Onko taantuma vaikuttanut kansalaisten ajattelutapoihin kaikilla aloilla. Katsotaan syksyn satoa kirjallisuuden aloilla. Kotimainen kirjallisuus tarjoaa synkkyyttä synkkyyden perään. Jotkut valottavat eletyn elämän rakkausseikkailuitaan. Ketä kiinnostaa kuka nai ketäkin se on jokaisen henkilökohtainen asia, ei ole hyvien tapojen mukaista ilmoittaa koko kansalle minäpä sain sitä Veskun parasta.
Panetellaan vallassa olevien elämän kuvioita muka satiirin keinoin. Alta paljastuu voimakas vallankäyttö ajaa alas nykyiset eduskunnan valtasuhteet. Jo tuli urahteleva vanhuskin alas uuninpankolta lakeijansa kanssa kertomaan omista toimistaan, miten vedetään matto pois oman puolueen jäsenen ja keskustan älykön jalkojen alta. Olin aikani suurin viisain tein mitä tahdoin 90-luvun alussa.
Tulevaisuuden skenaarioita ei löydä etsimälläkään.
Lietsotaan miten eläkeväki on kallista yhteiskunnalle nimenomaan taloudellisessa mielessä. Kauhistusta herättää, kun on tullut esille miten huonoa hoitoa ja huoltoa saavat sitä tarvitsevat. Selitellään musta valkoiseksi tosin kansalaiset eivät enää selityksiä usko. Kun ne veteraanitkin vielä tuovat esille, etteivät he pääse hyvin ansaitsemaansa kuntoutukseen. Sanotaan jo maaliskuussa rahat ovat loppu, kohta kyllä ovat veteraanitkin loppu. Kait sitten maan talous lähtee nousuun.
Unohdetaan eläkeväki on tuottavaa kansanosaa. Kaikki maksavat veroja tulojen mukaan. Pitävät yllä vanhainkoteja, vuokra- asuntoja, kunnallisia palveluja, ovat matkailulle tärkeä ryhmä, liikennepalvelut, teatterit, konsertit, apteekit, alko, kuntosalit ym. vapaa ajan vietto keskukset kuten kylpylät palveluineen. Mainittujen tahojen suurin käyttäjä ryhmä ovat eläkeväki. Hoitopaikasta maksat 82 % kaikista tuloista pitkäaikaishoidossa jo maksamiensa verojen lisäksi. Kun hoidettava maksaa 82 % tuloistaan hoitopaikasta, paljonko on yhteiskunnan osuus sen jälkeen kun otetaan maksetut verotkin huomioon laskussa. Ei eläkeväki todellakaan elä yhteiskunnan varoilla, vaikka toisin annetaan ymmärtää. Kuka tuo esille paljonko hoidettavalle jää käyttöön omiin kuluihinsa hoitomaksun jälkeen. Puhutaan rahan puutteesta vaikka kysymys on, osataanko rahat priodisoida oikeisiin kohteisiin.
Miten kaikki mainitut palvelut toimisivat, jos eläkeläiset eivät niitä käyttäisi? Pitäisi jokaisen alle 65v selventää itselleen mikä voima vara maan taloudelle ovat eläkeläiset. Omilla varoillaan eläkeväki palveluita käyttävät ja ovat aivan samanlainen käyttäjä ryhmä kun nuoremmat ikäryhmät.
Kun eläkeväki tarvitsee pitkäaikaishoitoa, nyt sitten joku älykkäänä itseään pitävä heittää kehiin lempeän viime pillerin käytön, tietämättä ettei sellaista ole vielä keksitty. Kansalaisten jalostamistako pillerin käyttöön ottaja asialla tarkoittaa. Onko uuden polven Aatuja paljonkin maailmassa?
Panetellaan vallassa olevien elämän kuvioita muka satiirin keinoin. Alta paljastuu voimakas vallankäyttö ajaa alas nykyiset eduskunnan valtasuhteet. Jo tuli urahteleva vanhuskin alas uuninpankolta lakeijansa kanssa kertomaan omista toimistaan, miten vedetään matto pois oman puolueen jäsenen ja keskustan älykön jalkojen alta. Olin aikani suurin viisain tein mitä tahdoin 90-luvun alussa.
Tulevaisuuden skenaarioita ei löydä etsimälläkään.
Lietsotaan miten eläkeväki on kallista yhteiskunnalle nimenomaan taloudellisessa mielessä. Kauhistusta herättää, kun on tullut esille miten huonoa hoitoa ja huoltoa saavat sitä tarvitsevat. Selitellään musta valkoiseksi tosin kansalaiset eivät enää selityksiä usko. Kun ne veteraanitkin vielä tuovat esille, etteivät he pääse hyvin ansaitsemaansa kuntoutukseen. Sanotaan jo maaliskuussa rahat ovat loppu, kohta kyllä ovat veteraanitkin loppu. Kait sitten maan talous lähtee nousuun.
Unohdetaan eläkeväki on tuottavaa kansanosaa. Kaikki maksavat veroja tulojen mukaan. Pitävät yllä vanhainkoteja, vuokra- asuntoja, kunnallisia palveluja, ovat matkailulle tärkeä ryhmä, liikennepalvelut, teatterit, konsertit, apteekit, alko, kuntosalit ym. vapaa ajan vietto keskukset kuten kylpylät palveluineen. Mainittujen tahojen suurin käyttäjä ryhmä ovat eläkeväki. Hoitopaikasta maksat 82 % kaikista tuloista pitkäaikaishoidossa jo maksamiensa verojen lisäksi. Kun hoidettava maksaa 82 % tuloistaan hoitopaikasta, paljonko on yhteiskunnan osuus sen jälkeen kun otetaan maksetut verotkin huomioon laskussa. Ei eläkeväki todellakaan elä yhteiskunnan varoilla, vaikka toisin annetaan ymmärtää. Kuka tuo esille paljonko hoidettavalle jää käyttöön omiin kuluihinsa hoitomaksun jälkeen. Puhutaan rahan puutteesta vaikka kysymys on, osataanko rahat priodisoida oikeisiin kohteisiin.
Miten kaikki mainitut palvelut toimisivat, jos eläkeläiset eivät niitä käyttäisi? Pitäisi jokaisen alle 65v selventää itselleen mikä voima vara maan taloudelle ovat eläkeläiset. Omilla varoillaan eläkeväki palveluita käyttävät ja ovat aivan samanlainen käyttäjä ryhmä kun nuoremmat ikäryhmät.
Kun eläkeväki tarvitsee pitkäaikaishoitoa, nyt sitten joku älykkäänä itseään pitävä heittää kehiin lempeän viime pillerin käytön, tietämättä ettei sellaista ole vielä keksitty. Kansalaisten jalostamistako pillerin käyttöön ottaja asialla tarkoittaa. Onko uuden polven Aatuja paljonkin maailmassa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suomalaisessa kirjallisuudessa on aina suosittu melankolisia sävyjä, sikäli kirjasyksy ei poikkeusta muodostanut, ei tänäkään vuonna.
On aika mielenkiintoista yhdistää Lenitan omasta elämästään kertoma suhde, samaan kirjoitukseen jossa muuten puhutaan vanhuuden arvostamisesta. Airistohan on varsin aktiivisesti ottanut kantaa siihen, että ikääntyneitä tulisi arvostaa enemmän ja heidän työpanostaan tulisi käyttää hyväksi.
Satiiri on hyvä keino, vallanpitäjien arvosteluun, se on ikiaikainen tapa, jonka avulla ihmiset ovat pystyneet hyväksymään jopa mielivaltaista käytöstä. Nauretaan, mieluummin kuin itketään, sillä naurussa on voimaa, itku kertoo ainoastaan epätoivosta. Tosin, henkilökohtaisesti en erityisemmin pidä Tervon valitsemasta tyylilajista, sen verran groteski on kirjan päähenkilö. Olen tosin tutustunut kirjaa ainoastaan selailemalla, en halunnut lainatakaan tätä kirjallista merkkiteosta, sen verran omituiselta se vaikutti.
Vanhuutta on tutkittu hyvin merkillisellä tavalla, geriatria tutkii vanhuutta lääketieteellisin keinoin, muuten vanhuutta ei juurikaan ole tutkittu. Suomessa Timo Airaksinen on pohtinut vanhuutta ja vanhenemisen filosofiaa, hänen kirjansa on vaiettu lähes kokonaan. Voisi kuitenkin sanoa Airaksisen suhtautuvan vanhuuteen ja vanhenemiseen vailla kliseiseksi muodostuneita käsityksiä -iltaruskoisesta onnellisuudesta.
En tiedä, havaitsitko itse, suhtautuvasi vanhuksiin välineellisesti. painottaessasi vanhuksien kuluttaja luonnetta, annoit samalla ymmärtää, että heidän ihmisarvonsa on kiinni siitä, miten hyödyllisiä he yhteiskunnalle ovat. Jos tältä linjalta lähdetään, silloin voidaan myös pohtia sitä, onko yhteiskunnallisesti tuottavaa se, että vanhukset käyttävät niitä palveluja, joita ilman heitä ei olisi järjestettykään? Tämä kysymys ei ole ilkeilyä, vaan se on varsin luonnollinen jatko kehäpäätelmään.
Tosiasia on se, että eläkeläisistä itsemurhia tekee vuosittain 150-190 tämä luku on pysynyt suhteellisen vakiona, vaikka itsemurhaluvut ovat muuten kääntyneetkin laskuun. Itsemurhapilleristä puhuminen perustuu aika raakaan faktaan.
Lainaan Timo Airaksisen puheenvuoroa:
--------------
Filosofian professori Timo Airaksinen sanoo, että vanhuus on hyvin erikoislaatuinen ikä, koska siinä ei ole tulevaisuutta. Kun vanhuksilla ei ole muiden ikäluokkien tapaan perspektiiviä eteenpäin, heidän täytyy elää muistoissaan.
”Juuri tämän kapean perspektiivin vuoksi onnellisuuden edellytykset ovat heikot, ja kärsimyksen edellytykset hyvät. Tällä tavalla onnellisuuden ja kärsimyksen tasapaino kääntyy vanhuksilla helposti väärin päin. Tällöin mieleen voi tulla ajatus poistua arvokkaasti paikalta, itsemurhan kautta”, Airaksinen pohtii.
Lääketiede pyrkii siihen, että ihmisten keski-ikää pystytään nostamaan. Näin tilastoihin saadaan uusia hienoja lukuja. Tästä huolimatta yleiset asenteet tuomitsevat ikääntyneet ihmiset tehoyhteiskunnan kulueriksi.
”Kyllä, vanhusten elinolosuhteita yritetään parantaa, jotta he eivät päätyisi itsemurhiin. Mutta se ei riitä. Ongelma on se, jos elämä vanhuksen omasta mielestä on vielä sen jälkeenkin yhtä helvettiä”, Airaksinen sanoo.
”Jos me kunnioitamme vanhuksen autonomiaa, hänelle ei voi sälyttää velvollisuutta elää. Silloin hänellä on vapaus kuolla. On jotenkin hyvin ymmärrettävää, että ikääntyneet tekevät itsemurhia.”
Suomen kuvalehti 16.9.2009
-------------------------------
Nyt voimmekin siis miettiä, kuinka kunnioitamme vanhuksiamme ja heidän ratkaisujaan. Onko heillä oikeus tuntisiinsa, onko heillä lupa tehdä omia ratkaisuja, vai huolehdimmeko ikääntyvistä vain omien tarpeidemme mukaisesti. Syyllisyyttä voidaan kasata ihmisten päälle omin tavoin.
Itsemurhapillereitä on ollut käytössä, jo varsin pitkä aikoja esimerkkinä vaikkapa syanidikapselit, niiden avulla kuolema ei kuitenkaan ole kovin kaunis näky. Väite siitä, ette pillereillä henkeä saada pois, se on varsin outo.
Eutanasia on hieman eri asia kuin avustettu itsemurha. Avustettu itsemurha on toimintaa, jossa objekti ja subjekti on sama. Eutanasiassa vastuu on jaettu.
Vanhusten hoidontaso ei oikeastaan liity siihen, kuinka objektiivisesti vanhusten tilannetta pyritään pohtimaan, se on enemmänkin yhteiskuntamoraalinen kysymys. Itsemurhat ovat viime kädessä yksilömoraalin piiriin liittyviä.
Suomi on merkillinen maa, täällä keskustelukulttuuri on varsin erikoinen, asioita ei saa nostaa pöydälle ja yllättäviä tabuja on edelleenkin. Muistettava on kuitenkin, ettei viestintuojan ampuminen tosiasioita muuta, se ei ole tehnyt sitä koskaan.
Tiedätkö oikein itsekkään, mitä halusit sanoa? Lukijalle se ei selvennyt. Yrität esittää älykästä, sinun rahkeesi ei siihen millään riitä. Usko pois.
niin onko sinun sössön sössön vaikeaa katsoa totuutta silmiin? Siltä kommenttisi vaikuttaa.
Tunnetko itse kunnioittavasti vanhuutta? Vai oletko Aatun jälkeläinen, sinäkin.
Itsemurhiin yllyttäminen on rikos, sen ainakin pitäisi sitä olla. Et juuri eroa Uudesta-Ukista hän on vain rehellisempi. Uusi-Ukki kehoitaa hakemaan köyden ja oksan, sinä teet samoin, vain kieli on komiampaa.
Olet väärässä varsin monessa asiassa, aloitetaan kuitenkin tästä, minun kieleni ei ole komeampaa kuin Uuden-Ukin, kieli on päinvastoin kuivempaa ja yksinkertaisempaa. Apunani kirjoittaessani on sanakirjoja, käytän oikolukijaa ja suomenkielenoppikirjaa, näiden avulla saan kohtalaisen luettavaa tekstiä aikaiseksi, en kuitenkaan onnistu luomaan hyvää kirjoitusta, se on minulle mahdotonta. Tämä on sekä luonne, että lahjakkuus kysymys.
Kun puhutaan ihmisryhmien sortamisesta, silloin tämän toiminnan havaitsemiseksi on muutamia kriteereitä, joista tärkein on subjektiaseman riisto. Ihmiset nähdään samankaltaisina toistensa kanssa ja yksilöllisiä eroja ei joko suvaita, tai niitä ei haluta nähdä. Otetaan esimerkki vaikkapa tältä palstalta, jos keskustapuolueen kannattajat nähdään aina samassa valossa, silloin kyseessä voi olla tietyn tyyppinen rasistinen näkemys, tämä pätee tietenkin toisin päin. Koska poliittinen katsomus ei kuitenkaan ole ominaisuus, joka lasketaan ihmisoikeuksien kannalta merkittäväksi, tämän tyyppinen luokittelu ei ole rasismia, vaikka sen tunnusmerkit eräiltä osin täyttyvätkin.
Vanhuksien kohdalla tilanne on toinen, vanhuksiin voi kohdistua ikärasismia, koska vanhuus on tila, joka on omasta toiminnasta riippumaton ja se ei ole vapaavalintainen. Keskustelussa Utrion mielipiteistä on hämmentävintä se, kuinka helposti voidaan ihmiseltä riistää oikeus puhua omasta asiastaan, mikäli mielipide ei ole yleiseen sopivuuskäsitykseen tungettavissa. Kaari Utrio on 67 vuotias mikäli muistan oikein, hänellä on siis ikänsä puolesta oikeus aloittaa keskustelu siitä, miltä vanheneminen tuntuu HÄNESTÄ ja mitä pelkoja se aiheuttaa. Utrion subjektiasema kannalta on merkityksetöntä se, mitä yhteiskunta on vanhusten hyväksi muuten tehnyt. On siis erotettava se, kuinka yksilöt suhtautuvat omien voimiensa vähenemiseen ja se, kuinka yhteiskunta toimii. Riippumatta yhteiskunnan panoksesta, yksilöillä on oikeus tunteisiinsa ja myös lupa niistä kertoa.
Vanhusten luokattomat hoitojärjestelyt ovat yhteiskunnallinen ongelma ja niille täytyisi tehdä jotain. Lakiin kirjatut suositukset ja oikeudet ovat eräs keino. Suhtautuminen vanhenemiseen on toinen.
Kuitenkin vanhuksien kunnioittamista ei ole se, että heidät nähdään objekteina ja heidän ihmisarvonsa on välineellinen. Vanhuksia on arvostettava ihmisinä, ei ikäluokkansa edustajina. Heillä on myös oikeus kertoa omat näkemyksensä, vaikka se voi vähän itsetyytyväisiä ihmisiä kirpaistakin.
Taivastelu ja aiheeton keskustelun hiljentäminen ovat keinoja, joihin turvautuvat he, jotka eivät todellisuutta kestä. Yhteiskunnalliseen muutokseen ei voida kuitenkaan pyrkiä, mikäli realistinen tarkastelu kielletään, tai sitä pyritään välttämään.
Urtrion näkemys oli siis hänen omansa, sitä eivät kaikki jaa, mutta oikeus hänellä on tietenkin tuoda se julki.
Onnellisia tai ainakin tyytyväisiä vanhuksia on paljon ja heidän tilanteensa ei korjaamista kaipaa, eivät he myöskään kaipaa puolestaan puhujiksi heitä, jotka eivät halua nähdä vanhenemista tilanteena, johon jokainen suhtautuu omalla yksilöllisellä tavallaan -kuka mitenkin.
Tuntuu varsin vieraalta Utrion "pilleri aamupuuroon" ajatus. Toki jokainen voi ilmaista oman mielipiteensä elämän jatkumisesta yli 70v.
Onko ajatus, pilleri aamupuurossa moderni tapa verrattuna muinaiseen eskimoiden tapaan päästää pois vanhus omasta tahdostaan täyden elämän eläneenä. Tällä hetkellä se on mahdotonta koska laki eutanasiasta puuttuu.
Kun eskimo henkilö tuli vanhaksi, ei pystynyt enää normaaleihin toimiin, hänet laitettiin puremaan hylkeen tms nahkoja pehmeäksi, oli hampaita tai ei. Kun sekään ei oikein luonnistunut, vanhus vietiin jäälautalle seilaamaan hyiseen veteen.
. Näitä ajatuksia menneiden sukupolvien tavoista tulee eittämättä mieleen, olemmeko palaamassa ajatusmaailmassa vuosisatojen takaisiin käytäntöihin? Eteenpäin elämää on ajateltava eikä taaksepäin.
.............................
Vanhuus ei ole sairaus, vamma eikä puute, vaikka siihen voi sisältyä näitä kaikkia. Ikääntymisen voi nähdä prosessina joka alkaa jo syntymähetkenä. Kysytään kuinka vanha olet, etc. kaiken aikaa. Vanhenemisen näen elinikäisenä kasvuna, kehittymisenä ihmisenä, voimavarana ja arvotietona jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Ranskalainen filosofi Michel de Montaigne on kirjoittanut;
"Sokrateen elämässä ei ollut mitään niin merkittävää kuin se, että hän ikäihmisenä sai oppia tanssimaan ja soittamaan eri instrumentteja ja oli sitä mieltä että vietti aikaansa hyvin."
Tästä pääsee päätelmään, ihmisen elinikäinen oppiminen on jatkumo.
Ikääntymisen ja iäkkäiden ihmisten todellinen arvostus voi syntyä vain sillä, että he itse ryhtyvät arvostamaan itseään ja vanhenemistaan elämän rikkautena. Ikääntyneillä on oikeus vaatia aktiivista osallisuutta yhteisöön, mielipiteidensä ja toiveidensa kuuntelemisen huomioon ottamista, siinä yhteisössä - piirissä jossa vanheneva henkilö on.
Hoito ja huolenpito kuuluvat jokaiselle ihmiselle myös vanhuksille. Ikärasismia voidaan monilla eri alueilla havaita joka uo mukanaan haasteen, ikärasismi on kitkettävä tavalla tai toisella pois.
Ensimmäiseksi on ajateltava sitä, mitä tarkoittaa hyvä vanhuus. Miten yksilöt määrittelevät sen omalta kohdaltaan ja mitkä ovat yhteiskunnalliset arvot, suhteessa käsitteeseen -hyvä vanhuus.
Eräillä intiaaniheimoilla oli tapana, kun he kokivat aikansa tulleen, he häipyvät vuoristoon, koskaan palaamatta. Onhan näitä tapoja aikoinaankin ollut.
Nykyisen voidaan puhua oikeastaan aika harvoin normaalista vanhenemisesta, elämme siten medikalisoitunutta aikaa, että harva ihminen käy luonnollisen vanhenemisprosessin läpi, toki heitäkin on. Siksi onkin aika luonnotonta vertailla meidän tapojamme entisaikaiseen. Näin otsikkosi lause on lähinnä vain naurettava.
Kyse on siitä, onko ihmisillä oikeus päättää omasta elämästään ja myös oikeus laadullisiin vaatimuksiin ikääntyessään. Vai vaadimmeko sitä, että ikääntyvän ihmisen on suostuttava siihen tilanteeseen, jossa hänen puolestaan päätökset tekevät muut.
Elämä on arvokas asia, se on kuitenkin aina yksilön omista lähtökohdista arvotettavissa, sitä eivät voi toiset tehdä, eivät oikeastaan kenenkään kohdalla.
Utriohan ei vaatinut aamiaiseksi pilleriä kenenkään puuroon, hän halusi sellaisen mahdollisuuden itselleen. Utrion näkemyksen mukaan hänen vaihtoehtonsa tulisi olla sellaiset, että hänen elämänsä jatkon ollessa (hänen mielestään) vailla arvokkuutta, hänellä olisi oikeus tehdä omakohtaiset ratkaisunsa. Apua hän tähän ratkaisuunsa toivoi -luonnollisesti- heiltä, joiden voi kuvitella hänet siihen tilaan saattaneenkin. Elämäniänpidentymistähän pidetään lääketieteen suurimpana saavutuksena.
Mikäli jo Sinunkin on vaikea hyväksyä sinänsä varsin yksinkertaista Utrion ajatusta, kuinka voit vaatia, että toiset yhteisöt ottaisivat vanhuksen mielipiteet huomioon. Huomioon ottamista ei ole se, että ainoastaan toisten mielipiteisiin mukautuneet ajatukset ovat hyväksyttävissä.
Ikärasismia ei kitketä siten, että vanhuutta glamorisoidaan ja ikääntyvät nähdään yhteiskunnanholhotteina. Rasismi on kitkettävissä ainoastaan siten, että annamme puheenvuoroja ihmisille, joita tämä tilanne koskettaa. Kuunteleminen ja myös halu ymmärtää ovat avainasemassa silloin, jos pyritään erilaisista sorroista eroon, toisten puolesta puhuminen on toimintana päinvastaista.
Usein eteemme tulee henkilöitä jotka kokevat vain minun mielipiteeni on SE oikea, Voi vain todeta ylimielisiä henkilöitä on kaikissa ikäryhmissä, on jäänyt se tosiasia oppimatta, maailmassa pitää osata olla myös nöyrä. Nöyryydellä tarkoitan oppimista näkemään toisen mielipide, vaikka se olisi omaa sisintä mielipidettä vastaan, sitä ei tarvitse hyväksyä jos se on oman arvomaailman vastainen. Voi antaa toisen pitää oma mielipiteensä. Ideat ja oivallukset tulevat kun katsoo asiaa toisesta näkökulmasta.
Myös minulla kuten kaikilla muilla on oikeus tuoda omat mielipiteet esille, vaikkakin on kysymys toisen henkilön mielipiteestä lempeästä pilleristä. Kunnioitus jokaisen henkilön elämää kohtaan kuluu jokaisen yleissivistykseen. Kun lähdön hetki koittaa siinä ei yrityksestä huolimatta viimeisimmätkään lääketieteen tiedot auta. On hyväksyttävä tosi asia, joku on vielä ylempänä ihmistä, hiljennyttävä toteamaan, asia on näin.
Kun joku piti kirjoittamaani otsikkoa lähinnä naurettavana, siksi se oli tarkoitettukin, joten palaute oli hyväksi.
On luonnolista tuntea itsensä vanhaksi, se vain on kohdattava ja ajateltava läpi. Olemme saman arvoisia ja tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä.
Mielellä lukisin miten sinä "niinpä niin" näet mitä on hyvä vanhuus.
Hyvä elämä on mielenkiintoinen aihe, sitä on pohdittu varsin paljon sekä filosofiassa, teologiassa ja myös sosiologiassa, se on eräs perusteema myös psykologiassa.
Hyvä vanhuus ei eroa >hyvästä elämästähyvään elämään> riippumatta oikeastaan mistään kulttuurisesta järjestelmästä. Ihmisen tulee saada pitää arvokkuutensa (ihmisarvonsa) aina, tilanteista riippumatta. Ihmisen ei tule olla siten yksin, ettei hänellä ole ketään (mitään) mihin turvautua hädässä ja myös riemussa. Ihmisellä tulee olla autonomia, siihen rajaan asti kun se on mahdollista säilyttää, toisten oikeuksia loukkaamatta. Eräs ihmisen olemassa olon perustalla oleva tunne on tärkeä, se on toivo. Ilman toivoa hyvä elämä on mahdotonta, se on sitä ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tässä tulikin hahmoteltua eräät tärkeät ja universaalit edellytykset käsitteelle: Hyvä elämä.
Kuinka hyvä vanhuus poikkeaa muuten joka ikäkauteen sopivasta> hyvästä elämästä
..lässytyksesi, Keskustan politiikkaan liittyvää, onko Niinpä niin?
On se, puolueiden politiikan liittyviä asioita on paljon, varsinkin päähallituspuolueen asioita ovat oikeastaan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat, jos niihin voidaan vaikuttaa lainsäädäntöteitse tai rahoitusta lisäämällä. Vanhusten tilanteesta keskustelu on nyt välttämätöntä koska, jos pyrkimys vanhuspalvelulain uusimisesta tulee ajankohtaiseksi tämän hallituksen aikana, silloin sen sisältöön voi juuri nyt sanoa oman mielipiteensä.
Mikäli haluaa keskustella pelkästään Keskustanpolitiikasta, silloin on hyvä havaita, kuka ministeri on vastuussa tästä varsin hankalasta ja vaikeasti hoidettavasta tilanteesta, joka on nyt tullut ilmi.
Keskusta on myös johtava kuntapuolue, koska kunnat ovat hyvinkin hoitaneet asiansa varsin kehnosti, silloin tämäkin epäkohta voidaan tietenkin ottaa osaksi sitä arvostelua, joka luonnollisesti kohdistuu Keskustapuolueeseen.
Varmuudeksi toistan tätä maagista mantraa riittävän usein tähän loppuun, jotta olisit tyytyväinen. Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, Keskustapuolue, onko nyt hyvä?
siinä jotain väärää, jos vaikka kirjallisuuden keinoin yrittää alas nykyiset valtasuhteet.
Kaipaat diktatuuria ja kirjallisuuden sensuuria. Et ole demokraatti.