Oikealla lääkityksellä reuma täysin oireettomaksi?

Kaipa se on mahdollista.. Mulla luokiteltiin nivelreuma juuri tässä kuussa oireettomaksi eli remissiossa olevaksi. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että reuma on muutenkin sauraus joka välillä pahenee välillä helpottuu. Kortisonia meinattiin laskea vuoden alusta, jos tilanne edelleen yhtä hyvä. Lääkityksenä kortisonin lisäksi trexan ja oxiklorin.

on lapsuuden reuma joka alkoi 3vuotiaana ja "loppui" kun olin noin 13vanha. Nyt 13vuoden tauon jälkeen alkoi uudestaan ja lääkitys piti aloittaa siis myös. Tässä välillä en käyttänyt mitään lääkkeitä eikä mitään oireita koko taudista ollut.
Eli siis kyllä se voi "hävitä", ainakin joksikin aikaa.

Kyllä häviää, kokemusta on. Itselläni oireet alkoivat kummallisina kipuina jotka hyppivät paikasta toiseen ja öisin ei voinut nukkua kuin max 2h pätkissä sitten piti jo nousta kävelemään ja heiluttelemaan käsiä, ne olivat puutuneet niin että ei kummassakaan pysynyt mitään jos ei niitä katsonut, huoneen toiselle puolelle kävelyyn meni rutosti aikaa. Tätä vaihetta kesti n. 7vuotta kävin lääkärissä otettiin kokeita ja mitään ei selvinnyt missään, vain senkka oli "hiukan kohollaan" pyöri 30-40 välillä mutta se ei lääkärin mielestä ollut edes kontrollien tai tarkempien tutkimusten väärtti. Lopulta äitini tilasi ajan yksityiselle joka heti haukkui tk lääkärit jotka olivat minua hoitaneet noiden vuosien ajan, passitti muutamaan lisäkokeeseen ja sen jälkeen ensin fysiatrille joka katsoi röntgenkuvat ja määräsi isotooppikartoitukseen. Vastausten tultua tokaisi että tää ei ole oikea paikka, pisti mut reumalle jossa reumatologi katsoi kerran niihin kuviin ja sanoi et selkärankareuma ja kiukkuinen versio. Ensin kuukauden sairasloma ja Salatzopyrin lääke, lääke alkoi vaikutta suht nopeasti kunnes sitten vuoden kuluttua kontrollissa toinen lääkäri katsoi aiheelliseksi lopettaa lääkkeen kun hänen mielestään minulla ei ollut mitää reumaa, vaan ainoastaan paha sakroliitti si-nivelissä, siitä alkoi taas muutamassa kuukaudessa jyrkkä alamäki ja enää ei auttanut Salazopyrin, eikä Oxiklorin, treksan (tullut muuta kuin äärettömän huono olo koko viikoksi) ainoa joka hitusenkaan auttoi, oli kortisoni jota pahimpaan aikaan meni 20mg päivässä. Sitten tuli viimein 2001 älytön helpotus, Remicadea päätettiin kokeilla vaikka siitä ei ollut Jyväskylässä vielä montaa kokemuksia selkärankareuman hoidosta. Siinä vaiheessa senkka ja crp huitelivat jo yli 200, lonkkia, polvia ja nilkkoja oli pistelty parhaimmillaan 2 kertaa viikossa ja olo sen mukainen, kotona 3 v tyttö ja vajaan vuoden vanha poika. Sain ekan annoksen sairaalassa (missäs muualla) 2h kuluttua huomasin jo että niska ei ole enää läheskään niin jäykkä! kuulema ennätys. 2 viikonkontrollissa tulehdusarvot 0! olo sen mukainen, kokoajan piti itseä liikutella ja väännellä että uskoi et todella mikään liike ei satu muualle kuin jäykistyneisiin lihaksiin! Mulla alkoi silloin täysin uusi elämä! Se oli taivaallista vaihetta, jaksoi muksujen kanssa puuhata ja vielä jäi energiaa tehdä vaikka mitä. Harmina vaan oli että vaikutus hiipui pikkuhiljaa ja 5 vuoden jälkeen jouduttiin lääkitystä muuttamaan, ensin Humira, nyt menossa Embrel ja Arava aloitettiin elokuussa, kortisonia on mennyt taas yli vuoden rinnalla 10 mg jota olen nyt yrittänyt vähentää sitkeästi. Jos Arava ei rupea puremaan, on edessä taas biologisen lääkkeen vaihto. Mutta sain kuitenki 5 ihanaa vuotta jolloin ei ollut aamujäykkyyttä, ei tarvinnut syödä särkylääkkeitä kuin korkeintaan jos pää oli kipeä, niitä vuosia muistelen kaiholla ja odottelen josko lääketiede taas menisi eteenpäin ja kokisin uuden ihmeen!

Valitettavasti monelle on helpompi napsia pillereitä vaivoihin kuin muuttaa elintapojaan. Tässä pari tositarinaa.

Itselläni todettiin hyvin nuorena lapsireuma, mahdollinen selkärankareuma. Söin siihen lääkkeitä sitten pienen ikäni kunnes se todettiin pysähtyneeksi ja lääkitys lopetettiin. Seuraavissa tarkkailuissa vuoden päästä lääkkeet tuli takas, koska reuma oli lähtenyt taas etenemään. Taisi olla varpaiden nivelissä tulehduskin joka hoidettiin kortisoonilla. Tauti pysähtyi taas kun saavutin täysikäisyyden ja sen jälkeen en ole enää syöny lääkkeitä. Pari vuotta intin jälkeen epämiellyttävän tutut oireet palasivat. En ole kuitenkaan vieläkään käyny lääkärillä, koska huomasin, että ruokavaliolla olen saanut nuo kivut täysin pois. Hiilihydraattien rajoittaminen toimi minulle. Huomaan tämän todella helposti. Kun normaalisti syön pääasiallisesti täysrasvaisia lihoja ja kaloja sekä salaatteja, pähkinöitä ja täysrasvaisia maitotuotteita (ilman viljoja, perunoita tai sokereita siis), niin olen oireeton. Jos sorrun ja menen mäkkäriin, niin koko sen päivän on sitten kantapäät niin kipeenä, että kävely tekee huonoa. Tai jos päätän, että nyt pitää saada leipää evääksi niin sama tulos. On tosin teorioita siitä, että selkärankareumaa aiheuttaa klebsiella bakteeri, jonka voi kuihduttaa rajoittamalla tärkkelystä. Nivelreumahan on sitten asia erikseen?

No toinen tarina on isästäni. Hän on nuoresta saakka sairastanu nivelreumaa ja on käynnyt lukemattomissa leikkauksissa sen tähden. Erilaisia jäykistyksiä, puhdistuksia ja jopa nivelten vaihtoja teknoversioihin. Koko elämänsä hän on syönyt lääkkeitä ja silti paikat turvoksissa niin paljon, että kaikki raajat ei suoristu täysin. Nyt hiljattain hän kokeili hiilihydraattien rajoittamista lääkäri Heikkilän tyyliin. Mitkään lääkkeet eivät ole saaneet aikaan sitä, että hän voi taas suoristaa kätensä ja sormensa ja turvotus on silminnähhtävästi vähentynyt. Ruokavalio muutos auttoi.