mutta nyt uskon että kaikille on vain se yksi. Niin sanotusti kaikki etsivät sitä kadotettua puoltaan, sielunkumppaniaan ym. En ennen uskonut tähän "soopaan" mutta pakko se on uskoa kun omalle kohdalle näin on käynyt. Rakkautta ja rakastamista on monenlaista. Monta ihmistä voi rakastaa romanttisesti, jopa samaan aikaan, mutta on vain se yksi joka pääsee kehon ja sielun joka kolkkaan, jonka kosketus vielä monen vuoden jälkeen sykähdyttää ja jonka katse saa ihon kanalihalle, jonka hengityksen tuntee metrien päähän. Jonka joka kosketus ja sana (vaikkei sitä aina halua myöntää) tuntuu turvalliselta, oikealta. Jonka suudelmat saa hengityksen salpautumaan ja jalat veteläksi. Hyvä cliche on että sen oikean tuntee vasta sitten kun on sen menettänyt. Niin kävi myös minulle. Minun tyhmyyteni ja pelkoni takia menetin hänet. Jo ensisilmäyksestä tajusin että tässä on jotain. Ja niin siinä olikin. Kaikki, jopa riidat tuntuivat sykähdyttäviltä ja jopa niitä riitoja on ikävä. En rupea yksityiskohtaisesti kertomaan suhteestamme, mutta sen sanon että kun olet sen oikean löytänyt tai tiedät että olet päästänyt hänet menemään, pidä siitä kiinni ja taistele. Elämä on lyhyt ja mielestäni kenenkään ei tarvitse tyytyä kuin siihen parhaaseen, sielun kadonneeseen puoliskoon. Se oikea on niin vaikea löytää joten miksi antaa pelolle vallan ja samalla pilata oman elämänsä? Minä annoin, mutta olen päättänyt taistella! Ja tällä hetkellä alkaa vaikuttaa hyvältä. :)
Tähän olotilaan vielä sopiva biisi: Laura Pausini - Viveme/Vivimi
Nuo sanat puhuvat puolestaan.Pidän erityisesti tästä espanjankielisestä versiosta vaikka Laura onkin parhaimmillaan omalla äidinkielellään.
http://www.youtube.com/watch?v=ltG49sGkUT4&NR=1
Tähän olotilaan vielä sopiva biisi: Laura Pausini - Viveme/Vivimi
Nuo sanat puhuvat puolestaan.Pidän erityisesti tästä espanjankielisestä versiosta vaikka Laura onkin parhaimmillaan omalla äidinkielellään.
http://www.youtube.com/watch?v=ltG49sGkUT4&NR=1
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=JXnJc_aEH4Q
teillä pitkäkin suhde? Miksi nyt vasta ymmärrät asian? olenko n vai m?
En näemmä maininnut kirjoituksessani että rakastamani henkilö on nainen kuin myös minä olen nainen, koska en pitänyt sitä tärkeänä. Tämän takia pelko saikin vallan. Pidän itseäni edelleen "heterona", vaikka se nyt taitaa olla mahdotonta että olisin hetero, en katsele naisia sillä silmällä, ja pidän miehiä muutenkin viehättävämpinä, poikkeuksena tämä nainen. Ikinä en ole kokenut olevani niin täydellinen kuin hänen kanssaan. Pelko oli tuolloin vahvempi, mutta nyt näiden vuosien jälkeen olen kasvanut henkisesti ja tajuan että millään muulla ei ole väliä. Olen tehnyt töitä tämän eteen ja kertonut läheisilleni miksi olen ollut maassa ja epätoivoinen, naisen takia! Emme koskaan niin sanotusti olleet yhdessä, eli tulleet "kaapista ulos". mutta toistemme elämässä olemme vaikuttaneet 10 vuotta, romanttisessa mielessä melkein 3 vuotta.