yksinäisyys!

Älä välitä niistä, jotka katsovat sinua "kuin halpaa makkaraa". Ei ne sinua sen parempia ole, olivat sosiaalisempia tai eivät. Keskity itseesi. Ehkä saat vielä tulevaisuudessa ystäviä esim. harrastuksen, koulun tai työn kautta. Jos etsisit jonkin itseäsi kiinnostavan harrastuksen saattaisit tutustua johonkin saman ikäiseen nuoreen, jolla on ainakin yksi saman kiinnostuksen kohde kuin sinulla, jolloin tutustuminen voisi olla helpompaa. Luokassasi voit yrittää olla aktiivisempi ja koittaa tutustua joihinkin jotka koet saman henkisiksi kuin sinä, ja jotka kenties myös ovat hieman yksin. Yksin ei ole varmastikaan monen helppo olla, mutta jos lakkaat toivosta ja olemasta aktiivinen niin saatat masentua entistä enemmän. Jos et kestä tilannettasi ja kokemasi yksinäisys aiheuttaa sinulle voimakasta masennusta, niin kannattaa vaikka ottaa yhteyttä terveyden hoitajaan tms.
Voimia sulle kuitenkin!

Mä koin täysin samaa opiskeluaikoinani. Kouluaikaiset ystäväni lopettivat yhteydenpidon ja opiskelupaikasta ei uusia ystäviä löytynyt, en kelvannut mukaan joukkoon. Minulle ei puhuttu ja minut suljettiin ryhmätöiden ulkopuolelle tekeen työt yksinäni. Itkin kämpässäni ja kärsin suunnattomasti, ei auttanut kuin sinnitellä ja yrittää olla välittämättä. Välillä kävin mielenterveystoimistolla juttelemassa psykologin kanssa ja sain masennuslääkkeitä, joita syömällä jotenkin jaksoin opinnot loppuun.

Nykyisin olen naimisissa, mutta ystäviä minulla ei edelleenkään ole ja edelleen suren suunnattomasti peruskouluaikaisia ystäviäni, jotka minut hylkäsivät opiskeluaikoina (olin jo silloin koulukiusattu), vaikka yritin heihin yhteyttä pitää ja soitella.

En voi ymmärtää ihmisten julmuutta ja ilkeyttä toista ihimistä kohtaan. Ihmettelen mitä ko. ihmiset ajattelevat hylätessään ystävän ja kiusatessaan toista.

Itse häpesin suunnattomasti kiusatuksi, syrjityksi joutumista ja yksin olemista. Nyt vasta ymmärrän, että kiusatuksi joutumista ei tarvitsisi hävetä ollenkaan, siitä tulisi mennä puhumaan opettajille, opolle, psykologille, rehtorille ilman mitään häpeän tunnetta ja yksin oloa ei tulisi myöskään hävetä. Kiusaajille pitäisi viitata kintaalla eikä kaivata heidän seuraansa ja huomiotaan ollenkaan. Yritä olla pystypäin ja hymyillen yksin. Älä häpeä itseäsi ja kiusaamista, vaan puhu siitä opettajille, vamhemmillesi ja kaikille jotka kuuntelevat. Se vaatii sisua ja voimia selvitä, mutta ehkä tärkeintä on huomata ettei niitä tyhmiä, ilkeitä ihmisiä kaipaa lähelleen ollenkaan.