Kateellisen elämä

saa myös toimimaan, kun näkee että toinen onnistuu. Se on mahtava voima myös.. Joskus se saa myös vetäytymään tai pahoittamaan toisen mielen.

Kaikki on kateellisia joskus, se on elämää. Silti pitää yrittää parantaa sitä omaa elämää eikä laittaa kateuden kohdetta kärsimään ja pilata hänen elämäänsä------------->se on syntiä ja pahuutta perkele!!! Se pistää vituttamaan niin saatanasti kun näkee että joku aasinperse on niin kateellinen eikä edes itse huomaa sitä vaan yrittää painaa alas.

"Jotkut ovat aivan sairaalloisen kateellisia ihmisiä. He tuntuvat kadehtivan melkein ketä ja mitä tahansa.
On varmaan paha olla sellaisella ihmisellä?
Ainakin heidän lähellään on paha olla. He levittävät ikäänkuin myrkyllistä ilmaa ympärilleen,
missä ovatkin.

Liittyneekö voimakas kateus johonkin luonnehäiriöön?"
NIIN TOTTA TÄMÄN KIRJOITTAJAN TEKSTI!!

Olen aina kateellinen ihan kaikille, jopa läheisilleni. Se tuntuu tosi pahalta, ja mun lähellä on myöskin paha olla.
Ja kyllä, levitän myrkyllistä ilmaa ympärilleni, missä olenkin. Tosin pyrin välttämään pahan puhumista, joten kärvistelen mielessäni ja olen naamaltani aivan vihreä.
Kateellisen elämä on ihan hirveetä kärsimystä. Kateellisuuden lieveilmiönä on tullut mustasukkaisuus(varsinkin parisuhteessa) ja ainainen katkeruus.
Totta on myös se, että kateus liittyy ainakin minun kohdallani luonnehäiriöön. Olen masentunut,pakko-oireinen ja muutenkin sekaisin.
En tiedä onko muilla näin? Mielestäni normaali, elämäänsä tyytyväinen ja iloinen ihminen ei tunne sairaalloista kateutta kovin usein. Kaikki tuntee kateutta, mutta monilla se on vain ohikiitävä paha ajatus, joka katoaa, kun muistaa hyvät asiat omassa elämässään.
Ei oo kivaa olla kade, en vaan pääse siitä, enkä katkeruudesta....Sääli...