Tapasin vuoden alussa tosi kivan tytön. Vähitellen tutustuimme, ja meistä tuli todella hyviä ystävä. Minulla oli kuitenkin tunne siitä, että välillämme oli jotain muutakin. Jouduin kuitenkin nopeasti pettymään, kun hän halusi pysyä vain ystävinä ainakin toistaiseksi.
Petyin todella pahasti, koska ymmärsin että hän piti myös minusta,mutta ajattelin että ei mitään hätää, kyllä tämä tästä, pieni ihastus vain. Noin kuukausi sitten tajusin olevani kuitenkin rakastunut häneen, ja jokseenkin rankkaa on ollut. Hän kyllä tietää, että pidän hänestä paljon, mutta emme ole puhuneet tunteista pitkään aikaan.
Haluisin yrittää todella kovaa vielä, mutta en tiedä mitä tekisin, enkä oikeastaan uskalla edes kertoa hänelle tunteistani, koska pelkään, että hän torjuu minut.
Pelkään että menetän hänet myös ystävänä, mutta toisaalta ystävänä oleminen on todella rankkaa. Tuntuu kuin tunteet olisivat joka päivä aina vain syvemmällä.
Elättelen toiveita pienistäkin asioista mitä hän minulle sanoo, ja se on väärin, koska joudun kokoajan kärsimään enemmän.
Olen yrittänyt etsiä muuta ajateltavaa, mutta en löydä mitään. Olen jopa yrittänyt aloittaa uutta suhdetta toisen kanssa, mutta en päässyt näiltä ajatuksilta eroon, joten ei siitä tullut mitään.
Haluisin unohtaa hänet, mutta toisaalta en halua, koska elättelen toiveita jos asiat kääntyisivätkin. Viimeinen kuukausi on ollut elämäni raskain, mutta olen silti nauttinut suunnattomasti hänen seurastaan. Olen ikäänkuin jäänyt häneen koukkuun, ikävä painaa kokoajan. Kaikki asiat ovat kuitenkin hyvin, mutta mikään ei silti tunnu olevan hyvin ilman häntä.
Oletteko olleet tälläisessä tilanteessa? Miten selviydyitte?
Petyin todella pahasti, koska ymmärsin että hän piti myös minusta,mutta ajattelin että ei mitään hätää, kyllä tämä tästä, pieni ihastus vain. Noin kuukausi sitten tajusin olevani kuitenkin rakastunut häneen, ja jokseenkin rankkaa on ollut. Hän kyllä tietää, että pidän hänestä paljon, mutta emme ole puhuneet tunteista pitkään aikaan.
Haluisin yrittää todella kovaa vielä, mutta en tiedä mitä tekisin, enkä oikeastaan uskalla edes kertoa hänelle tunteistani, koska pelkään, että hän torjuu minut.
Pelkään että menetän hänet myös ystävänä, mutta toisaalta ystävänä oleminen on todella rankkaa. Tuntuu kuin tunteet olisivat joka päivä aina vain syvemmällä.
Elättelen toiveita pienistäkin asioista mitä hän minulle sanoo, ja se on väärin, koska joudun kokoajan kärsimään enemmän.
Olen yrittänyt etsiä muuta ajateltavaa, mutta en löydä mitään. Olen jopa yrittänyt aloittaa uutta suhdetta toisen kanssa, mutta en päässyt näiltä ajatuksilta eroon, joten ei siitä tullut mitään.
Haluisin unohtaa hänet, mutta toisaalta en halua, koska elättelen toiveita jos asiat kääntyisivätkin. Viimeinen kuukausi on ollut elämäni raskain, mutta olen silti nauttinut suunnattomasti hänen seurastaan. Olen ikäänkuin jäänyt häneen koukkuun, ikävä painaa kokoajan. Kaikki asiat ovat kuitenkin hyvin, mutta mikään ei silti tunnu olevan hyvin ilman häntä.
Oletteko olleet tälläisessä tilanteessa? Miten selviydyitte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
.. samankaltaisessa tilanteessa itse juuri nyt. Joten sympatiani Sinulle. Minä kerroin tunteistani, eikä Hän minua kokonaan torjunutkaan. Nyt kai vaan annetaan ajan kulua ja katsotaan mitä ystävyys tuo tullessaan. Minullekin hyvin raskasta ja kuluttavaa, sillä palan sisältä rakkaudesta samaan aikaan kun pitäisi yrittää pysyä pinnalta tyynenä ja hyväksyä tilanne. Ja keskittyminen herpaantuu vähän väliä, kun tekisi mieli vain hypätä syliin ja suudella. Ehkä jonain päivänä tai ensi elämässä.
Kaverillani on sama ongelma (hän on poika). Hän on rakastunut yhteen tyttöön, joka on myös minun kaverini. He eivät ole yhdessä, mutta poika elättelee jatkuvasti toiveita seurustelusta, vaikka tietää, että tunteet ovat yksipuoliset. Tyttö on hänelle todella tärkeä, ja en kyllä osaa sanoa mitä tapahtuisi, jos hän menettäisi sekä ystävän että rakkautensa kohteen, ei ainakaan mitään kovin hyvää. Mitä itse olen seurannut tilannetta sivusta ja oppinut, että
a) tunteilleen ei voi mitään, eikä niitä voi tappaa hetkessä
b) asioista pitäisi aina pystyä puhumaan, vaikka olisi kuinka hankala tilanne
c) jos tunteilleen ei saa vastakaikua, tilanteeseen ei saisi jäädä vellomaan vaan on mentävä eteenpäin
vaikka kuinka sattuisi
Olisi myös hyvä muistaa, että rakkaus saattaa muuttua helposti pakkomielteeksi, joten on hyvä asettaa rajat itselleen.
Tämän enempää en oikein osaa sanoa, koska olen ollut vain sivustakatsoja, mutta kerroin nyt kuitenkin mitä itse olen oppinut ja mitä osaan välttää sitten omassa rakkauselämässäni:)