Pressiklubissa 21.9.2009 Ben Zyskowicz hyvin asiallisesti kertoi, että viime vaaleissa oli noudatettu vaalirahoitusjärjestelyissä samankaltaisia käytänteitä kuin sitä aikaisemmissakin vaaleissa. Kun nyt on syntynyt puolueiden avoimmuuskilpailu taannehtivasti jo pidettyjen vaalien rahoituksesta, on media luonut niistä sensaatiouutisointia.. Kuitenkin!!!
Koskaan, missään ehdokkaana olleena, milloinkaan mihinkään vaalirahoitusjärjestelyyn osallistumattomana kansalaisena ja äänestäjänä, olen ollut tietoinen, etteivät puolueet ja ehdokkaat ole aikaisemminkaan rahoittaneet yksin omista varoistaan vaalikampanjoita. Olen ollut tietoinen siitä, että ammattiyhdistysliike ja elinkeinoelämä ovat avustaneet puolueita ja monia ehdokkaita. Olen myös kyennyt arvioimaan, että joidenkin ehdokkaiden kampanjoiden on täytynyt olla varsin kalliita. Vuosien aikana olen havainnut senkin, että myös media on tuntenut joitakin ehdokkaita ja puolueita kohtaan enemmän sympatiaa kuin toisia ehdokkaita ja puolueita kohtaan. Tässä suhteessa Media käyttää ulkoparlamenttaarista valtaa.
Olisiko ollut mahdollista, että eilisessä Pressiklubissa olisi istunut kaksi Median veteraaniedustajaa (toinen Aamulehden päätoimittaja), jotka ovat olleet aikaisemmin täysin tietämättömiä tämänkaltaisesta toiminnasta useissa aikaisemmissakin vaaleissa. Olisivatko he voineet käsi sydämmellä vannoa tietämättömyyttään. Pressiklubissa jäi kysymättä, miksi media käy moraalista ristiretkeään vasta nyt. Miksi aivan hyvin tiedossa ollutta rahoituskuviota Media ei ole tuonut esille jo paljon aikaisemmin. SAK:nkin itseään vastaan kääntynyttä ja sen elävästä elämästä erkaantumista todistanutta kampanjaa media piti vain "törkeänä ja asiattomana" ja vaimeasti ihmeteltiin, miksi SAK oli moiseen ryhtynyt. Kysymättä jäi, miksi vaalirahoitus nousi vasta ja juuri nyt ajankohtaiseksi. Mikä sytytti Median moraaliseen paatokseen vasta nyt?
Poliittiseen toimintaan osallistuminen on katsottu lainsäädännössä yleishyödylliseksi toiminnaksi. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus vaikuttaa ja osallistua poliittiseen toimintaan. Jokaisella on mahdollisuus perustaa yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka edesauttavat ja rahoittavat poliittista toimintaa. Jokainen kansalainen, säätiö tai yhteisö on oikeutettu kampanjoimaan itselleen tärkeiden arvojen puolesta sen sääntöjen tarkoitusperiä toteuttaen. Puolueelta ei tarvitse pyytää siihen lupaa. Jokainen voi julkaista ja levittää kannatusilmoituksiaan jonkin puolueen ja ehdokkaan puolesta jopa ehdokkaalta tai puolueelta suostumusta pyytämättä ja siitä heille tiliä tekemättä. En tarvitse "ehdokas NN":n lupaa painattaa ja jakaa suositusmateriaalia hänen valitsemisekseen!!! Minulla ja minun porukasllani on lupa myös kampanjoida sen puolesta, ettei valituksi tule kaikenlaisia "tumpuloita". Enkä siihenkään tarvitse mitään erityislupaa. Tietysti täytyy pysyä totuudessa, asiassa ja asiallisuudessa sekä toimia lain mukaisesti. Minulla kansalaisena on perustuslaillisia oikeuksia.
Koskaan, missään ehdokkaana olleena, milloinkaan mihinkään vaalirahoitusjärjestelyyn osallistumattomana kansalaisena ja äänestäjänä, olen ollut tietoinen, etteivät puolueet ja ehdokkaat ole aikaisemminkaan rahoittaneet yksin omista varoistaan vaalikampanjoita. Olen ollut tietoinen siitä, että ammattiyhdistysliike ja elinkeinoelämä ovat avustaneet puolueita ja monia ehdokkaita. Olen myös kyennyt arvioimaan, että joidenkin ehdokkaiden kampanjoiden on täytynyt olla varsin kalliita. Vuosien aikana olen havainnut senkin, että myös media on tuntenut joitakin ehdokkaita ja puolueita kohtaan enemmän sympatiaa kuin toisia ehdokkaita ja puolueita kohtaan. Tässä suhteessa Media käyttää ulkoparlamenttaarista valtaa.
Olisiko ollut mahdollista, että eilisessä Pressiklubissa olisi istunut kaksi Median veteraaniedustajaa (toinen Aamulehden päätoimittaja), jotka ovat olleet aikaisemmin täysin tietämättömiä tämänkaltaisesta toiminnasta useissa aikaisemmissakin vaaleissa. Olisivatko he voineet käsi sydämmellä vannoa tietämättömyyttään. Pressiklubissa jäi kysymättä, miksi media käy moraalista ristiretkeään vasta nyt. Miksi aivan hyvin tiedossa ollutta rahoituskuviota Media ei ole tuonut esille jo paljon aikaisemmin. SAK:nkin itseään vastaan kääntynyttä ja sen elävästä elämästä erkaantumista todistanutta kampanjaa media piti vain "törkeänä ja asiattomana" ja vaimeasti ihmeteltiin, miksi SAK oli moiseen ryhtynyt. Kysymättä jäi, miksi vaalirahoitus nousi vasta ja juuri nyt ajankohtaiseksi. Mikä sytytti Median moraaliseen paatokseen vasta nyt?
Poliittiseen toimintaan osallistuminen on katsottu lainsäädännössä yleishyödylliseksi toiminnaksi. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus vaikuttaa ja osallistua poliittiseen toimintaan. Jokaisella on mahdollisuus perustaa yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka edesauttavat ja rahoittavat poliittista toimintaa. Jokainen kansalainen, säätiö tai yhteisö on oikeutettu kampanjoimaan itselleen tärkeiden arvojen puolesta sen sääntöjen tarkoitusperiä toteuttaen. Puolueelta ei tarvitse pyytää siihen lupaa. Jokainen voi julkaista ja levittää kannatusilmoituksiaan jonkin puolueen ja ehdokkaan puolesta jopa ehdokkaalta tai puolueelta suostumusta pyytämättä ja siitä heille tiliä tekemättä. En tarvitse "ehdokas NN":n lupaa painattaa ja jakaa suositusmateriaalia hänen valitsemisekseen!!! Minulla ja minun porukasllani on lupa myös kampanjoida sen puolesta, ettei valituksi tule kaikenlaisia "tumpuloita". Enkä siihenkään tarvitse mitään erityislupaa. Tietysti täytyy pysyä totuudessa, asiassa ja asiallisuudessa sekä toimia lain mukaisesti. Minulla kansalaisena on perustuslaillisia oikeuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.