Jutta Urpilainen päästelee sellaisia lausuntoja, että on ihan pakko epäillä nouseeko Jutalla hissi enää ihan yläkertaan saakka.
Ensin hän blogissaan luokitteli köyhiksi kaikki alle 3000 €/kk hankkivat kansalaiset. Jutan köyhyyslogiikan edessä muut demarit joutuivat katselemaan vaivautuneina kynsiään. Varsinkin kun taloustieteilijät yksi toisensa jälkeen valistivat blondiajattelijalle köyhyysrajan olevan hieman päälle tonnissa.
Nyt Jutta väitti aamuteeveessä, että porvariraha vaikuttaa kansaan eri tavalla kuin demariraha. Siis samat eurot, jotka tulevat samasta setelipainosta, muuttuvat jotenkin ärhäkimmiksi ohjailemaan kansalaisten äänestyskäyttäytymistä, jos ne tulevat porvarileirin kautta markkinoille.
Mikä aivonäiviö saa Urpilaisen päästelemmän näitä ajatustuhnuja?
Hän siis filosofoi teeveessä, että kyllä Nova-groupilta saatavilla rahoilla on hyvinkin voinut olla vaikutusta siihen, että maassa on porvarihallitus. Siis häh?
Miksi, Jutta-hyvä, demarien samaan aikaan AY-väeltä saamilla huomattavasti suuremmilla (itse asiassa moninkertaisilla) summilla sitten _ei ollut_ sellaista vaikutusta, että maassa olisi demarivetoinen hallitus?
Jos raha kerran vaikuttaa, eikö suuremman määrän pitäsi vaikuttaa enemmän?
Urpilaisen viimeisestä möläytyksestä ei voi loogisesti muuta päätellä, kuin että porvarien vaikutuksesta raha muuttuu jotenkin paljon tehokkaammaksi. Jopa niin, että porvarien käsissä käynyt raha eksyttää kansan äänestämään väärin. Ainakin Urpilaisen päässä muiden rahat näyttävät sotkevan kaikki ne hermoyhteydet, joita pitkin loogisten ajatusten olisi tarkoitus kulkea.
Päiv. dos.
Jorma Ojos
Ensin hän blogissaan luokitteli köyhiksi kaikki alle 3000 €/kk hankkivat kansalaiset. Jutan köyhyyslogiikan edessä muut demarit joutuivat katselemaan vaivautuneina kynsiään. Varsinkin kun taloustieteilijät yksi toisensa jälkeen valistivat blondiajattelijalle köyhyysrajan olevan hieman päälle tonnissa.
Nyt Jutta väitti aamuteeveessä, että porvariraha vaikuttaa kansaan eri tavalla kuin demariraha. Siis samat eurot, jotka tulevat samasta setelipainosta, muuttuvat jotenkin ärhäkimmiksi ohjailemaan kansalaisten äänestyskäyttäytymistä, jos ne tulevat porvarileirin kautta markkinoille.
Mikä aivonäiviö saa Urpilaisen päästelemmän näitä ajatustuhnuja?
Hän siis filosofoi teeveessä, että kyllä Nova-groupilta saatavilla rahoilla on hyvinkin voinut olla vaikutusta siihen, että maassa on porvarihallitus. Siis häh?
Miksi, Jutta-hyvä, demarien samaan aikaan AY-väeltä saamilla huomattavasti suuremmilla (itse asiassa moninkertaisilla) summilla sitten _ei ollut_ sellaista vaikutusta, että maassa olisi demarivetoinen hallitus?
Jos raha kerran vaikuttaa, eikö suuremman määrän pitäsi vaikuttaa enemmän?
Urpilaisen viimeisestä möläytyksestä ei voi loogisesti muuta päätellä, kuin että porvarien vaikutuksesta raha muuttuu jotenkin paljon tehokkaammaksi. Jopa niin, että porvarien käsissä käynyt raha eksyttää kansan äänestämään väärin. Ainakin Urpilaisen päässä muiden rahat näyttävät sotkevan kaikki ne hermoyhteydet, joita pitkin loogisten ajatusten olisi tarkoitus kulkea.
Päiv. dos.
Jorma Ojos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämän puoluejohtajan kaudella demarien tappiokierre vain syvenee.Ns.tavallinen kansalainenkin huomaa kuka on perillä asioista ja kuka ei.Demarien perinteiset äänestäjät ovat ymmällään kuinka oppositiossa oleva puolue on hiljaa kuin "kusi" sukassa,vaikka maassa on suurtyöttömyys ja oppositiopolitiikalle mitä mainioin aika nostaa profiiliaan.Yksinkertaisesti demarien johto ei ole ajan tasalla ja antavat muille vapaat kädet touhuta heidän valitsemalla tavalla.Äänestäjätkin jo huomaavat ettei demareista ole näillä "eväillä" seuraavien vaalien voittajaksi,saati hallitusvastuuseen.Puheenjohtajan näkemykset asioista ovat paremminkin kuntatasoa.kuten näkemykset kuinka tästä lamasta noustaan uuteen nousuun.Jos ei tietäisi hänen olevan demarien puheenjohtaja,voisi juttujen perusteella kuvitella hänen olevan julkisen alan ammattiliittojen puheenjohtajan,sillä jutut muistuttavat niin kapeasta näkökulmasta katsottuna ympäröivää maailmaa.Jokaiselle pitäisi jo olla selvinnyt etteivät hyvinvointi ja valtion sekä kuntien jatkuva velkaantuminen ole sovitettavissa pidemmänpäälle yhteen.Niin valtion kuin kuntienkin on vuhdoinkin oikeasti tehtävä niitä samoja toimia mitä on tehty yksityisellä puolella vuosikymmeniä.Kuntien yhdistämisellä saavutettu hyöty on mitätön jollei yhdistymisellä saada myös tehokkuutta oleellisesti parannettua(käytännössä työntekijämäärää vähennettyä niin virastoissa kuin johdossakin).
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen työtilojen sisustuksen uusiminen on maksanut 71 900 euroa.
Siis yli 400 000 vanhaa markkaa!
Voiko röyhkeämpää pröystäilyä ja ahneutta kuvitella? Miten voidaan tavallisen virkamiehen ja hänen sihteerinsä työpisteeseen yksinkertaisesti upottaa noin huikea summa veronmaksajien rahoja?
Juuri noin ilmenee suomalainen korruptio. Suomihan ylpeilee aina sillä, että se rankataan yhdeksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Virkamiehet eivät suoraan käteen annettuja korruptiorahjoja kaipaa, kun heitä korruptoidaan verorahoilla työnantajansa eli kunnan ja valtion toimesta.
Tämä piilokorruptio ilmenee turhina vakansseina, joita puoluepoliittisin perustein jaetaan ja se ilmenee kaupunkien parhaille paikoille rakennettuina ökyvirastoina, joiden ylläpito kustannetaan veronmaksajien kukkarosta. Sitten kun jotakin ylimpään virkamiesaateliin nostettua halutaan oikein palkita, pelkästään hänen työhuoneeseensa uhrataan yli 70 000 euroa.
Yksityinen yritys, joka sentään tuottaa ne virkamiehille jaettavat verorahat, ei koskaan voisi kuvitella sijoittavansa jonkin dirikkansa työpisteeseen noin uskomatonta summaa.
Fortumin Lilius sentään toi toiminnallaan jättipalkkioidensa maksajille, eli meille kansalaisille, satojen miljardien eurojen hyödyn. Mikä on se lisäarvo, jonka herra Voutilainen aikoo tuottaa uuden pähkinäpuisen pöytänsä ansiosta?
Montako toimeentulotukea jätetään maksamatta, että Voutilaisen uudet superkalliit mappihyllyt saadaan desing-tuotteiden valmistajalle maksettua?
Kysyn vielä kerran: kuinka voidaan hyväksyä verovaroista palkkansa saavalta virkamieheltä noin uskomattoman röyhkeä oman edun ja mukavuuden ahnehtiminen?
Jos sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisella olisi munaa edes puolikas jäljellä, niin hän laittaisi uniikkikynänsä vähin äänin siihen hopeapenaaliin ja häipyisi takavasemmalle häpeämään.
Suomi on tutkimuksissa aina yksi vähiten korruptoituneista maista. Näin haluamme uskoa. Kysymyksessä on yleisesti hyväksytty valhe. Jokainen asiaan paneutuva huomaa hyvin nopeasti, että maa on korruptiota pullollaan, se on vain niin ERILAISTA kuin muualla, että sitä ei heti korruptioksi mielletä.
Hesari kirjoitti asiasta ansiokkaaasti. Jutussa todettiin, että Suomessa ei tarvita ruskeista rahakuorista tuttua korruptiota, vaan se hoidetaan muuten. Tämä on jo huomattu EU:n korruptiota tutkivissa elimissäkin. Suomessa korruptio on rakennettu järjestelmän sisään niin, että NÄYTTÄÄ kuin sitä ei olisi, vaikka se jyllää esimerkiksi melkein jokaisen kunnallispoliittisen päätöksen takana. Kyseessä on tuttu hyvä-veli ja sulle-toi-mulle-tämä -systeemi.
Otetaan esimerkiksi demarien vuosien aikan saama miljoonatuki ay-järjestöiltä. Pyörittelee sitä miten tahansa, niin se on puhdasta korruptiota. Järjestöt antavat demareille verottajan ulottumattomiin häivytettyä, jäsenistöltä kiristettyä rahaa ja saavat sillä mieleisiään ihmisiä päättämään etunsa mukaisista asioista. Koskaan ei ole kysytty esimerkiksi kokoomusta äänestävältä SAK:n jäseneltä haluaako tämä jäsenmaksuillaan tukea demareita. On oltu vain ikään kuin näin ei tapahtuisi. Se on äärettömän röyhkeää. Vain venäläinen mafia pystyisi vastaavaan. Suomessa se on aina ollut maan tapa.
Kunnissa ja kaupungeissa korruptio on oikeastaan ainoa tapa saada asiat etenemään. Rakennusliikkeet ja kauppaketjut rahoittavat valtuustoihin omat miehensä ja naisensa päättäämään gryndereille ja osuuskaupoille sopivista kaavoista. Jopa kolmannen sektorin yhdistykset ja urheiluseurat ovat mukana suomalaisessa korruptiosysteemissä: seuroille jaetaan kuntien tukea ja rakennetaan liikuntapaikkoja vain, jos ne osaavat antaa johtopaikkansa oikeille henkilöille, jotka ovat mukana tässä yhteisessä demokratian valheessa.
Suomalaisessa korruptiossa ei siis anneta suoraan rahaa, vaan siinä jaetaan virkoja, arvostettuja asemia, vaikutusvaltaa, sopivia kaavasuunnitelmia, uranostetta, rakennuslupia ja jopa sali- ja pelivuoroja...
Suomalainen korruptio on olemukseltaan paljon kierompaa kuin tavanomainen rahakirjekorruptio. Se on myös vaarallisempaa, koska se pukeutuu melkein koko kansakunnan hyväksymään yhteiseen valheeseen ja sen kitkeminen on näin ollen lähes mahdotonta - tästä valheesta hyötyy liian moni.