Shadow Will Follow’n keikkajulisteita oli pitkin kaupunkia toisin kuin Amoralin ja hiukan alkoi huolestuttaa, oliko Amoral se viimeinen (pää)esiintyjä. Porukkaa virtasi paikalle SWF:n keikan aikana selvästi vasta katsomaan Amoralia ja yleisöä oli mukavasti ottaen huomioon, että kyseessä oli sunnuntain alkuillan all-age keikka. Paikalla oli tosiaan myös perheitä ja 12 vuotiaat olivat innoissaan päästessään rokkikeikalle.
Hyvä ja energinen keikka, bändi antoi kaikkensa ja varsinkin Ari oli iloinen, pirteä ja energinen itsensä kollegoiden keskittyessä soittamiseen, vaikka takana oli reissaamista Kuopion ja Oulun kautta Tampereelle. Gave up Easy avasi keikan mainiosti ja sitä seurasivat ainakin (ei välttämättä järjestyksessä) Distract, Song for the Stubborn, jossa ihailin Juffin (joka kerrankin näkyi hyvin Klubin pienellä lavalla) loistavaa rumpalointia, ASOG oli koko bändiltä moshauksen juhlaa, Hang me High, upea Vivid, joka sopii YOTS:ia paremmin settiin, Perfection Design, Mute ja Leave Your Dead Behind. Encorena kuultiin mahtava Exit, Release ja aina toimiva Sex n’ Satan. Arin laulu ja örinä oli komeaa niin uusissa kuin vanhoissakin biiseissä, vaikka jäikin hiukan liikaa hivenen liian kovan musiikin volyymin alle.
Hyvä keikka, bändiä on ilo kuunnella ja katsella ja tätä haluaa lisää, joten pakko päästä parin viikon päästä Nosturiin. Silti tuli tunne, että olisi mukavaa kuulla taas välillä hivenen kevyempää Ari Koivusta, jossa Arin ääni pääsee paremmin esille. AK-bändille on tilausta, koska Amoralin musiikki on liian raskasta suurelle osalle Arin niin koti- kuin ulkomaisistakin faneista.
Hyvä ja energinen keikka, bändi antoi kaikkensa ja varsinkin Ari oli iloinen, pirteä ja energinen itsensä kollegoiden keskittyessä soittamiseen, vaikka takana oli reissaamista Kuopion ja Oulun kautta Tampereelle. Gave up Easy avasi keikan mainiosti ja sitä seurasivat ainakin (ei välttämättä järjestyksessä) Distract, Song for the Stubborn, jossa ihailin Juffin (joka kerrankin näkyi hyvin Klubin pienellä lavalla) loistavaa rumpalointia, ASOG oli koko bändiltä moshauksen juhlaa, Hang me High, upea Vivid, joka sopii YOTS:ia paremmin settiin, Perfection Design, Mute ja Leave Your Dead Behind. Encorena kuultiin mahtava Exit, Release ja aina toimiva Sex n’ Satan. Arin laulu ja örinä oli komeaa niin uusissa kuin vanhoissakin biiseissä, vaikka jäikin hiukan liikaa hivenen liian kovan musiikin volyymin alle.
Hyvä keikka, bändiä on ilo kuunnella ja katsella ja tätä haluaa lisää, joten pakko päästä parin viikon päästä Nosturiin. Silti tuli tunne, että olisi mukavaa kuulla taas välillä hivenen kevyempää Ari Koivusta, jossa Arin ääni pääsee paremmin esille. AK-bändille on tilausta, koska Amoralin musiikki on liian raskasta suurelle osalle Arin niin koti- kuin ulkomaisistakin faneista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Harvinaista herkkua täällä.
pd:tä. siin biisis on mahiksii wedellä moneen suuntaan.
Oikeesti oli mukava lukea kunnollista tekstiä tältä palstalta. Kommenttien taso on viime aikoina laskenu aika tavalla.
Olen alkanu pohtia samaa asiaa kuin aloittaja, eli nyt, kun Koivunen on näyttäny hallitsevansa örinän ja rikkonaisen laulutavan, niin mitä sitten? Koivusella on harvinaisen kaunis, vahva ääni, joten väkisin panee miettimään, onko _järkevää_ hukata se riffivyörytyksien alle. Etenkin, kun Koivunen ei ole enää mikään teini, vaikka siltä näyttääkin.
Itse toivoisin, että Koivunen tekisi melodisen, vaikka akustisen levyn meille sen ääneen koukkuun jääneille aikuisille. Ostaisin.
Arin kuulas ääni soveltuis nimenomaan kevyempiin ja melodisiin mutta kuitenkin meneviin biiseihin. DUHB-tyyppisiin, siinä sovituksessa Arin laulu on imho saanut arvoisensa kehykset. Ite en jaksais kuunnella pelkkää akustista nuotiotunnelmointia, eikä Ari taatusti jaksais levyttää sellaista. Mitä Amoraliin nykymusaan tulee, mulle maistuu sekin riffivyörytyksineen varsin hyvin, mut tosi on että Arin ääni on optimaalisimmillaan muunlaisessa musassa.
hallitsewansa ku sitä niin ahkerast kyseenalaistettiin;))) ei ne riffit oo mikään wokaalien wihollinen waan yhteistyökamu;))) jos akustisen joskus duunais niin riisuttu malli ois paras eli sellanen mis on waan ihan perusjutut esil. perinteiset akustiset biisit on suht tylsii.
parantunut ihan huomattavasti!
et onko. mä en erikoisemmin perusta dödö-ördäilyst paitsi jos on tarpeeks persoonallist mun makuun. bläkkiskärinät kuullostaa must paremmilt waik siel taas useimmat biisit on paskoi. kaikkee ei waan woi saada samaan pakettiin tai se on harwinaist;)))))))))))
mä oikeesti tykkään alin ölinä pölinäst ja toisaalt sen letkeest soundist jota kuulee juuli esim duhpissa. mutta alin väkisinvääntämisest eli kiljumisest en tykkää koska se tuo mieleen pökäleellä istuvan teinin jolla on pukamat mut joka ei ymmällä himmata punnaamista ku sattuu vaan päinvatsoin punnaa kahta kauheemmin.
Samaa mieltä-noilla äänivaroilla kannattaisi satsata tosiaan sellaisen rytmikkään/melodisen levyn kehittelyyn. Arilla on todella loistava ääni, kaveri päästelee niin korkealta ja kovaa. Ostaisin myös levyn, jos tai kun sellainen tulisi.
ainakaan tässä vaiheessa tekisi mitään kriteereillä: kovaa ja korkeelta / rytmikkäänmelodista diggareille levyä. Myöhemmin kun on nimeä enemmän kyllä. Luulen että se ajaisi Aria musiikilisesti siihen suuntaan mitä se itse ei halua, söisi motivaatioota ja ehkä myös kehitystä.
keikkajulisteita näkynyt vaikka niitä kuulemma jaettiin useampaan otteeseen?
moisia missään.
Mää näin vaikka kuinka monta.
jokunen antifani on käynyt repimässä julisteet pois. Semmostakin touhua olen nähnyt jonku joskus tekevän.
arin tukka hyvin? minkäslaiset vaatteet arilla oli?
Amoralin forkalta niin tiiät.
;)
kyllä se vampyyriteoria tais sittenki pitää paikkansa!
http://kuvablogi.com/nayta/2269045/