Saan kutsuja tilaisuuksiin, jonne en voi mennä, jotten kohtaisi henkilöä/henkilöitä, jotka halveksivat minua. Unelmani murskattiin, ja se sattuu vieläkin todella paljon. Epäonnistuin täydellisesti, koska he eivät hyväksyneet minua. Sain epäoikeudenmukaista kohtelua osakseni.
Ehkä tämä kipu joskus poistuu...pysyn pois sieltä, luovuin kaikesta jottei kukaan enää koskaan tekisi minulle pahaa.
Ikävöin sitä unelmaa, joka särkyi.
Aina vaan tulee mieleen asiat kun saan kutsuja, yhteydenottoja...muistutuksia siitä kuinka epäonnistuin täydellisesti. Piti mielistellä koko ajan ja siltikään mikään ei riittänyt.
Ehkä tämä kipu joskus poistuu...pysyn pois sieltä, luovuin kaikesta jottei kukaan enää koskaan tekisi minulle pahaa.
Ikävöin sitä unelmaa, joka särkyi.
Aina vaan tulee mieleen asiat kun saan kutsuja, yhteydenottoja...muistutuksia siitä kuinka epäonnistuin täydellisesti. Piti mielistellä koko ajan ja siltikään mikään ei riittänyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
epäreilua. Ymmärrän tunteesi. Hieman on samanlaiset itselläkin ajatukset.
Ehkä se päivä tästä vielä paranee..joskus.
Tottakai maailmassa on paljon kauheampiakin asioita kuin mitä minulle on tapahtunut.
Unelmien särkyminen nyt vaan tuntuu pahalta, ja epäonnistumisen tunne.
Yritän välttää sellaisia henkilöitä, jotka halveksivat minua, mutta nuo kutsut erinäisiin tilaisuuksiin jotka tuovat mieleen asioita, tuntuvat kyllä viiltävänä tuskana. Joskus vielä unelmoin, enää en.
Pelko ja arkuus ovat lisääntyneet, arastelen ihmisiä vaikka tiedän että useimmat ihmiset ovat kuitenkin ihan ok. Nöyryytetyksi tulemisen tunne on niin hirveä etten sellaista halua enää kokea uudestaan.