Usean vuoden tauon jälkeen uskaltauduin etsimään (aktiivisesti, netistä) seuraa. Heti tärppäsi, mutta valitettavasti suhde päättyi muutaman kuukauden päästä. Olisin halunnut jatkaa tämän ihmisen kanssa, mutta meidän suhde ei kuulemma ollut riittävä.
Olen niin surullinen ja yksinäinen. Tähän töistä kotiin yksin -systeemiin on niin tuskallisen vaikea palata, puhumattakaan että hyväksyisin sitä. Olen jonkin verran sosiaalinen ihminen, onhan mulla tuttuja, mutta syvemmät ystävyyssuhteet ovat päättyneet viime vuosina lähinnä kai erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Toisin sanoen kaverit ovat pariutuneet ja useimmat saaneet lapsen/lapsiakin ja itse olen edelleen ja taas itsekseni. Uusia tuttavuussuhteita on toki tullut, mutta ymmärrettävästikin ei noilla vakiintuneilla kavereilla ole ollenkaan niin paljon vapaa-aikaa kavereiden tapaamiseen kuin minulla.
Kaipaan niin äärettömän paljon yhteisten asioiden jakamista, läheisyyttä ja seksiä. Yhdenyön juttuja olen kerran kokeillut ja todennut, ettei ole mua varten. Myöskään tolkuton bilettäminen ei kiinnosta, baanalla tulee käytyä joskus harvakseltaan.
Oloni on niin paha. Erosta on parisen viikkoa ja koen itseni ihan avuttomaksi. En jaksa elää yksin, enkä kykene nauttimaan yksinäisestä elämästäni. Kaipaan niin kumppania rinnalleni, ei musta ole yksin elämään. Ja kun en pärjää ilman seksiäkään.
Psykologin juttusilla kävin muutama vuosi sitten voimakkaan ahdistuneisuuden takia, mitä mulla on ollut oikeastaan koko opiskeluaika. Nyt alkaa tuntua, että jaksankohan enää ollenkaan yrittää.
Mitä voi tehdä, kun on äärettömän huono olo eikä jaksa tehdä yhtään mitään?
Olen niin surullinen ja yksinäinen. Tähän töistä kotiin yksin -systeemiin on niin tuskallisen vaikea palata, puhumattakaan että hyväksyisin sitä. Olen jonkin verran sosiaalinen ihminen, onhan mulla tuttuja, mutta syvemmät ystävyyssuhteet ovat päättyneet viime vuosina lähinnä kai erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Toisin sanoen kaverit ovat pariutuneet ja useimmat saaneet lapsen/lapsiakin ja itse olen edelleen ja taas itsekseni. Uusia tuttavuussuhteita on toki tullut, mutta ymmärrettävästikin ei noilla vakiintuneilla kavereilla ole ollenkaan niin paljon vapaa-aikaa kavereiden tapaamiseen kuin minulla.
Kaipaan niin äärettömän paljon yhteisten asioiden jakamista, läheisyyttä ja seksiä. Yhdenyön juttuja olen kerran kokeillut ja todennut, ettei ole mua varten. Myöskään tolkuton bilettäminen ei kiinnosta, baanalla tulee käytyä joskus harvakseltaan.
Oloni on niin paha. Erosta on parisen viikkoa ja koen itseni ihan avuttomaksi. En jaksa elää yksin, enkä kykene nauttimaan yksinäisestä elämästäni. Kaipaan niin kumppania rinnalleni, ei musta ole yksin elämään. Ja kun en pärjää ilman seksiäkään.
Psykologin juttusilla kävin muutama vuosi sitten voimakkaan ahdistuneisuuden takia, mitä mulla on ollut oikeastaan koko opiskeluaika. Nyt alkaa tuntua, että jaksankohan enää ollenkaan yrittää.
Mitä voi tehdä, kun on äärettömän huono olo eikä jaksa tehdä yhtään mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa.
On surullista, kun menettää tärkeän ihmissuhteen. Kyllä sinä selviät. Tästäkin kokemuksesta opit jotakin tärkeää itsestäsi, ihmisistä ja rakastumisesta.
Yhdenyön jutut eivät ole hyväksi, niissä haavoittuu ja haavoitetaan.
Ensi kerralla kun alat seurustella, kannattaisiko tutustua ensin pidempään ihan kaveripohjalta.
Edetä hitaammin?
Tällaista ihmisen elämä on. Kun meillä on tunteet.
Pidä huolta itsestäsi!
Olet arvokas ja ihana, vaikka oletkin jäänyt yksin.
Tutustumisvaihetta kesti semmoisen reilun kuukauden-2 kk kaveripohjalta. Toinen ei koskaan ollut oikein varma, mitä haluaa, eikä missään vaiheessa halunnut heittäytyä tunteidenkaan vietäväksi.
Juuri nyt tuntuu siltä, etten enää koskaan uskalla oikeasti ihastua keneenkään, mutta kumppaniton elämäkin kuulostaa aivan kauhealta.
Olet läheisriippuvainen nyhverö joka ei osaa elää itsenäisesti. Ei vahva ihminen tarvitse toista lähelleen. Jätä se nyhveröille.