olimme istuneet tammen alla liian kauan
hartioillemme oli varissut kultaa
ja oksat
olivat muuttuneet raskaiksi salaisuuksistamme
multa tuoksui vielä
vaikka ruohikko oli jo kohmeinen
olimme keskellä kahden ihmisen tragediaa
ja minä vapisin sylissäsi
tietäen
että joudumme ottamaan toisistamme eroavat askeleet
sulkemaan sydämien huoneet
irrottautumaan nälkäisistä käsistämme
kiellettävä kyyneleet
jaksamatta, kykenemättä lausumaan
hyvästi
edessämme oli huomisen pelko
kipeytyneen muistin muistot
huulillamme
vielä viimeisten suudelmien kihelmöinti
miksi ?
hartioillemme oli varissut kultaa
ja oksat
olivat muuttuneet raskaiksi salaisuuksistamme
multa tuoksui vielä
vaikka ruohikko oli jo kohmeinen
olimme keskellä kahden ihmisen tragediaa
ja minä vapisin sylissäsi
tietäen
että joudumme ottamaan toisistamme eroavat askeleet
sulkemaan sydämien huoneet
irrottautumaan nälkäisistä käsistämme
kiellettävä kyyneleet
jaksamatta, kykenemättä lausumaan
hyvästi
edessämme oli huomisen pelko
kipeytyneen muistin muistot
huulillamme
vielä viimeisten suudelmien kihelmöinti
miksi ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vielä tänäin, tässä aamussa, paistaa
verhojen raosta aamu tähän meidän
vuoteeseemme. Olemme olleet samassa
yössä yhteisessä unessamme.
Nyt ovat jäljellä hyvästit. Olen kulunut
ja uupunut, on tullut aika antaa sydämen
painua lepoonsa ja laskea pää viime kerran
pieluksellesi, aamussa, Rakkaudessamme.
Minä huutaisin tuskaa, jos se toisi päivänkin
lisää, olla vierelläsi, Rakastaa Sinua, niin kuin
aina olen Rakastanut läpi pehmeän sydämeni,
huutaisin Rakas, olet niin elämä, kaikki.
Mutta minun on kuljettava raatelevan ikävän
kautta pois sinusta. Irroitettava otteeni ja sammuttava
luonasi. Se, mikä Rakasta on ollut, vajoaa minulle
ikuisuuteen ja niin pian elämäni lanka sinuun on poikki.
mitä sen jälkeen tuleekaan, pimeänkin
lävitse olet vain Sinä...
http://www.youtube.com/watch?v=xvz8SzdY7c0&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joku osa rakkautta kerran päättyy,
Kappale jotain, jonka arvoa ei voi
mitata, se täytyy kokea ja tuntea.
Ja kun sen on käynyt ja kulkenut,
tajuaa menettämisen mittaamattomuuden.
Ja kuinka kallisarvoisia ovat Rakkauden
muistot ja rakastamisen kosketukset,
kun ne iän viipyvät iholla..
Rakkausrunosi oli syvä ja herkkä,
sisälle tuleva ja koettava.
Tällaista tekstiä ei voi kivisydämenä
lukea, eikä kova kuori ehenänä kokea.
Runossasi on kaikki kerrostumat, mistä
herää Rakkausruno hengittämään.
Tämä teksti tunsi, eli ja henki Rakkautta.
Hieno Runosi.
Voimia ja iloista olemista koko päivääsi Sinulle.
video, musiikkia unohtamatta - kertakaikkiaan !
Runosi sitä vastoin, se melkeinpä repäisee sydämen
irti juuriltaan, niin upeaa ja koskettavaa tekstiä.
Mahdottomasti kutkutti kirjoittaa sille vastine,
mutta se ei olisi ollut oikeutettua Sinun runollesi.
Siksi hyvin nöyränä kiitän sielukkaista säkeistäsi,
joista jokaisen tunnen kaikilla soluillani !
Kiitän myös oman runoni kommentoinnista, se nyt
oli jonkinlainen purkaus joistan hetkistä ja tuntemuk-
sista sisälläni.
Kiitos !
... paljon kuin kukkakimppuja
joista ei millään haluaisi luopua
mutta kylmä todellisuus erottaa
ja kummankin ankkurit omissa merissäään lepää
kahlitsee tahoilleen
vain hetkeksi onnensa suo.
eron hetkellä itku pisaroina kimaltelee
kuin kastehelmiksi vihreälle matolle tulee
mutta sentään toiveen jättää
ehkä joskus jälleen rakastaa saa ...
kaunis on rakkauden muistosi
ja sydämeesi jäännyt on asumaan
kauneimman rakkausrunon lukijoille nyt suo.
hyvä mahtavan upea linda !!!
faktan ja fiktion sekoitustahan se on
alusta loppuun. Osia elettyä elämää ja myös
palasia jostain mistä haaveilen.
Sinä olet kummasti kehittynyt MYÖS aivan mahtavaksi
kommentaattoriksi runojesi lisäksi, joissa on nykyään
Tabermannimaista poljentoa.
Tusen tack Jouni !
olivat päättymässä,
hartioillamme kiilsi
menneisyyden tuhka
ja tulevaisuuden pelko,
yksinäisyydestä
ajasta ilman Sinua.
Vaikka kuumat kyyneleet
vierivät poskillani,
sisälleni oli laskeutunut
pimeä kylmyys.
Aikaa ilman Sinua
olisiko sitä ?
Huuliesi koskettaessa
suolaisen veden kostuttamia
huuliani viimeiseksi sanaksi,
tunsin hajoavani !
Sisälläni takovat sanat
MIKSI ? lakkaamatta
kunnes viimeinenkin piirteesi
katosi kosteasta heinikosta
nousevaan aamu usvaan.
Vakuuttavaa,koettuako?
Runoosi oli helppo hukuttautua.
Kiitos linda ! T: J
jokainen säe nautinnollista ja
omalla tavallaan hyvinkin riipaisevaakin
luettavaa. Yhden säkeen haluan kuitenkin
nostaa runostasi ylitse muiden
' Huuliesi koskettaessa
suolaisen veden kostuttamia
huuliani viimeiseksi sanaksi,
tunsin hajoavani '
Tuossa on nimittäin sellainen ydin,
että sanatonna luen sitä ja viimeistä
lausetta, joka on hyvin kuvaava.
Ei suoranaisesti koettua, vaan kuten
jossain tuolla edellä sanoin, sopivassa
suhteessa koettua ja osin toivettakin
sisältävää purkausta.
Mutta Sinulle kiitos, runosi tallentuu takuuvarmasti
hyvään talteen, kuten aiempasikin.
Hyvää uuden päivän alkua ja iloa elämääsi.
...ja lähdön tunnelman tunnistan runossasi...
Sinun verbaaliset taitosi ovat ihailtavia. Kyllä, pidin tästäkin runostasi.
niitä tunnelmiahan runoni käsitteli.
Ihailtavan kannustava on myös Sinun palautteesi
Tomppa, siitä kiitän.
"multa tuoksui vielä, vaikka ruohikko oli jo kohmeinen", tuo ajatuksen hellasta joka on vielä lämmin, vaikka lunta on jo katolla.:) Herkullisia kielikuvia elämän illasta tuo kirjoittamasi mieleen. Pidän tästä monitahoisesta runostasi, josta olisi riittänyt ajatuksia pitempäänkin kommentointiin. :)
aika ihana kuva Sinulle syntyi runostani ja siihen
miellyin, siis hellan lämpöön ja katolla olevaan
lumeen.
Tuo mullan tuoksu ja kohmeinen ruohikko kun
on juuri nyt niin totta, se oli helppo sijoittaa runoon.
Ja kyllähän Sinä nytkin palautteellasi annoit minulle jo
kovasti paljon.
Hymyn ja hyvän mielen sisältävä kiitos Sinulle.
En osaa sanoa muuta kuin
sinä se osaat kirjoittaa.
Pidän mahdottomasti runoistasi!
MAHTAVAA
sanoit vähän, mutta NIIN paljon.
Sanasi piirtyvät sydämeeni,
kiitos.
voimakas kuvaus,todella riipaiseva ja puhutteleva runo
kiitos tästä lukuelämyksestä!
tällä kertaa,
seuraavalla kerralla lienee jotakin muuta.
Sinua kiitän.
Omenapuun alla kukkien varistessa
tai silloin kun omena putoaa
se on siirtymistä keväästä syksyyn
Ei ole salaisuus
että kukka muuttuu hedelmäksi
ja terälehdistä muodostuu siemenkotia
Maa jää, se on äitimaa
ilman maata ei ole elämää
puun kasvua ja hedelmää
Ei elämä erota
se kasvattaa
kypsyttää hedelmät
Iske hampaasi hedelmään
ja tunnet sen makean maun
elämän meden joka maistuu siinä
Suutele maan kasvua
iloitse sen makeasta mausta
joka ravitsee talviuneen valmistautuvan karhun
Siksi … :)
kuka on kyseessä, mutta lumoutuneena luen
runoasi joka tosin olisi ehdottomasti ansainnut
oman aloituksensa. Olen hyvin onnekas siitä, että
olet sijoittanut sen kuitenkin tähän.
Upeaa, ainutlaatuisen hienoa ja nautinnollista tekstiä
alkumetreiltään herkulliseen loppuun saakka.
KIITOS !
PS Tallennan runosi varmaan talteen.
tammi tuo vanhentunut,
ikäloppu tuo,
ei muista hetkiä kaikkia rakkauden,
ei pölyä kullan,
oksat heittäen maahan,
meidän salaisuudet..
tuuliko..
tuuli ne kaukomaille vienyt,
ei salaisuuksia jäänyt lie.
en tuoksua mullan haistanut,
en ruohikon kohmeutta nähnyt,
en tragediaa kohdannut,
olinko sokea,
olinko tunteeton.
olin pehmo,
uskoin yhteiseen tunteeseen,
onneen ja rakkauteen,
hetkiin yhteisiin,
halusin unohtaa eron tunteet,
pitää sinua kädestä,
olit mun,
luulin.
silmäni kuivuneet,
tai tunsin,
en niille lupaa antanut itkeä,
vaikka ikäväni kasvoi,
en irti sinusta tahdo päästää,
en hyvästejä heittää,
sydäntäni koskee.
en uskalla huomiseen katsoa,
vaikka tiedän,
tää eromme hetki on,
lähellesi tulen,
lähelleni Sinut haluan,
suutelen huuliasi,
molemmat käännymme,
emme taaksemme vilkaise,
Miksi?
siksi,
koska tunteet,
sekoittaa..
kylläpä minua nyt hellitään, että olen saanut kaksi
näin upeaa runotaideteosta omani sisään. Häkellyn
suorastaan saamastani huomiosta ja siitä, että oma runoni
on saanut kaksi ihmistä inspiroitumaan ja kirjoittamaan jotain
hyvin kaunista ja ainutkertaista tekstiä.
Toki Sinunkin runosi olisi ansainnut ihan oman avauksen,
niin että siitä olisi mahdollisimman moni päässyt nauttimaan
minun lisäkseni. Mutta kuten edellisellekin sanoin, mieluusti
sitä tässäkin luen, myös siis Sinun runoasi.
Nöyrä kiitokseni ja kunnia hänelle kenelle se kuuluu - Sinulle !
Kiitos palutteesta, arvelin Sinun tunnistavan kuka mahtaisi olla nimimerkin takana. No autan hiukan..60.
En vain ole ehtinyt oleen näillä sivuilla, mut kun aikaa löytyy yritän lukea ja nauttia runoista sekä tietysti kirjoittaa niitä..
Hyvää ja lämpöistä syksyn odottelua..
kuten edellisenkin palautteen antajan kohdalla,
mutten arvannut sanoa äänneen. Jos olisinkin mennyt
aavistuksissani harhaan, olisi se kyllä nolottanut.
Mutta oikeesti, runosi olisi ehdottomasti ansainnut oman
aloituksen. Sie hömppä piilotat ne muiden tavoittamattomiin
runojeni sisällä.
Onnellisia hetkiä Sinulle ja Hänelle, jään odottamaan jo runojasi.
Ja kiitos vielä upeasta runostasi !