Tyttöni on pian 14- vuotias, ollessaan kuudennella luokalla alkoi koulussa erinäiset vaikeudet. Vaikeuksia vastaan on taisteltu, haettu apua ja saatu myös apua. Nyt tyttö on ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa viime huhtikuusta asti, ensin oli tutkimus jakso 7 vko. ja nyt on suuniteltu hoitojakson kestävän joulukuulle. Eikä siinä vielä kaikki... esille otettiin asia, että tyttö pitäisi sijoittaa perhekotiin osastohoidon loputtua. Olen itse sitä vastaan, koska mielestäni on annettava mahdollisuus antaa kotona ensin yrittää normaalia elämää. Mutta tämä osaston hoitajat, lääkäri ja muut tuntuvat jyräävän minun yli. Tietääkö kukaan tai onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia. Mitä oikeuksia minulla äitinä on tehdä asian eteen? Voidaanko lapsi sijoittaa noin vaan???
Kokemuksia lasten Psykiatrisesta hoidosta??
ÄITI- 79
6486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä sanoa,mutta vanhemman oikeudet lapseensa tuntuvat olevan aika olemattomat kun vastassa on sosiaalitoimi.Voit yrittää neuvotella sossun ihmisen ja osaston porukan kanssa asiasta ja kertoa mielipiteesi,mutta uskallan väittää että hoitohenkilökunnan mielipiteet painavat päätöstä tehdessä enemmän kun vanhemman.Lääkäri ja muut näkevät ettei tyttösi ole vielä valmis palaamaan kotiin koska tarvitsee vielä sellaista tukea ja ammatti apua jota kotioloissa ei pysty järjestämään.
Olen samaa mieltä noista vanhemman oikeuksita lapseen- vastaan sossu. Tosiasia on tytölläni on vaikeaa, mutta sitä ei äitinä haluaisi luopua, eikä varsinkaan luovuttaa. Oliko sinulle apua laitoksesta?
Mulle laitos oli pelastus.Mä olin niin paskana henkisesti aikoinani että ilman ympärivuorokaista ammatti ihmisen tukea mulla olis nyt pari metrii maata nenän yläpuolel.Mä en olis päässy kotikonstein enää sillon jaloilleni.
Yritä ajatella asiaa silleen että se sijotus päätös voi myös olla tyttös kannalt hyvä.Mä olen aika suora ihminen ja suoraan sanoen en usko tyttös olevan valmis kotiutumaan jos lääkäri on sitä mieltä.Mä uskon että sä rakastat tyttöäs ja olisit sille tukena parhaan mukaan,mut ikävä kyllä se ei välttämättä riitä.
Minun 16v tyttö oli hoitojaksolla sairaalassa ja sieltä suosittelivat sijoitukseen. Taitaa olla tämän päivän trendi. Sossut eivät edes kuunnelleet äitiä, vaan heillä oli mielipide jo valmiina, joka oli, tottakai, sama kun sairaalan. Minä ja lapsi vastustetaan sijoitusta. Nyt odotellaan hallinto-oikeuteen menoa. Sama sossu-rumba on sinullakin sitten edessä.
Meillä kävi niin, että sairaalajakson jälkeen tuli vielä vaikeampaa. Seura siellä kun on mitä on. Siellä opeteltiin viiltelemmän. Nyt tyttö on kiirreellisesti sijoitettuna perhekotiin ja nyt on sitten opittu ryyppäämään ja harrastamaan seksiä.
Sossut tuntuvat tietävän mikä on lapsen etu. Itse en ole heidän luuloistaan samaa mieltä. Minua suututtaa, kun ovat laittaneet lapsen pilalle!
Meillä sossu on kuitenkin sen verran ollut hyvä juttu, että olen saanut positiivista apua heillä. Pelko on lähinnä se että voidaanko lapsi sijoittaa ilman minun mielipidettä. Ja tietysti äitinä haluan,että lapsi tulisi kuntoon, eikä enää tilanne pahentuisi. Koko tilanne on kauhean ristiriitainen, kun lapsessa on vielä kaksi puolta. Osastolta soittaessa tyttö on kuin herranenkeli, itkuinen ja ikävissään ja tietysti se saa äidin heltymään, mutta kun viikonlopuiksi tyttö tulee kotiin, on lapsi aivan erilainen...Se kova murrosikäinen, joka näyttää kaikki temput.. lapsella on todettu aiemmin vaikea masennus, koettu on viiltelyt ja kaksi vuotta on ollut yhtä helvettiä...sitä vaan ei haluaisi ääneen sanoa. Toisaalta taas uskon ammattitaitoisiin ihmisiin, ja tiedän että lapsi on kaikesta huolimatta hyvissä käsissä.
mutta voin kuvitella ristiriitaiset tuntemuksesi. Äitinä haluaisit tytöön toipuvan, mutta luopuminen tytöstä tuntuu pahalta. Asiaa pitää kuitenkin ajatella puhtaasti tytön näkökulmasta ja toimia tytön edun mukaisesti. Lähtökohta ei ole se, että äidistä tuntuu pahalta tytön sijoitus. Eikähän osastolla osata asiaa ajatella nimenomaan hänen kannaltaan. Eihän sijoitus kai tarkoita sitä, että sinä et saisi tavata häntä.
Todennäköisesti voidaan sijoitta ilman sinun lupaasi, jos katsotaan parhaimmaksi ainakin tilapäinen huostaanotto. Yritä ajatella lapsesi näkökulmasta, vaikka objektiivine ajattelu äidiltä lienee mahdotonta.