Mulla oli keskenmeno (keskeytynyt sellainen, huomattiin ultrassa vkolla 12) tasan kuukausi sitten. Käsittääkseni olen toipunut siitä hyvin, vuoto lakkasi viikon kuluttua lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Vielä sen jälkeen jatkui jonkin aikaa epäsäännöllinen ja epämääräinen rusehtava vuoto, joka kuitenkin on jo normaalista kierrosta mulle aika tuttua. Mitään jälkitarkastusta, ei edes raskaushormonin mittausta verestä, ei ole tehty (ei kuulemma ole tarvetta, joopa joo...). Ehkäisyttä on puuhailtu ihan pari yksittäistä kertaa, ja nyt on kummallinen tilanne. Viikonloppuna oli selvät menkkakivut ja tuli tippa verta (ihan siis vain tippa tai kaksi), ja sen jälkeen ei mitään. Ehkä hiukan on vielä menkkakipuja (maha- ja selkäkipua) ilmassa ja valkovuodon määrä on lisääntynyt merkittävästi. Pissaamistarve on myös lisääntynyt (kuten aina ennen menkkoja, eikä niinkään samalla tavalla kuin edenneen raskauden aikana viimeksi). Mieliala on TODELLA kenkku, varmasti myös tästä jännityksestä johtuen. Kuukautiskiertoni on pitkä ja epäsäännöllinen (30-45 pv), joten siitäkään ei voi mitään päätellä, varsinkaan tällaisessa poikkeustilanteessa keskenmenon jälkeen.
Neuvokaa: missä vaiheessa saan alkaa elätellä toiveita raskaudesta? Missä vaiheessa on selvitettävä, onko kaikki todellakin ok keskenmenon jälkeen, jollei siis merkkejä (=kuukautiset tai selkeä raskaus) mihinkään suuntaan ilmene? Miten selvitän, olenko raskaana, kun kuulemma testi voi näyttää plussaa keskenmenon jälkeen, vaikkei olisikaan raskaana?
Mitä luulette? Jännitänkö turhaan? Kuulostaako siltä, että kyseessä olisi edelleen keskenmenosta toipuminen, normaali siirtyminen kohti menkkoja, vai voinko jo haaveilla raskausviikoista? Entäs pidättekö huonona ratkaisua, että antaa mahdollisuuden raskaaksi tulolle ennen yksiä menkkoja?
..anteeksi, jos viestini tuntuu teistä tyhmältä. Olen vain tämän asian kanssa niin orpo, kun ei neuvolaankaan viitsi joka viikko soitella ja kysellä mielipiteitä, eikä olla vauvahaaveista/keskenmenosta juteltu edes lähipiirin kanssa. Pakko saada jonnekin avata mieltä, ja toivoa keskustelua, jolla rauhoitella (tai innostaa) itseään...
Kipeänä (/kireänä) epävarmuudesta...
13
500
Vastaukset
- kuumeilija 85
minäkin sain keskenmenon kuukausi sitten rv 10 keskeytynyt keskenmeno ja kaavinta nyt odat kuukautisia että pääsisi yrittämään.aika tuntuu menevän hitaasti kun odottaa jotain..itse en uskalla harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ennen ensimmäisiä kuukautisia....vaikka suuri olisi halu jo alkaa yrittämään kun tuntuu että ovis olisi nyt..tunnen hyvin selvästi itse ovulaation ja testasin niin näytti että olis..tuntuu uskomattomalta että näin pian olisi kierto jo normaali ei voi uskoa..olisi paikka mutta uskallanko?niin haluaisin taas raskautua kun vauva ollut niin toivottu ja haluttu annanko pelon mennä etusijalle?en tiedä ajatukset pyörii raskautumisessa ja vauvassa..meillä ei vielä ole lapsia.entäs teillä?
- Taimikki
Meilläkin ensimmäistä yritetään, ja ensin päätettiin, että odotetaan kuukautiset, ennen kuin jatketaan. Joku neuvolantädeistä kuitenkin antoi ymmärtää (eivät nekään kovin varmoja vastauksia/neuvoja varmastikaan uskalla antaa mihinkään suuntaan), ettei keskenmenon riski ole suurempi kuukautisitta yrittäessä kuin yksien jälkeenkään. Tiedä sitten... Meillä ei oo ollu oviksien ajankohdista ja muista tietoa, ja muutenkin tosiaan vain kahdesti ollaan jätetty ehkäisy pois, joten sikäli en uskalla liikoja toivoa/pelätä... Vaikka siltikin toivon... Tuntuu, että muserrun, jos nämä nyt tästä menkoiksi muuttuvat, vaikka oikeastaanhan se olisi vain hyvä asia: viimein olisi asiat kunnossa ja varma lupa uuteen yritykseen. ...rankkaa tämä kyllä on... toivottavasti ei tarvitse koskaan käydä tällaista enää läpi... (; Ja toisaalta en voi vielä mitenkään luokitella suruani ja tästä aiheutunutta huolta yleisessä mittakaavassa isoksi, koska useilla tällaisia on takana vaikka miten monta, ja vaikka miten monen vuoden yrittämisen jälkeen... Meillä kuitenkin tärppäsi viimeraskaus ekasta kierrosta...
Hankala kyllä tuo sun tilanteesi, kun on se pelko ja haave rinnakkain, ja vielä tunnistettava ovulaatio! (; Tsemppiä päätöksentekoon. Toisaalta se kuukauden odottelu ei isommassa mittakaavassa ole suuri juttu, mutta nyt se tuntuu niin isolta, että ainakin me sorruttiin "hätiköintiin". Toivottavasti se ei aiheuta lisämurhetta... - kuumeilija 85
Taimikki kirjoitti:
Meilläkin ensimmäistä yritetään, ja ensin päätettiin, että odotetaan kuukautiset, ennen kuin jatketaan. Joku neuvolantädeistä kuitenkin antoi ymmärtää (eivät nekään kovin varmoja vastauksia/neuvoja varmastikaan uskalla antaa mihinkään suuntaan), ettei keskenmenon riski ole suurempi kuukautisitta yrittäessä kuin yksien jälkeenkään. Tiedä sitten... Meillä ei oo ollu oviksien ajankohdista ja muista tietoa, ja muutenkin tosiaan vain kahdesti ollaan jätetty ehkäisy pois, joten sikäli en uskalla liikoja toivoa/pelätä... Vaikka siltikin toivon... Tuntuu, että muserrun, jos nämä nyt tästä menkoiksi muuttuvat, vaikka oikeastaanhan se olisi vain hyvä asia: viimein olisi asiat kunnossa ja varma lupa uuteen yritykseen. ...rankkaa tämä kyllä on... toivottavasti ei tarvitse koskaan käydä tällaista enää läpi... (; Ja toisaalta en voi vielä mitenkään luokitella suruani ja tästä aiheutunutta huolta yleisessä mittakaavassa isoksi, koska useilla tällaisia on takana vaikka miten monta, ja vaikka miten monen vuoden yrittämisen jälkeen... Meillä kuitenkin tärppäsi viimeraskaus ekasta kierrosta...
Hankala kyllä tuo sun tilanteesi, kun on se pelko ja haave rinnakkain, ja vielä tunnistettava ovulaatio! (; Tsemppiä päätöksentekoon. Toisaalta se kuukauden odottelu ei isommassa mittakaavassa ole suuri juttu, mutta nyt se tuntuu niin isolta, että ainakin me sorruttiin "hätiköintiin". Toivottavasti se ei aiheuta lisämurhetta...olen lukenut näistä asioista paljon ja toiset on tullut heti raskaaksi keskenmenon jälkeen toiset vasta kun kuukautiset tulleet.toisilla sujuu hyvin toisilla ei.mä luulen että oma kroppa kyllä tietää milloin valmis uuteen raskauteen olen kuullut että raskaus ei ole mahdollinen jos ei ole kohtu palautunut ja hcg nollilla..tiedä sitten mikä pitää paikkansa.kun toinen sanoo toinen toista :)paljon olen kuullut juttuja että tulee helpommin raskaaksi keskenmenon jälkeen..sitten itse tietenkin pettyy kun ei niin käykkään.sinä olet tullut helposti raskaaksi toisin kun 8 kk yritettiin kun eka tärppi km rv5 ja kuukautiset ja taas raskaana ja km rv10..voi kun raskautuminen olisi helppoa ja kaikki menisi aina hyvin loppuun asti,mutta kokemuksella voi sanoa ettei se niin mene aina..
- Taimikki
kuumeilija 85 kirjoitti:
olen lukenut näistä asioista paljon ja toiset on tullut heti raskaaksi keskenmenon jälkeen toiset vasta kun kuukautiset tulleet.toisilla sujuu hyvin toisilla ei.mä luulen että oma kroppa kyllä tietää milloin valmis uuteen raskauteen olen kuullut että raskaus ei ole mahdollinen jos ei ole kohtu palautunut ja hcg nollilla..tiedä sitten mikä pitää paikkansa.kun toinen sanoo toinen toista :)paljon olen kuullut juttuja että tulee helpommin raskaaksi keskenmenon jälkeen..sitten itse tietenkin pettyy kun ei niin käykkään.sinä olet tullut helposti raskaaksi toisin kun 8 kk yritettiin kun eka tärppi km rv5 ja kuukautiset ja taas raskaana ja km rv10..voi kun raskautuminen olisi helppoa ja kaikki menisi aina hyvin loppuun asti,mutta kokemuksella voi sanoa ettei se niin mene aina..
On tämä kyllä hurjaa ja kurjaa... Oon taas ollut a-i-v-a-n hirveä miehelleni. Jotenkin se on kai tämä stressi, ja pettymys, tunne siitä, että uskoo toisen jo päässeen asiasta yli jne jne. Oon ollut ihan kauhea, sanonut rumasti ja käskenyt olemaan poissa silmistä ja jättämään rauhaan, kun menee vain hermot jo toisen läsnäolosta. ja oikeasti on vain paha mieli. Äh, ei tämmöistä koko aikaa onneksi ole, mutta nyt on -taas. Ja tulee vielä lisää paha mieli siitä, että työntää toista kauemmas. Ja sitten sairaalla tavalla tyytyväisenä muistaa, että oli tällainen samanlainen olo juuri pari päivää ennen ensimmäistä plussatestiä.
...pelkään, että nämä kaikki ylikierrokset aivoissa laukaisevat taas paniikkihäiriöjärjestelmän, joka tuntuu olevan mulla semmoinen kriisejä seuraava käsittelymenetelmä. En todellakaan kaipaa nyt sellaista.
..pää on vain niin sekaisin ja kipeä ja ailahteleva. Toiveet ja pelot ja kaikki ihanat ja kamalat tunteet seilaa tuhatta ja sataa, eikä niitä saa mihinkään järjestykseen. ..Tällä hetkellä oloon vaikuttanee sekin, että oltiin juuri iltakylässä kavereilla, joilla on laskettu aika hiukan aikaisemmin, kuin meillä piti olla. He ei tiedä meidän tilanteesta mitään, ja siksikin on tosi rankkaa katsella kasvanutta mahaa ja jutella etenevästä raskaudesta. Oon tosi hyvä näyttelemään tilanteet niin kuin kaikki ois ihan ok. Osaan näyttää olevani iloinen heidän puolestaan, innoissani ja kiinnostunut (ja toki oonkin), mutta kotona purkautuu kaikki kurjat tunteet, kateus ja pettymys ja huoli. Ja totta kai sitten puran ne mieheeni, koska en jotenkin pysty pukemaan näitä sanoiksi ennen kuin se jo kerkiää vaikuttaa käytökseeni ja työnnän miestä kauemmas...
..tästä keskustelupalstasta onkin tullut nyt oikein mun avautumispalsta, jolle käyn kirjoittamassa kaikki tuntemukseni sitä mukaa, kun ne vaihtelevat... Eli kovinkin usein...
..oon pitänyt näitä mielialan vaihteluita (ja viikon kestäneitä todella sekavaunisia öitä) yhtenä mahdollisena oireena raskaudesta (muiden mainitsemieni ohella), mutten haluaisi ajatella niin, koska pettymys varmasti pistäisi mut vieläkin sekavammaksi, kuin mitä nyt olen. Osaisinpa olla neutraali, ajatella kaikkea muuta ja elää normaalisti arkeani, kunnes jotkin merkit selkeästi viittaisivat johonkin suuntaan...
nyyh.. pimahtamispiste lähenee aina näin iltaa kohti mentäessä... (; aamulla on varmaankin taas kaikki ok. :) - kuumeilija 85
Taimikki kirjoitti:
On tämä kyllä hurjaa ja kurjaa... Oon taas ollut a-i-v-a-n hirveä miehelleni. Jotenkin se on kai tämä stressi, ja pettymys, tunne siitä, että uskoo toisen jo päässeen asiasta yli jne jne. Oon ollut ihan kauhea, sanonut rumasti ja käskenyt olemaan poissa silmistä ja jättämään rauhaan, kun menee vain hermot jo toisen läsnäolosta. ja oikeasti on vain paha mieli. Äh, ei tämmöistä koko aikaa onneksi ole, mutta nyt on -taas. Ja tulee vielä lisää paha mieli siitä, että työntää toista kauemmas. Ja sitten sairaalla tavalla tyytyväisenä muistaa, että oli tällainen samanlainen olo juuri pari päivää ennen ensimmäistä plussatestiä.
...pelkään, että nämä kaikki ylikierrokset aivoissa laukaisevat taas paniikkihäiriöjärjestelmän, joka tuntuu olevan mulla semmoinen kriisejä seuraava käsittelymenetelmä. En todellakaan kaipaa nyt sellaista.
..pää on vain niin sekaisin ja kipeä ja ailahteleva. Toiveet ja pelot ja kaikki ihanat ja kamalat tunteet seilaa tuhatta ja sataa, eikä niitä saa mihinkään järjestykseen. ..Tällä hetkellä oloon vaikuttanee sekin, että oltiin juuri iltakylässä kavereilla, joilla on laskettu aika hiukan aikaisemmin, kuin meillä piti olla. He ei tiedä meidän tilanteesta mitään, ja siksikin on tosi rankkaa katsella kasvanutta mahaa ja jutella etenevästä raskaudesta. Oon tosi hyvä näyttelemään tilanteet niin kuin kaikki ois ihan ok. Osaan näyttää olevani iloinen heidän puolestaan, innoissani ja kiinnostunut (ja toki oonkin), mutta kotona purkautuu kaikki kurjat tunteet, kateus ja pettymys ja huoli. Ja totta kai sitten puran ne mieheeni, koska en jotenkin pysty pukemaan näitä sanoiksi ennen kuin se jo kerkiää vaikuttaa käytökseeni ja työnnän miestä kauemmas...
..tästä keskustelupalstasta onkin tullut nyt oikein mun avautumispalsta, jolle käyn kirjoittamassa kaikki tuntemukseni sitä mukaa, kun ne vaihtelevat... Eli kovinkin usein...
..oon pitänyt näitä mielialan vaihteluita (ja viikon kestäneitä todella sekavaunisia öitä) yhtenä mahdollisena oireena raskaudesta (muiden mainitsemieni ohella), mutten haluaisi ajatella niin, koska pettymys varmasti pistäisi mut vieläkin sekavammaksi, kuin mitä nyt olen. Osaisinpa olla neutraali, ajatella kaikkea muuta ja elää normaalisti arkeani, kunnes jotkin merkit selkeästi viittaisivat johonkin suuntaan...
nyyh.. pimahtamispiste lähenee aina näin iltaa kohti mentäessä... (; aamulla on varmaankin taas kaikki ok. :)mulla aivan sama homma olen tosi töykeä ja sanon rumasti ,miehelleni viimeksi eilen illalla enne nukkumaan menoa.ja tälle raivoamiselle ei ollut mitään syytä ja jälkeenpäin itkin yksin alakerrassa kun mies meni nukkumaan yläkertaan..tunteet heittelee niin kovasti ettei pysy itse mukana.välillä on niin hyvä olla ja toisinaan on niin surullinen,vihainen,katkera ja saa kysyä että miksi minä?miehet käsittelee nämä asiat hyvin eri tavalla kun nainen..eilen juuri raivosin että kaikki muut ymmärtää mutta et sinä et sä voit olla tollainen tunteeton p... toivon ettei oltais ikinä tavattu...mä en ole vielä ukolle sanonut mitään enkä sano saa nyt tulla itse mun luokse...joo ja noista unista mä olen nyt viikon nähnyt yhdessä yössä monta ja hyvin sekavaa unta ja muistan ne melko hyvinkin vielä.ennen ei vastaava ole ollut..en ainakaan muista.mulla huonenee iltaa kohden olo päivällä ei saata olla mitään enää..mut ihanaa kun saa puhua näistä :)
- kuumeilija
kuumeilija 85 kirjoitti:
mulla aivan sama homma olen tosi töykeä ja sanon rumasti ,miehelleni viimeksi eilen illalla enne nukkumaan menoa.ja tälle raivoamiselle ei ollut mitään syytä ja jälkeenpäin itkin yksin alakerrassa kun mies meni nukkumaan yläkertaan..tunteet heittelee niin kovasti ettei pysy itse mukana.välillä on niin hyvä olla ja toisinaan on niin surullinen,vihainen,katkera ja saa kysyä että miksi minä?miehet käsittelee nämä asiat hyvin eri tavalla kun nainen..eilen juuri raivosin että kaikki muut ymmärtää mutta et sinä et sä voit olla tollainen tunteeton p... toivon ettei oltais ikinä tavattu...mä en ole vielä ukolle sanonut mitään enkä sano saa nyt tulla itse mun luokse...joo ja noista unista mä olen nyt viikon nähnyt yhdessä yössä monta ja hyvin sekavaa unta ja muistan ne melko hyvinkin vielä.ennen ei vastaava ole ollut..en ainakaan muista.mulla huonenee iltaa kohden olo päivällä ei saata olla mitään enää..mut ihanaa kun saa puhua näistä :)
parempi olo on niin kuin arvelinkin..en osaa olla kauan vihainen eikä minulla kyllä ollut siihen mitään todellista syytä edes.onneksi on kuitenkin niin ymmärtävä ja rakastava mies ettei se minun kiukuttelua säikähdä ja ymmärtää tilanteeni.tämä oli kummallekkin kova paikka ei vain minulle!!!en osaa hillitä aina itseäni vaikka tahtoisin osata välillä kätkeä tunteeni..tämä kuuluu kaiketi toipumis prosessiin..monet varmasti eivät ymmärrä..me ollaan seurusteltu 6 vuotta tuli itseasiassa täyteen kuun lopussa :) kun olin 18 tulin raskaaksi heti ehkäisy petti ja oli kohdunulkopuolinen raskaus todettiin rv 8 sillä otan tämän niin raskaasti kun pelko normaalista raskaudesta on suuri en niin pelkäisi jos tämä olisi ainut mutta kun takana jo epäonnea kun edellinen 4 5 meni myös..mutta päivä päivältä helpottaa vaikka tunteet nousee pintaan välillä...en tosiaan vielä halua luokitella itseäni siihen lokeroon joka ei voi normaalisti raskautua ja että raskaus ei päättyisi synnytykseen en halua..nyt odotan jo kovasti seuraavaa yritys kertaa..olen varautunut kyllä henkisesti myös siihen että jotain vikaa on minussa mutta nykyään pystyvät sen helposti selvittämään ja ei tarvitse olla edes kovin suuri syy sille miksi raskaus ei jatku...olen valmis hoitoihin yms jos tarve vaatii niin tervetullut on vauva meidän elämäämme.kun olin raskaana ja sain tietää siitä se oli minun elämän onnellisin päivä..ja haluan kokea sen onnen tunteen pian..toivottavasti haavettani ei jälleen murskata..näistä keskusteluista on mulle apua kamalasti saan näistä joka päivä uutta toivoa :) miten sinulla?onko enemmän merkkejä raskauden mahdollisuudesta?toivon kovasti teille onnea
- Taimikki
kuumeilija kirjoitti:
parempi olo on niin kuin arvelinkin..en osaa olla kauan vihainen eikä minulla kyllä ollut siihen mitään todellista syytä edes.onneksi on kuitenkin niin ymmärtävä ja rakastava mies ettei se minun kiukuttelua säikähdä ja ymmärtää tilanteeni.tämä oli kummallekkin kova paikka ei vain minulle!!!en osaa hillitä aina itseäni vaikka tahtoisin osata välillä kätkeä tunteeni..tämä kuuluu kaiketi toipumis prosessiin..monet varmasti eivät ymmärrä..me ollaan seurusteltu 6 vuotta tuli itseasiassa täyteen kuun lopussa :) kun olin 18 tulin raskaaksi heti ehkäisy petti ja oli kohdunulkopuolinen raskaus todettiin rv 8 sillä otan tämän niin raskaasti kun pelko normaalista raskaudesta on suuri en niin pelkäisi jos tämä olisi ainut mutta kun takana jo epäonnea kun edellinen 4 5 meni myös..mutta päivä päivältä helpottaa vaikka tunteet nousee pintaan välillä...en tosiaan vielä halua luokitella itseäni siihen lokeroon joka ei voi normaalisti raskautua ja että raskaus ei päättyisi synnytykseen en halua..nyt odotan jo kovasti seuraavaa yritys kertaa..olen varautunut kyllä henkisesti myös siihen että jotain vikaa on minussa mutta nykyään pystyvät sen helposti selvittämään ja ei tarvitse olla edes kovin suuri syy sille miksi raskaus ei jatku...olen valmis hoitoihin yms jos tarve vaatii niin tervetullut on vauva meidän elämäämme.kun olin raskaana ja sain tietää siitä se oli minun elämän onnellisin päivä..ja haluan kokea sen onnen tunteen pian..toivottavasti haavettani ei jälleen murskata..näistä keskusteluista on mulle apua kamalasti saan näistä joka päivä uutta toivoa :) miten sinulla?onko enemmän merkkejä raskauden mahdollisuudesta?toivon kovasti teille onnea
Huhhuh, kuulostaa kyllä niin tutulta tuo kuvailemasi raivoaminen, ja eilinen oli taas meilläkin näitä päiviä. Ei kestä toisen läsnäoloa ollenkaan, ja sitten sen ilmaisee vielä tosi karkeasti. Ja sitä enemmän ärsyttää, mitä enemmän mieheni yrittää tehdä asioita mun oloni paranemiseksi, ja toisaalta ei oo hyvä sekään, että jättää mut ihan kokonaan rauhaan. Kuten arvelinkin, eilen oli paniikkikohtaus vuorossa, ja lopulta jouduin jopa pyytämään miehen apua ja tukea, ja valvomaan että saan nukahdettua (noloa ja nöyryyttävää pyytää apua sellaisen kiukuttelun jälkeen (; ). Aamulla olo oli edelleen kamala kohtauksen jäljiltä ja työpäiväkin meinasi mennä harakoille uuden kohtauksen pelossa. Nyt on kuitenkin taas parempi. NIIN toivoisin, että tänäiltana jatkuisi hyvä olo vielä miehenkin tultua kotiin, että saisin osoitettua edes vähän siitä kiitollisuudesta ja hellyydestä, mitä näin päivisin tunnen. (;
Tilanne itsessään ei oo muuttunut miksikään. Menkkoja ei kuulu, eikä kyllä raskausoireitakaan sen kummemmin. Varmasti tämä stressikin jo itsessään siirtäisi menkkoja kauemmas... Tilasin raskaustestejä (useemman kerralla, että käsittäisin tämän raskaaksi tulon olevan tällä kertaa oikein prosessi...), ja ajattelin tehdä loppuviikosta tai ensi viikolla testin. Mikäli olisi negatiivinen, voisi rennosti jäädä odottelemaan menkkoja, kun tuntuvat kuitenkin olevan jo niin lähellä. Jos taas on positiivinen, niin sitten jatkan tätä ahdistavaa epätietoisuutta ja tasapainottelua raskaustoiveen ja keskenmenoprosessin jatkumispelon välillä.
huhhuh.. Rankkaa on. Välillä on niin hyvä ja ihana ja onnellinen olo, ja sitten taas mennään lujaa toiseen ääripäähän. Kyllä munkin mieheni ihan hyvin kestää kaikenkaikkiaan, ja yritän muistaa hälle hyvinä hetkinä painottaa, ettei tämä johdu mitenkään hänestä (vaikka häneen kyllä aika vahvasti kohdistuukin...). Täytyisi löytää joku muu kohde, johon purkaa tätä oloa...
Pidetään toisiamme ajan tasalla täällä. Jotenkin helpottaa tämän asian käsittelyä, kun sun tekstiä lukiessa tulee sellainen lohdutteleva ja kannustava olo, jota voi sitten heijastaa itseensäkin, koska tilanne kuulostaa niin samalta. :)
Kiitos siitä! :) - kuumeilija 85
Taimikki kirjoitti:
Huhhuh, kuulostaa kyllä niin tutulta tuo kuvailemasi raivoaminen, ja eilinen oli taas meilläkin näitä päiviä. Ei kestä toisen läsnäoloa ollenkaan, ja sitten sen ilmaisee vielä tosi karkeasti. Ja sitä enemmän ärsyttää, mitä enemmän mieheni yrittää tehdä asioita mun oloni paranemiseksi, ja toisaalta ei oo hyvä sekään, että jättää mut ihan kokonaan rauhaan. Kuten arvelinkin, eilen oli paniikkikohtaus vuorossa, ja lopulta jouduin jopa pyytämään miehen apua ja tukea, ja valvomaan että saan nukahdettua (noloa ja nöyryyttävää pyytää apua sellaisen kiukuttelun jälkeen (; ). Aamulla olo oli edelleen kamala kohtauksen jäljiltä ja työpäiväkin meinasi mennä harakoille uuden kohtauksen pelossa. Nyt on kuitenkin taas parempi. NIIN toivoisin, että tänäiltana jatkuisi hyvä olo vielä miehenkin tultua kotiin, että saisin osoitettua edes vähän siitä kiitollisuudesta ja hellyydestä, mitä näin päivisin tunnen. (;
Tilanne itsessään ei oo muuttunut miksikään. Menkkoja ei kuulu, eikä kyllä raskausoireitakaan sen kummemmin. Varmasti tämä stressikin jo itsessään siirtäisi menkkoja kauemmas... Tilasin raskaustestejä (useemman kerralla, että käsittäisin tämän raskaaksi tulon olevan tällä kertaa oikein prosessi...), ja ajattelin tehdä loppuviikosta tai ensi viikolla testin. Mikäli olisi negatiivinen, voisi rennosti jäädä odottelemaan menkkoja, kun tuntuvat kuitenkin olevan jo niin lähellä. Jos taas on positiivinen, niin sitten jatkan tätä ahdistavaa epätietoisuutta ja tasapainottelua raskaustoiveen ja keskenmenoprosessin jatkumispelon välillä.
huhhuh.. Rankkaa on. Välillä on niin hyvä ja ihana ja onnellinen olo, ja sitten taas mennään lujaa toiseen ääripäähän. Kyllä munkin mieheni ihan hyvin kestää kaikenkaikkiaan, ja yritän muistaa hälle hyvinä hetkinä painottaa, ettei tämä johdu mitenkään hänestä (vaikka häneen kyllä aika vahvasti kohdistuukin...). Täytyisi löytää joku muu kohde, johon purkaa tätä oloa...
Pidetään toisiamme ajan tasalla täällä. Jotenkin helpottaa tämän asian käsittelyä, kun sun tekstiä lukiessa tulee sellainen lohdutteleva ja kannustava olo, jota voi sitten heijastaa itseensäkin, koska tilanne kuulostaa niin samalta. :)
Kiitos siitä! :)miksi sitä aina kaikkein rakkaimalle raivoaa?sinä kyllä sanoit hyvin tuon että ei ole hyvä että toinen yrittäää saada olon paremmaksi mutta ei ole hyvä että jättää kokonaan rauhaan.raivoan joskus että mennä pois ja sit suutun enemmän kun menee :/miksi naisen elämästä on tehty näin vaikeaa...oikeasti?olen kyllä onnellinen että löysin täältä ihmisen jolle on helppo kirjoittaa ja kertoa omia tuntemuksia..tää kuitenkin helpottaa kummankin oloa kun saa kertoa pahasta mielestään ja ajatuksistaan..sinun kirjoituksen perusteella sinusta tulee mieleen eräs minun parhaimmista ystävistä ehkä juuri siksi on niin helppo puhua..ja ajatuksesi on aikalailla omia vastaava.nyt on mennyt ilta tosi hyvin tähän mennessä on ollut kaikenlaista tekemistä niin on saanut ajatukset pois niistä ikävistä jutuista..odotan jo innolla kouluun pääsyä joka alkaa ensi viikolla..toivon että pian tasapainottuisi tämä elämä sitä kautta :)vastoinkäymiset vahvistaa olen itse huomannut että sitä osaa sitten nauttia elämän pienimmistäkin asioista...tällä hetkellä tuntuu kyllä hankalalta mutta surun ja muun jälkeen osaa taas nauttia..mullakin on kaikki mulla on mies,oma talo ja kaikki hyvin mut se tärkein ja odotetuin puuttuu..aina se menee tähän vaikka kuinka yrittää positiivisesti ajatella :) jos lähtis kunnon lenkille koirien kans nauttimaan syysilmasta :)
- kuumeilija
kuumeilija 85 kirjoitti:
miksi sitä aina kaikkein rakkaimalle raivoaa?sinä kyllä sanoit hyvin tuon että ei ole hyvä että toinen yrittäää saada olon paremmaksi mutta ei ole hyvä että jättää kokonaan rauhaan.raivoan joskus että mennä pois ja sit suutun enemmän kun menee :/miksi naisen elämästä on tehty näin vaikeaa...oikeasti?olen kyllä onnellinen että löysin täältä ihmisen jolle on helppo kirjoittaa ja kertoa omia tuntemuksia..tää kuitenkin helpottaa kummankin oloa kun saa kertoa pahasta mielestään ja ajatuksistaan..sinun kirjoituksen perusteella sinusta tulee mieleen eräs minun parhaimmista ystävistä ehkä juuri siksi on niin helppo puhua..ja ajatuksesi on aikalailla omia vastaava.nyt on mennyt ilta tosi hyvin tähän mennessä on ollut kaikenlaista tekemistä niin on saanut ajatukset pois niistä ikävistä jutuista..odotan jo innolla kouluun pääsyä joka alkaa ensi viikolla..toivon että pian tasapainottuisi tämä elämä sitä kautta :)vastoinkäymiset vahvistaa olen itse huomannut että sitä osaa sitten nauttia elämän pienimmistäkin asioista...tällä hetkellä tuntuu kyllä hankalalta mutta surun ja muun jälkeen osaa taas nauttia..mullakin on kaikki mulla on mies,oma talo ja kaikki hyvin mut se tärkein ja odotetuin puuttuu..aina se menee tähän vaikka kuinka yrittää positiivisesti ajatella :) jos lähtis kunnon lenkille koirien kans nauttimaan syysilmasta :)
kyllä tässä kohta pieni ihminen hajoaa ihan täysin..kaverit kertoo raskauksistaan just nyt..onnittelin puhelimessa itkua pidätellen..en halua kertoa en halua että alkavat pelkäämään samaa..täytyy pysyä vahvana nyt...
- Taimikki
kuumeilija kirjoitti:
kyllä tässä kohta pieni ihminen hajoaa ihan täysin..kaverit kertoo raskauksistaan just nyt..onnittelin puhelimessa itkua pidätellen..en halua kertoa en halua että alkavat pelkäämään samaa..täytyy pysyä vahvana nyt...
Voi höh, se on kyllä kurjinta, kun muut iloitsee siitä asiasta, josta itekin oli jo ehtinyt toivoa voivansa iloita... :( (olipas paljon verbejä!) Mulla on parin viikon sisällä kaksi parhaista kavereista synnyttänyt, naapuriin tuli vauva ja tosiaan ne yhdet kaverit ovat raskaana yhtä pitkällä, kuin meidänkin eka raskaus nyt olisi... Jotenkin ne syntyneet vauvat ei kylläkään aiheuta niinkään pahaa mieltä ja kateutta (tai enemmänkin itsesääliä), kuin sitten se, että jos joku tosiaan nyt ilmoittaisi innoissaan olevansa raskaana.
Mulle tuli juuri postista raskaustestejä. Ajattelin tehdä huomenna, jos rohkeus riittää ja uskon pään kestävän tulokset. (tosin kumpi tahansa tulos olisi vaikea käsitellä..) Tulin siihen tulokseen, että jos nyt vielä reilun neljän viikonkin jälkeen on plussatulos keskenmenon takia, niin kai voisi olla aiheellista pyytää jokin tarkistusaika...
Henkisesti on taas parempi päivä. En oo vielä juurikaan ehtinyt kiukuttelemaan, jossen nyt sitten superhyvääkään seuraa oo ollut. (; Meillä on molemmilla vapaapäivä, mikä on ollut mukavaa.
Mites te, jätittekö "tilaisuuden" käyttämättä, vai onko tiedossa sama epävarmuus ja odottelu kuin meilläkin? (;
Mutta oikeassa olet, ei paljon vaikeammaksi voisi naisen elämää enää tehdä! :D Hirveä määrä henkistä ja fyysistä taakkaa pitäisi pystyä kantamaan! Ehkä siksikin on hyvä, ettei miehet oo ihan yhtä herkkiä tekemään murheista MURHEITA, vaan voivat sitten koittaa pyörittää arkea ja normalisoida tilannetta, kun itellä menee ihan överiksi. (;
Nyt täytyy mennä, kirpparille ostelemaan huonekaluja. (tai yksi tietty kaluste olisi kiikarissa.) Tuli muuten mieleen, kun sanoit, että muistutan jotakin parhaista kavereistasi, että mitä, jos oltaisiinkin jostakin tuttuja? :D No, toisaalta ei sillä niin väliä, tuntemattomiahan me silti ollaan, niin kauan kun ei toisin todisteta. :) Ja tuskinpa kuitenkaan, Suomi on iso maa. :)
Mukavaa päivää sulle, jos käyt täällä lueskelemassa! :) - kuumeilija85
Taimikki kirjoitti:
Voi höh, se on kyllä kurjinta, kun muut iloitsee siitä asiasta, josta itekin oli jo ehtinyt toivoa voivansa iloita... :( (olipas paljon verbejä!) Mulla on parin viikon sisällä kaksi parhaista kavereista synnyttänyt, naapuriin tuli vauva ja tosiaan ne yhdet kaverit ovat raskaana yhtä pitkällä, kuin meidänkin eka raskaus nyt olisi... Jotenkin ne syntyneet vauvat ei kylläkään aiheuta niinkään pahaa mieltä ja kateutta (tai enemmänkin itsesääliä), kuin sitten se, että jos joku tosiaan nyt ilmoittaisi innoissaan olevansa raskaana.
Mulle tuli juuri postista raskaustestejä. Ajattelin tehdä huomenna, jos rohkeus riittää ja uskon pään kestävän tulokset. (tosin kumpi tahansa tulos olisi vaikea käsitellä..) Tulin siihen tulokseen, että jos nyt vielä reilun neljän viikonkin jälkeen on plussatulos keskenmenon takia, niin kai voisi olla aiheellista pyytää jokin tarkistusaika...
Henkisesti on taas parempi päivä. En oo vielä juurikaan ehtinyt kiukuttelemaan, jossen nyt sitten superhyvääkään seuraa oo ollut. (; Meillä on molemmilla vapaapäivä, mikä on ollut mukavaa.
Mites te, jätittekö "tilaisuuden" käyttämättä, vai onko tiedossa sama epävarmuus ja odottelu kuin meilläkin? (;
Mutta oikeassa olet, ei paljon vaikeammaksi voisi naisen elämää enää tehdä! :D Hirveä määrä henkistä ja fyysistä taakkaa pitäisi pystyä kantamaan! Ehkä siksikin on hyvä, ettei miehet oo ihan yhtä herkkiä tekemään murheista MURHEITA, vaan voivat sitten koittaa pyörittää arkea ja normalisoida tilannetta, kun itellä menee ihan överiksi. (;
Nyt täytyy mennä, kirpparille ostelemaan huonekaluja. (tai yksi tietty kaluste olisi kiikarissa.) Tuli muuten mieleen, kun sanoit, että muistutan jotakin parhaista kavereistasi, että mitä, jos oltaisiinkin jostakin tuttuja? :D No, toisaalta ei sillä niin väliä, tuntemattomiahan me silti ollaan, niin kauan kun ei toisin todisteta. :) Ja tuskinpa kuitenkaan, Suomi on iso maa. :)
Mukavaa päivää sulle, jos käyt täällä lueskelemassa! :)tulee täällä käytyä kun ehtii ja tuntuu että pää on hajoamispisteessä..joo jätettiin tilaisuus käyttämättä en vielä uskaltanut alkaa yrittämään..antaa rauhassa palautua kropan ja mielen.sit mukava aloittaa puhtaalta pöydältä vauvan yrittäminen..ja nyt olen päättänyt olla stressaamatta ja tulee jos on tullakseen periaattella..ei ole niin valtava pettymys sit jos kuukautiset alkaa.(onhan se kuitenkin,tietäähän tuon :) )tällä kertaa en meinaa ovistikkuja ostaa ollenkaan.antaa mennä omalla painollaan...sanovat kun sitä vähiten odottaa ja yrittää niin onnistuu.taidan lähtee koirien kans taas lenkille ja alkaa leipomaan pullia sit potun nostoon :)olisi kiva kirjoitella jotain toista kautta ja vaihtaa kuulumisia..sähköpostitse esim?
- Taimikki
kuumeilija85 kirjoitti:
tulee täällä käytyä kun ehtii ja tuntuu että pää on hajoamispisteessä..joo jätettiin tilaisuus käyttämättä en vielä uskaltanut alkaa yrittämään..antaa rauhassa palautua kropan ja mielen.sit mukava aloittaa puhtaalta pöydältä vauvan yrittäminen..ja nyt olen päättänyt olla stressaamatta ja tulee jos on tullakseen periaattella..ei ole niin valtava pettymys sit jos kuukautiset alkaa.(onhan se kuitenkin,tietäähän tuon :) )tällä kertaa en meinaa ovistikkuja ostaa ollenkaan.antaa mennä omalla painollaan...sanovat kun sitä vähiten odottaa ja yrittää niin onnistuu.taidan lähtee koirien kans taas lenkille ja alkaa leipomaan pullia sit potun nostoon :)olisi kiva kirjoitella jotain toista kautta ja vaihtaa kuulumisia..sähköpostitse esim?
juu hei, voit kirjotella mulle osoitteeseen [email protected]
Ehkä parempi niin, kun täällä alkaa huomaamattaan kirjoitella hyvinkin tuttavallisesti muistamatta, että näitä voi kuitenkin lukea kuka vaan. :) Ja yleisesti ottaen mä en oo muutenkaan sellainen, että mitenkään avoimesti puhuisin tällaisista asioista. Tai ylipäätään mistään intiimeistä asioista. Täällä sitten avaan kaiken kaikkien silmille! :D
Luulen, että teidän odotteluratkaisu oli hyvä. Ite kun pohdin meidän ratkaisua, niin helpompi olisi ollut toimia samoin. Mutta sitä näköjään tekee kaikkensa säästyäkseen kuukautisten alkamisen tuottamalta tuskalta, vaikka miten on yrittänyt juurikin tuolla tavalla psyykata itseään, ettei se ole maailmanloppu, kun ne alkaa. (;
Tässä tulee kyllä hulluksi. Pelottaa, että vauvakuume (joka oli koko prosessinkin alussa vielä ihan hillitty) muuttuu pakkomielteeksi, eikä enää muista ja tiedä, että miksi sitä raskautta ja vauvaa toivoo. (kauhee, oon monta kertaa "vauvaa" kirjoittaessani kirjoittanut ensin "vaiva"! :D)
Jeps, jatketaan toisaalla. :) - Taimikki
Taimikki kirjoitti:
juu hei, voit kirjotella mulle osoitteeseen [email protected]
Ehkä parempi niin, kun täällä alkaa huomaamattaan kirjoitella hyvinkin tuttavallisesti muistamatta, että näitä voi kuitenkin lukea kuka vaan. :) Ja yleisesti ottaen mä en oo muutenkaan sellainen, että mitenkään avoimesti puhuisin tällaisista asioista. Tai ylipäätään mistään intiimeistä asioista. Täällä sitten avaan kaiken kaikkien silmille! :D
Luulen, että teidän odotteluratkaisu oli hyvä. Ite kun pohdin meidän ratkaisua, niin helpompi olisi ollut toimia samoin. Mutta sitä näköjään tekee kaikkensa säästyäkseen kuukautisten alkamisen tuottamalta tuskalta, vaikka miten on yrittänyt juurikin tuolla tavalla psyykata itseään, ettei se ole maailmanloppu, kun ne alkaa. (;
Tässä tulee kyllä hulluksi. Pelottaa, että vauvakuume (joka oli koko prosessinkin alussa vielä ihan hillitty) muuttuu pakkomielteeksi, eikä enää muista ja tiedä, että miksi sitä raskautta ja vauvaa toivoo. (kauhee, oon monta kertaa "vauvaa" kirjoittaessani kirjoittanut ensin "vaiva"! :D)
Jeps, jatketaan toisaalla. :)Kirjoitan vielä tänne, kun kuumeilija85, susta ei valitettavasti kuulunut mitään. (;
Täytyy silti saada purkaa vähän olotilaa...
Mulla on nyt siis 6 vkoa keskenmenosta. Viikko sitten tein raskaustestin, jossa näkyi iiiiihan haalea viiva (ei ollut miehen mielestä viiva ollenkaan), ja seuraavana päivänä (viime perjantai) kävin mittauttamassa hcg:n labrassa. Arvo oli 2 (eli ilmeisesti ihan hyvä, vai?). Siis kertoisi, että keskenmeno on ainakin niiltä osin ok. Mitään oireita menkoista tai muitakaan tilanteenmuutoksia ei oo ollut, ja päätin tehdä uuden testin tänään, kun ehkäisyä ei olla käytetty. Edelleen negatiivinen. (nyt ei mitään hailujakaan näkyvissä.) Oon ihan uupunut ja puhki. Tapahtuisi nyt edes jotain, alkaisi sitten edes ne menkat, vaikka ajatus onkin kamala ja kurja. Haluaisin vain alkaa odottaa ja tulla taas pikkuhiljaa onnelliseksi. Tämä asia kuitenkin raastaa sydäntä niin paljon, vaikkei edes haluaisi antaa sille näin isoa valtaa ja roolia.
Onko liioiteltua tehdä testiä viikon välein, jollei mitään merkkejä ole? Rikonko itseäni vain lisää jokaisella negatiivisella tuloksella?
huhhuh. oon NIIN loppu. Musta tuntuu, että mun luonnekin on muuttunut viimeisen kuukauden aikana ihan erilaiseksi... :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 231555
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha151384Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611331Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.311285Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?331248Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne141166Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641106Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se81106Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351094Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61072