Tauti todettiin 3kk takasinperin näköhermotulehduksenyhteydessä(pulssihoidot annettiin,olikohan mitään apua?) No viimeinen neurologin käynti oli masentava: Äkkiä huoneeseen,totesi: sinulla varma ms ja jos et huomenna selviä silmälääkärin kokeista ajolupasi peruutetaan ja suunnitellaan uudelleenkoulutusta! (ammatiltani rekkakuski,kaikkine miljoonineen erikoisajolupien kanssa) Ajattelin että sinne meni tuon tohtorin lääketieteellisten termien kera minun ura! Olo oli (sumean silmän/huimauksien ) kera todella masentunut. Totesi vielä kun ovensuussa olin matkalla :Käy tuossa hoitajalla matkalla pois! Tokasin,saattaa olla etten käy ja suljin oven rauhallisesti.
Mutta sitten koitti päivä silmälääkärillä:Terve silmä näkee todella hyvin ja tulehdus-silmä,hieman sumeampi edelleen mutta läpi meni! Yhteisnäkö ylittää sallitut arvot. (ensimmäisen kerran hymyilytti,kun huoneesta läksin)
Täytyy myöntää koska työni on fyysistä ja keskittymistä vaativaa niin sillä on on ollut todella positiivinen vaikutus fyysisesti/henkisesti! Nuo 3 kuukautta ilman kunnollista toimintaa alkoi rappeuttaa tätä mistä toden teolla!!! Fysiikka alkoi pettää,vaimo sukulaiset epäili masentuneeksi (onnistunut kaupassa käynti jo suoritus,taspaino/ym-ongelmien kanssa)
Nyt elän aika tuskaisten niska/hartia jne kipujen kanssa mutta adrenaali veressä auttaa ainakin vielä eteenpäin? Tuon hätäisen tohtorin keskustelun jälkeen oli valehtelematta "jojo" mielessä kun ovesta astelin pihalle.
Myönnän jälkeenpäin mietittynä sairastaneeni tätä tautia jo noin kymmenisen vuotta,muistelen noita lihasheikkouksia jopa ajaessa,myös tasapaino-ongelmat.
Haluaisinkin kysyä kuinka moni on saanut apua tällaisella liikunnallisella/toimintaa vaativalla työskentelyllä? Vaihtoehtona kotia jäädä potemaan ja en usko että tervekkään kroppa siitä kuukausien kestävästä makoilusta selviäisi. (kun ei enään tiedä miltä terveestä tuntuu?)
Harmittaa kyllä vielä elää valheiden verkostossa,esimerkkinä kaverit kyselee mikä se nyt oli? Vastaan: No se oli semmoista kun virus pääsee tunne selkäydinnesteeseen tyyppistä satuilua...tällä alalla se ainakin tietää loppua jos taudin julkaisee,mutta oma hyvinvointi on nyt tärkeämpi kuin jokin diagnoosi.
On se (lohduttavaa) tietää että on muitakin mutta kun teitä ei tahdo kadulla tunnistaa, onneksi??!
Mutta sitten koitti päivä silmälääkärillä:Terve silmä näkee todella hyvin ja tulehdus-silmä,hieman sumeampi edelleen mutta läpi meni! Yhteisnäkö ylittää sallitut arvot. (ensimmäisen kerran hymyilytti,kun huoneesta läksin)
Täytyy myöntää koska työni on fyysistä ja keskittymistä vaativaa niin sillä on on ollut todella positiivinen vaikutus fyysisesti/henkisesti! Nuo 3 kuukautta ilman kunnollista toimintaa alkoi rappeuttaa tätä mistä toden teolla!!! Fysiikka alkoi pettää,vaimo sukulaiset epäili masentuneeksi (onnistunut kaupassa käynti jo suoritus,taspaino/ym-ongelmien kanssa)
Nyt elän aika tuskaisten niska/hartia jne kipujen kanssa mutta adrenaali veressä auttaa ainakin vielä eteenpäin? Tuon hätäisen tohtorin keskustelun jälkeen oli valehtelematta "jojo" mielessä kun ovesta astelin pihalle.
Myönnän jälkeenpäin mietittynä sairastaneeni tätä tautia jo noin kymmenisen vuotta,muistelen noita lihasheikkouksia jopa ajaessa,myös tasapaino-ongelmat.
Haluaisinkin kysyä kuinka moni on saanut apua tällaisella liikunnallisella/toimintaa vaativalla työskentelyllä? Vaihtoehtona kotia jäädä potemaan ja en usko että tervekkään kroppa siitä kuukausien kestävästä makoilusta selviäisi. (kun ei enään tiedä miltä terveestä tuntuu?)
Harmittaa kyllä vielä elää valheiden verkostossa,esimerkkinä kaverit kyselee mikä se nyt oli? Vastaan: No se oli semmoista kun virus pääsee tunne selkäydinnesteeseen tyyppistä satuilua...tällä alalla se ainakin tietää loppua jos taudin julkaisee,mutta oma hyvinvointi on nyt tärkeämpi kuin jokin diagnoosi.
On se (lohduttavaa) tietää että on muitakin mutta kun teitä ei tahdo kadulla tunnistaa, onneksi??!
Vastaukset 5
Vanhimmat
turvallinen kuski ison rekkasi kanssa tuolla liikenteessä????????
"Myönnän jälkeenpäin mietittynä sairastaneeni tätä tautia jo noin kymmenisen vuotta,muistelen noita lihasheikkouksia jopa ajaessa,myös tasapaino-ongelmat."
Ajan edelleen niinkauan kuin kunto kestää! Lääkäri ei nähnyt enää estettä,se on jokaisen itse tunnusteltava milloin jotkin lihaskivut vievät voiton? Tarkoitin tuolla vuodatuksellani että yleensäkin fyysisen työn aikana ja jälkeen oloni jopa "normaali" Jos joskus huippaiskin,niin se peittyy rekan kopin keinahteluun ;)
Ura on sujunut kokemuksenkin turvin ilman ongelmia,samaan aikaan moni "terve" ajokaveri on käynyt läpi jos jonkinlaisia onnettomuuksia. (toki oman kropan kuuntelu on nyt ykkösasia)
Miten suhtaudut samalla ja muillakin vaativilla aloilla työskenteleviin kavereihin jotka ovat käyneet läpi ja kamppailevat sydänsairauksien,uniapnean,diabeteksen,huonon näön,ym. kanssa?
Olen monta kertaa ollut tuolla tiepäällä onnettomuuspaikoilla jossa sairaskohtauksen saanut henkilöautoilija on saanut melkoista tuhoa aikaan "pienellä autolla"! Tämä ihmisrotu on vain niin tuurilla ja pyhällä hengellä käyvä elämänmuoto.
uniapneaa sairastavalla tai huononäköisellä ei ole asia laisinkaan minkään kokoisen auton rattiin.
No,mitä tulee auton kokoon niin kyllä se rekka aikamoisen kokoinen on ja saa pahaa jälkeä aikaiseksi.
Mistä muuten tiedät onnettomuuspaikoilla ollessasi että kolarin ajanut on saanut sairaskohtauksen??? Kolareihin kun on monia eri syitä.
Pätee tämä lause tautejenkin lisäksi siihen kuinka paljon tuolla tienpäällä on "en ehkä suosittele" tyyppistä porukkaa,kuulun itse siihen kelvollinen vielä liikenteeseen ryhmään! kuka tietää viikon päästä,vuoden päästä?
No sairaskohtauksista: Yksi tapaus jossa varmistu heti sairaskohtaus. Ajelin myrkkyrekallani pohjoista kohti "keskipohjanmaalta ylöspäin" Yhtä-äkkiä henkilöauto ajautui itsekatsottuna vasemmalle kääntyvästä mutkasta keulaa kohti,tein väistöliikkeen pientareelle multa lensi ilmassa(60000kg painoa) henkilöauto kerkesi osua perävaunun viimeiseen akseliin,renkaaseen vieden lokasuojan menneessään ja siitä pellolle kauas koko h-auto!
Soitin hätänumeroon,juoksin perään pellolle,hysteerinen tytär kiljui autossa(n.20v) Autoin ulos,katsoin kuljettajaa(tajuton vanhempi mies) Shokissa oleva tytär alkoi haukkua ja hakata minua kun en repinyt miestä ulos autosta,kerroin ambulanssin olevan tulossa.
No tytär rauhottui ja kertoi isänsä saaneen SAIRAUSkohtauksen. (lääkket ottamatta)
2 tarina.
Parhaan kaverini isä ajautui rekan keulaan ja henki pois. Kaikki epäilivät itsaria tietenkin mutta paljastui että oli ollut kauan sairaana (sydänvika) Kuinka ollakkaan kaverin lapset piti lähteä mukaan sinne hakemaan mökiltä puita,mutta viimehetken peruutus eivät lähteneet lapset mukaan! Kaverini piti pahana että moni epäili hänen isänsä tehneen itsemurhan kun tilanne oil tuollainen mutta 100% varmuudella ei ollut.
Muitakin tapauksia on mutten jaksa enää kirjoitella (ei m-s:n takia )
Oireesi vaikuttavat kofeiiniriippuvuuden aiheuttamalta krooniselta myrkytykseltä.