masennusta.?Minä olen monesti miettinyt,mistä todellakin tuo masis oikein johtuu ja olen tullut omalla kohdallani tulokseen,että traumaperäistä.Ikäviä,pahoja,kurjia,surullisia asioita on menneisyydessäni sen verran,että joskus tuntuu kuin ne pulpahtaisivat muistista ja samalla saatan tulla masentuneeksi ja itsetuntoni romahtaa.Miten on muilla?Ja varsinkin näin illalla niitä ikäviä ajatuksia kyllä jaksaa muististani tulla joskus liikaakin.Sitten tulee olo,ettei minulla ole mitään ihmisarvoa.
Millaisia traumoja teillä on,jotka ovat aiheuttaneet
katjamarina8
14520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
äitini itsemurha- 95. jäin yksinhuoltajaksi- -95.
vasten tahtoani olevaa työttömyyttä kesti 3 vuotta.
varmaan tein 12 työhakemusta, aina joku muu valittiin.
ajauduin suhteeseen: mies väkivaltainen, juoppo, hakkasi minua 3 kertaa. sitten tajusin lopettaa.
lapsuudessani tunsin jääväni muiden lasten varjoon, meitä oli 4 lasta.jouduin sirtämään lapsuudessani uskonnollista pelkoa: helvetillä peloteltiin 5- vuotiaana.
minua on monet miehet pitäneet myös näissä uskonnollisissa tilaisuuksissa väkisin sylissä kiinni.Äitini ei välittänyt minusta. pikkusisko oli sille se silmäterä, tunsin menettäneeni äidin 6- vuotiaana siskolleni. isä oli aivan lellinyt tuota siskoani.väkivaltainen miesystävä "raiskasi" minut.äitini äiti, ns mummo oli paras ystäväni, hänelle olin yhtä hyvä kuin kaikki muutkin, hän hyväksyi minut sellaisena kuin olin.kuoli 2 vuotta sitten. itseluotto oli aika olemattomissa.vuosi sitten olin varma että pääsen kaverini kummiksi, kuinkas ollakkaan taas eräs toinen meni edelleni. tuntui että tämä oli liikaa!!!
Poika näpisti kaupasta ja jäi kiinni. onneksi, tuo asia on kuitenki parasta mitä mulle on sattunut elämässäni.haluan siitä kuitenki ohjata kunnolliseksi. että tässä olisi mielestäni myös ollut aihetta vaikkapa depressioon...mutta ei se mitään auta.
sain uuden työn 3 kuukautta sitten minkä osaan ja itseluotto on siinä kohdallansa.
MINÄ OLEN YHTÄ HYVÄ IHMINEN KUIN KAIKKI MUUTKIN.KUKAAN EI OLE PAREMPI EIKÄ HUONOMPI KUIN KUKAAN MUUKAAN MEIDÄN LUOJAMME EDESSÄ!!
HYVÄÄ JATKOA SINULLE, ÄLÄ ANNA PERIKSI!!!!
Minulla on ollut 2 isää neljä äitiä. Sitten yks mummo ja pappa on hoitanu mua. Sitten muutin takaisin entiseen kotiini. Tämä rumba oli tapahtunu mulle, ennen ku olin täyttäny ees kahdeksaa vuotta.Sit oikeessa kodissa sain kokea sisarusten pilkkaa.
Masennus puhkesi,kun minut pantiin tekemään sellaista yleisöpalvelutyötä joka oli henkisesti ja fyysisesti raskas ja hektinen.
Nyt oon ollu 10 v. työkyvyttömyyseläkkeellä.Nukun lääkkeitten kaa puoleen päivään ja kotityöt sujuu joskus, joskus ei. Mies tekee ne. Jos tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa, niin joudun ottamaan lisää ahdistuslääkkeitä.
Tällaista on minun elämä ja sen kaari.
ollut helppoa kyllä sinulla. itse olen säilynyt kuiten työkykyisenä, onneksi sinulla on parisuhde, voisi kuvitella että se on aika rakentava tekijä elämässäsi.
On mielenkiintoista mitä masennuksella tarkoitetaan. Koska jos ihmisella on oikeasti kovia vastoinkäymisiä, niin on hassua, että sitä nimitettäisiin sairauden nimellä. Mielestäni masennus eroaa elämän kriiseistä siinä, että se syntyy ikään kuin tyhjästä, ilman oikeita ongelmia. Masennus voidaan myös sekoittaa erääseen toiseen ongelmaan, nimittäin syvää väsymykseen!
Syvä väsymys taas ILMAN mitään elämänongelmia, johtuu kokemusteni mukaan homerakennuksesta. Jos teillä on syvää väsymystä, kurkatkaa sivuni...
www.homeasunto.suntuubi.com
Terapeuttini sanoi samaa, että usein masennuksen takana voi olla trauma. Minulle on jäänyt selkeä trauma siitä, kuinka isä on huutanut ja kurittanut pienenä. En siis nykyään kestä huutavia miehiä tai kovaäänisten miesten seuraa. En kuitenkaan osaa yhdistää tätä masennukseeni, koska kuvioissa on kaikkea muutakin kuin tuo trauma. Muita traumoja ei minulla ainakaan tietääkseni ole.
Lapsuudesta johtuen , en kestä vihaisia, riiteleviä, enkä kovaäänisiä ihmisiä. Mulle tulee pakokauhu ja haluan tilanteesta ulos.
oon vasta 14v ja on ehtiny jo mahtua kaikkea paskaa elämässä että hyviä muistoja on vaikea löytää.
Koulukiusaaminen, vanhempien vainoaminen eräiden henkilöiden osalta, josta jatkuva stressi kotona ja riitelyä. Isä ajettiin työpaikalta pois. Jostain kumman syystä vanhemmilla ei kuitenkaan masennusta, vaikka joutuivat kärsimään niin paljon. Jotenkin tuo kaikki aika näkyy mussa parhaiten perheestä. Emmä tiedä siskoista, mutta mulla on vieläkin kaikki vaikeaa.
lue kirjoitukseni (mikä minulla on.) et ole yksin meitä on miljoonia.
Eipä ole mitään traumoja, olen vain syntynyt masentuneeksi luuseriksi.
Ei ole mitään selvää syytä siihen miksi olen tälläinen.
Kiusaamista 10 vuotta takana, enemmän tai vähemmän. Kukaan ei ole oikein koskaan hyväksynyt minua. Tästä johtuen olen sosiaalisesti pelokas ja masentunut. En tiedä mitä tekisin ihmisten kanssa. En osaa sosiaalista kanssakäymistä. Toisaalta en haluaisi olla yksinkään, mutta se pelko, joka ihmisten kanssa olemiseen liittyy, on aivan kamalaa.
kiusannu?
Minulla on ollut monia yksittäisiä tapahtumia, jotka voidaan luokitella traumaattisiksi, mutta pahin minulla on ollut alkoholistin kanssa eläminen. Kymmenen vuotiaasta asti jouduin asumaan kahden äitini kanssa ja hän ryyppäsi. Välillä oli selviä jaksoja, välillä juotiin pari kuukauttakin. Yleensä äidin juominen ajatellaan sellaiseksi tissutteluksi, pullo viiniä illassa tms, mutta meillä se ei mennyt niin. Jos äitini joi, hän käytti myös suuret määrät rauhoittavia ja unilääkkeitä, joka johti totaaliseen sammumiseen. Hän saattoi maata omissa ulosteissaan reilun vuorokauden ja nousta sängystä vain hakeakseen lisää juotavaa tai lääkkeitä. Parhaina kertoina näin jopa välineet suonensisäisten huumeiden käyttöön, mutta en halunnut tietää enempää...
Tätä katselin parikymppiseksi asti, jolloin vihdoin muutin pois kotoa. Mutta aina senkin jälkeen olin huolesta solmussa, kun tiesin äitini olevan kännissä. Kävin monet kerrat vaan tarkistamassa, että hän on kunnossa ja siivoamassa oksennuksia tms... En pystynyt olemaan välittämättä vaikka minun niin "käskettiinkin" tehdä.
Niin, onko tämä sitten trauma vai vaan huono elämä...
Masennus panee märehtimään koko elämää syntymästä asti, etenkin niitä traumoja, mutta itse masennuksen aiheuttaja on useimmiten elämäntavoissa, suurimmalla osalla aiheuttaja on kofeiinin päivittäiskäyttö. Lopetin käytön täydellisesti, puolessa vuodessa lähti masis täysin, eikä noussut enää mieleen mitään vanhoja traumoja... kokeile itse.