Onkohan tämä nyt jotain lantionlöystymistä vai mitä tämä on kun alaselkä on ollut nyt viikon jumissa? Aivan kuin jois tippunut häntäluun päälle mutta kipu tuntuu vain liikkuessa, kun nousee matalalta sohvalta ylös ja sängyssä herää välillä öisin siihen. Kävelykin on jo pingviinin omaista välillä tosi tuskaisaa. Oon vasta raskausviikolla 31! Paheneeko tästä?
Palautuuko lantio helpommin samoihin mittoihin jos lantio ei löysennyt? Voiko mitään tehdä olon parantumiseksi ja sen ettei peräpää levene pysyvästi ihan kohtuuttomasti? (liikunta tms lantiopohjanlihakset?)
Onko tässä jotain haittaa lapselle(vaara "tipahtaa") tai seuraavissa raskauksissa joita toivotaan olevan vielä useita?
Aah niin se tärkein kysymys meinas unohtua.. Uskaltaako lantionlöystymisen takia harrastaa mitään rajumpaa seksiä enää? tai nuotten vaivojen..
Palautuuko lantio helpommin samoihin mittoihin jos lantio ei löysennyt? Voiko mitään tehdä olon parantumiseksi ja sen ettei peräpää levene pysyvästi ihan kohtuuttomasti? (liikunta tms lantiopohjanlihakset?)
Onko tässä jotain haittaa lapselle(vaara "tipahtaa") tai seuraavissa raskauksissa joita toivotaan olevan vielä useita?
Aah niin se tärkein kysymys meinas unohtua.. Uskaltaako lantionlöystymisen takia harrastaa mitään rajumpaa seksiä enää? tai nuotten vaivojen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla samanlaista ollut noin rv 20 asti..ja nyt siis menossa rv 32. työpäivän jälkeen alaselkä,perse ja jalat ihan jumissa ja kipeet...ja joo, on pahentunu koko ajan vaan.nyt lopetin työtkin kun ei siitä mitään tule, kun sattuu hulluna koko ajan..varmasti olis helpottanut jos olis alusta asti liikkunut säännöllisesti. kannattaa sitä tukivyötä kokeilla, mulla se tosin paino mahaan ikävästi ni en voinu käyttää, mutta monille on avun tuonut.
Mulla on ollut molemmissa raskauksissa sama homma noin viikolta 30 lähtien, ja se on juuri lantion löystymistä, joka tietenkin jossain määrin kuuluu kyllä asiaan, kun keho valmistautuu synnytykseen.
Lantio kyllä palautui viimeksi ihan vanhoihin mittoihin, joten niin varmaan käy tälläkin kertaa.
Kipu pahenee siinä vaiheessa kun vauva kääntyy lopullisesti pää alaspäin, laskeutuu ja kiinnittyy. Minä en voinut viime raskaudessa edes istua lattialle tms., koska en päässyt enää omin avuin ylös. Nyt olen viikolla 32, enkä tahdo päästä sohvaltakaan ylös kuin kierähtämällä kyljen kautta, koska sattuu niin vietävästi. Rappusia on turha kuvitellakaan kulkevansa.
En käyttänyt/käytä tukivöitä tai mitään, koetan liikkua vaan sen mikä hyvältä tuntuu.
Kaikki mikä tekee kipeää, on syytä jättää pois, vaikka käytännössä se on mahdotonta. Täytyyhän sitä päivittäiset asiat hoitaa.
Kannattaa luottaa omiin tuntemuksiin, ja levätä aina kun pystyy.
Synnytyksen jälkeen on luvassa hetkellinen helpotus. Puoli vuotta synnytyksestä minun lantioni alkoi palailemaan takaisin normaalitilaan, ja siitä seurasi aivan hillitön iskiaskipu. En tahdo pelotella, mutta kannattaa varautua...