Kärsin kovasti äitini tähden, olin sitä mieltä, että ihmiset tekivät väärin, kun eivät puuttuneet. Äitini hyvä ystävätär teljettiin vahingossa saunaan. Mistä tässä oli teidän mielestänne kysymys, noituudestako?
Että joku voima rankaisi häntä kyynisyydestä?
Että joku voima rankaisi häntä kyynisyydestä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minutkin teljettiin lapsena saunaan, koska olin ollut tuhma. Ei siihen noituuksia tarvita eikä äitiä suurempia voimia tarvita.
Se on surullista että jouduit lapsena kärsimään äitisi vuoksi.
Ihmiset toimii ja käyttäytyy sen ymmärryksen mukaan mitä heille on annettu.
Joskus käy näin, että kun fiksuja ihmisiä eniten tarvittaisiin tilnateeseen, niin pelkurit ja tyhmyrit ovatkin siinä - ja tekevät tilanteesta vielä raskaamman.
Aikuisena ymmärrät ettei se ole sinun häpeäsi että asiat menivät kuten menivät.
Häpeä on niiden aikuisten joiden velvollisuus olisi ollut hoksia tilanne.
Mutta vaikka elämä on välillä raukkamaista, on se vastavuoroisesti kaunista ja hyvääkin, tulet sen huomaamaan.
Saunajutulla ei ole mitään tekemistä noituudeen tai jonkun ihmevoiman rankaisun kanssa.
No joo, ei tosiaankaan kannata jotain älyttömiä noituusjuttuja funtsia.
Ihan selkeä vahinkohan toi on ollu!
Vilkas mielikuvitus on ihan kiva, mutta kannattaa nyt hieman pitää sitäkin aisoissa.
pilkkasivat siitä, että olin muka luullut, että ihmisiä rangaistaan koska he eivät tee mitään. Koulussakin opettaja keksi jutun liikenneonnettomuudesta, että Jumala muka varoitti häntä, kärsin tästä pilkasta.
Myöhemminkin jos tapahtui jotain ikävää, mietin onko se rangaistus. Mitään onnettomuutta ei ollut, kukaan ei uskaltanut sanoa, eikä puolustaa minua.
Mielestäni tämä oli jonkun sukulaisen juttua, alkoi heti pikkulapsena. Rukoilin Jumalaa, ettei minun tarvitsisi kestää sitä, mutta en saanut vastausta.
Kyseinen opettaja olisi jättänyt tarinan liikenneonnettomuudesta kertomatta, jos olisi aavistanut kuinka kärsit . Hän oli ajattelematon, mutta ei tahtonut sinulle suoranaisesti pahaa tai siis mitenkään sinun tuskaasi lisätä.
Hyville ihmisille tapahtuu elämässä ikäviä ja pahoja asioita, kyseessä ei ole rangaistus tai osoitus kurinpalautuksesta. Miksi Jumala sallii kärsimystä, on ollut ikiaikainen kysymys.
Ehkä kärsimys pitää ihmisen inhimillisenä, ellei tuskaa olisi lainkaan , emme kykenisi empaattisuuteen tai myötäelämiseen, koska aina olisi kivaa ja kaikki onnistuisi.
Parhaimmat ja hienoimmat luonteet joita elämäni varrella on ollut kunnia tavata ovat lähes poikkeuksetta joutuneet syyttä kärsimään, mutta siitä huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi) jaloimpia ja reiluimpia ihmisiä tuskin löytyy. He ovat onnistuneet nousemaan kokemuksiensa yläpuolelle ja jättämään kärsimyksensä menneisyyteen, keskittyen hyvän tekemiseen ja rakentaviin ajatuksiin ja asioihin.