Sairastan vaikeaa masennusta ja pelkään, etten parane koskaan. Haluaisin olla "normaali" mutta silti kuolema on jatkuasti mielessä. Rahapula ja stressaavat opinnot eivät ainakaan auta asiaa.
toivotonta
......................
3163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosin en vain jaksa opiskella... Miten vaikean masennuksen kanssa oikein jaksat opiskella? Eikö kannattaisi puhua lääkärille ja keskeyttää opinnot ja hakea kuntoutustukea, sillä ei tuolla opiskelulla se masennus parane.
Oletko hakenut apua itsellesi terapiasta? Vai eikö terapia auta?
Minkä luulisit ólevan sinulle avuksi?
Mitä kaipaat elämääsi, että olisit onnellinen?
Mitä luule, mitä se olisi?
Nykytutkimusten mukaan ihminen voi oikealla terapialla ja hoidolla
parantua hyvinkin vaikeasta masennuksesta. Joten toivoa sinulla on!
Vaikka toivo tuntuu menneen, se on olemassa.
Se täytyy löytää.
Siihen voi kulua aikaa - ole kärsivällinen!
Voimia ja halaus sinulle!
Itse aikoinaan opiskelin erittäin vaikeassa elämäntilanteessa, yksin, hylättynä, vakavasti masentuneena.
Minulle opiskelun jatkaminen oli hyväksi, se antoi rytmiä elämään. Sain asioita aikaiseksi ja sitä myötä
uskoa tulevaisuuteen, valoisampaan huomiseen.
Olemme erilaisia, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Minulle opiskelun jatkaminen ja elämän rytmin
pitäminen mahdollisimman tavallisena sopi. Se oli minulle hyväksi.
Jokaisen kannattaa itse miettiä mikä on juuri minulle hyväksi.
Se itsetuntemus on osa kuntoutumista masennuksesta.