Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kokemuksen syvä rintaääni...

    Tulin vuosi sitten kesällä raskaaksi yhden baarituttavuuden suosimana.
    Elin siis yksin, ja en antanut itselleni muita vaihtoehtoja kuin abortti. Ikää oli 26 vuotta, eli siltä kantilta olisin ollut erittäinkin kypsä (tavallaan) pitämään lapsen. Mutta halusin pitää kiinni siitä unelmasta, että saan ne lapset ollessani onnellisessa parisuhteessa.
    Käyttäydyin hyvin kylmästi, kun oli abortin aika. Ei oikeastaan ollut muutakuin yllättävän pieniä fyysisiä kipuja. Henkisesti en oikeastaan kipuillut ollenkaan.

    Meni aikaa, ja kelasin asioita pienessä mielessäni uudestaan ja uudestaan. Muistan sen huhtikuisen illan, kun oli jotenkin outo tunne. Olen vieläkin 100%:sen varma siitä, että se oli hetki, jolloin lapseni olisi syntynyt. Jos vain olisin antanut mahdollisuuden siihen.

    Tavallaan en kadu. Mutta asia jää vaivaamaan minua loppuelämäkseni... Olisin voinut tehdä asiat toisin, etten olisi joutunut kokemaan raskauden keskeytystä.

    Onneksi osaan nykyään pitää järjen päässä. Mutta ei sekään auta. Tehty mikä tehty.
    0236
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Abortin kokenut -82 kirjoitti:

    Tulin vuosi sitten kesällä raskaaksi yhden baarituttavuuden suosimana.
    Elin siis yksin, ja en antanut itselleni muita vaihtoehtoja kuin abortti. Ikää oli 26 vuotta, eli siltä kantilta olisin ollut erittäinkin kypsä (tavallaan) pitämään lapsen. Mutta halusin pitää kiinni siitä unelmasta, että saan ne lapset ollessani onnellisessa parisuhteessa.
    Käyttäydyin hyvin kylmästi, kun oli abortin aika. Ei oikeastaan ollut muutakuin yllättävän pieniä fyysisiä kipuja. Henkisesti en oikeastaan kipuillut ollenkaan.

    Meni aikaa, ja kelasin asioita pienessä mielessäni uudestaan ja uudestaan. Muistan sen huhtikuisen illan, kun oli jotenkin outo tunne. Olen vieläkin 100%:sen varma siitä, että se oli hetki, jolloin lapseni olisi syntynyt. Jos vain olisin antanut mahdollisuuden siihen.

    Tavallaan en kadu. Mutta asia jää vaivaamaan minua loppuelämäkseni... Olisin voinut tehdä asiat toisin, etten olisi joutunut kokemaan raskauden keskeytystä.

    Onneksi osaan nykyään pitää järjen päässä. Mutta ei sekään auta. Tehty mikä tehty.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu