Laitan tämän kysymyksen tällekin palstalle, kun kaipaan kommentteja...
Keskustelut ja lehdet pursuavat vinkkejä oikeasta ruokavaliosta ja erilaisista laihdutusmetodeista ja kuinka lisätä liikuntaa.
Paljon vähemmän puhutaan siitä mikä pistää syömään liikaa! Minä en syö liikaa nälkääni, vatsani kurisee vain aniharvoin...
Etsin syömisestä pikaista mielihyvän ja hyväolon tunnetta. Ei minun tarvitse edes olla mitenkään pahoilla mielin, riittää että on vähän tylsää, ja kanttiinista tai kodin kaapista löytyy mielihyvää ja mukavaa puuhaa.
Toistamiseen ja toistamiseen... ja seuraukset näkyvät.
Jutun juoni ei siis kohdallani ole se että välttämättä haluaisin syötävää, vaan etsin hyvää mieltä, ja syöminen on päällimmäinen keino saavuttaa se.
Tähän minun mielestäni pitäisi löytää vaihtoehto, jotain muuta mikä sen tarpeen täyttäisi, antaisi pikaisen mielihyvän tunteen!
Tästä asiasta haluaisin keskustelua, mikä aiheutaa liikasyömistä, noin psykologiselta kannalta.
Ja vaihtoehtoja toiminnalle joka johtaa jääkaapin suuntaan.. ;-)
Mitä mieltä olette, miten koette? Oletteko löytäneet omalta osaltanne vaihtoehdon ja saaneet syömisenne hallintaan?
Keskustelut ja lehdet pursuavat vinkkejä oikeasta ruokavaliosta ja erilaisista laihdutusmetodeista ja kuinka lisätä liikuntaa.
Paljon vähemmän puhutaan siitä mikä pistää syömään liikaa! Minä en syö liikaa nälkääni, vatsani kurisee vain aniharvoin...
Etsin syömisestä pikaista mielihyvän ja hyväolon tunnetta. Ei minun tarvitse edes olla mitenkään pahoilla mielin, riittää että on vähän tylsää, ja kanttiinista tai kodin kaapista löytyy mielihyvää ja mukavaa puuhaa.
Toistamiseen ja toistamiseen... ja seuraukset näkyvät.
Jutun juoni ei siis kohdallani ole se että välttämättä haluaisin syötävää, vaan etsin hyvää mieltä, ja syöminen on päällimmäinen keino saavuttaa se.
Tähän minun mielestäni pitäisi löytää vaihtoehto, jotain muuta mikä sen tarpeen täyttäisi, antaisi pikaisen mielihyvän tunteen!
Tästä asiasta haluaisin keskustelua, mikä aiheutaa liikasyömistä, noin psykologiselta kannalta.
Ja vaihtoehtoja toiminnalle joka johtaa jääkaapin suuntaan.. ;-)
Mitä mieltä olette, miten koette? Oletteko löytäneet omalta osaltanne vaihtoehdon ja saaneet syömisenne hallintaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juo kahvia syömisen sijaan. (eikä kermaa sekaan) Kahvi vähentää näläntunnetta, maistuu hyvälle ja lisäksi kiihdyttää aineenvaihduntaa. Tämän viestin kustansi suomen kahvinpaahtamot ry. ;)
Minä ainakin syön herkkua (suklaata) ja toisinaan liikaakin siitä syystä, että elämäni on turhan tylsää ja yksinäistä. Olen yrittänyt hakea ystäviä netin kautta, mutta turhan moni on valmis jättämään ystävystymisyritykset alkutekijöihinsä. Tuntuu, että ihmisiltä puuttuu täysin pitkäjänteisyys ja siksipä uusiakaan ystäviä ei helpolla saa.
En erityisemmin edes välitä ruoasta, hyvästäkään sellaisesta, mutta kun tympiintyy oloonsa, sitä äkkiä käy hakemassa kaupasta sen suklaalevyn...
Saa edes jotain piristystä elämäänsä, vaikken minä aina siitä suklaastakaan niin välittäisi. Tosin se on minulle ainoa herkku, mistä yleensä välitän jossakin määrin.
Yksi vaihtoehto syömiselle voisi olla se, että yrittää ajatella elämäänsä positiivisesti, tosin tämä on aika rasittava vaihtoehto. Toinen vaihtoehto näin kesän tullen on pysytellä iltaisin ulkona niin, ettei yksinkertaisesti pääse mässyttämään kotiinsa. Tulisi kotiinsa vasta vähän ennen nukkumaanmenoaikaa...
Itse olen ainakin viimeisen 15 vuoden aikana saanut kehon kylläisyysjärjestelmän niin sekaisin, etten oikeastaan tiedä/tunne milloin olen syönyt tarpeeksi. Olen myös syönyt ihan sen takia että ei ole ollut mitään muuta tekemistä. Usein olen pitänyt nälkäkuureja tai paastoja, ja sitten taas ahminut vatsan kipeäksi. Varsinkin jos olen ollut yksin, olen alkanut ahmimaan kaikkea epäterveellistä.
Ainut mikä nyt auttaa, kun olen vihdoin tajunnut että ainoa tapa laihduttaa on syödä kunnolla ja ehdottoman säännöllisesti. En vieläkään tiedä milloin olen täysi, mutta syön aina vain sen yhden annoksen jonka olen lautaselleni laittanut, joka on melko pieni. Paino on tippunut 15 kiloa, ja ehkä se normaalin kylläisyyden tunteenkin opin vielä joskus. Toivotaan ainakin niin.
Ja vielä lopuksi ylistän liikunnan merkitystä laihdutuksen apuna. Itselleni ei ainkaan tulisi mieleenkään syödä/ahmia kamalasti ruokaa kun olen liikkunut edes jonkin verran. Tulee sellainen olo, että sitten olisin liikkunut ihan turhan takia, kun kuitenkin syön enemmän kuin olen kuluttanut.
Kun minua masentaa, alan yleensä ahmimaan ruokaa. Ehkä koen saavani jotain hyvän olon tunnetta syömisestä. Välittäähän syöminen jotain hormoneja (endorfiineja??kai). Sitten syön ihan tavan vuoksi liikaa. Syön vaikka ei olisi nälkä. Vähän kuin osa tupakoitsijoista polttaa tavan vuoksi, mikä on toinen tekijä nikotiiniriippuvuuden lisäksi vaikeuttamassa lopettamista.
Olen päätynyt siihen, että lihavuus on samanlainen sairaus kuin alkoholismi tai tupakointi. Siitä ei voi parantua. Saammehan kuulla tarinoita kuinka joku on päässyt painonvartijoiden kunniajäseneksi ja elämä on loistanut. Sitten taas masennuksen tai jonkun ikävän elämäntilanteen takia on kuitenkin ratkennut syömään. Näin tämä menee ainakin minulla. On ollut pakko myöntää, että minusta ei tule ikuisesti laihaa vain on taisteltava ja laihdutustulos ei välttämättä ole pysyvä.
Laihdutin puolessa vuodessa 20kg. Pidin puolen vuoden tauon laihdutuksessa onnistuneesti. Vain yksi kilo tuli laihdutetuista takaisin, mutta lähellä oli, ettei homma karannut käsistä. Sain juuri pari päivää sitten katkaistua ahmimiskierteen ja nyt aloitan uuden laihdutus urakan. Toinen 20kg olisi vielä pudotettava niin pääsisin normaalipainoon. Kun normaalipainon saavutan, niin en voi sanoa onnistuneeni. Sitten alkaa vasta vaikein vaihe eli painon pitäminen joka jatkuu loppuelämän, enkä tiedä onnistunko siinä koskaan.
Itse kärsin masennuksesta, joka ilmeni lähinnä tyhjänä olona ja saamattomuutena. Tapana oli myös syödä suruun, mistä saamattomuuden tunne vain korostui.
Aloitin Ixel-mieliala lääkkeiden käytön ja elämä on "kirkastunut" myös syömisen osalta. Oudot mielihalut ja ahmisen tarve jäivät ja kylläisyyden tunne palautui.
Oli outo tunne huomata että pystyi jättämään karkkipussista puolet syömättä tai koko pussin hankkimatta, kun ennen jaksoin viikot herkuttelematta vain ajettelemalla perjaitai-illan jättinamupussia.
Serotoniini, jonka tasoon masennuslääkkeet vaikuttavat vaikuttaa ilmeisesti myös kylläisyyden tunteeseen ja ahmimiseen.
Miten onnistuit pudottamaan 20kg??!?!?! Minä olen vasta 15 ja olen ainakin 25 kg ylipainoinen.. Tuntuu kuin olisin koko elämäni laihduttanut turhaan.. kun tuloksia ei synny.. Suurin syy on masennus.. Ärsyttävää on se kun vähänkin alkaa masentaa niin heti täytyy syödä kaapit tyhjäksi ja olo on tämän jälkeen vielä huonompi.. Välillä on mennyt tosi hyvin.. olenhan pudottanut ehkä 4 kiloa parissa vuodessa pysyvästi mutta kun masentaa.. Eikö tässä maailmassa voisi mennä edes sen aikaa hyvin että saisi laihdutetuksi? Tarvitsen todellakin apuasi..
P.S: Loppujen lopuksi tämä sairaus taitaa olla ihmisen korvien välissä.. :(
En minäkään syö silloin liikaa kun on seuraa, läheisyyttä, mukavaa tekemistä. Hädin tuskin muistan ruokaa, ennen kuin vatsa alkaa ilmoitella.
Muttä tyhjinä hetkinä siihen sorrun. Pientä ankeutta metroasemalla...suklaapatukka.
Tylsää töissä...kanttiinista kahvia ja pulla. Yksin kotona, väsähtäneenä... jääkaapille uudestaan ja uudestaan.
Elämän pitäisi olla täydempää ja rikkaampaa, niin se tepsisi ehkäisevästi minun liikaan syömiseeni.
Yksinäisyys... on eräs altistaja. Se tekee vaillinaisen olon, ja lapsuuden mallin mukaan sellaista lääkitään jollain hyvällä. Väsymys on apea tunne...lääkitään... Tylsyys... jotain kivaa, suuhun...
Eli minun mallini siis on tämä. Ruoka toimii tunne-elämän lääkkeenä.
Pitäisi pyrkiä tunnistamaan hetki hetkeltä terävämmin tunteensa. Jos tuntuu yksinäiseltä, se ei ole nälkää... soita jollekulle! Jos tuntuu väsyneeltä, sekään ei ole nälkää... järjestä hetki rentoutua tai nukkua, jne...
Ja myös... vaihtoehto sille pikaiselle mielihyvän haulle. Minulla se voisi lähteä kauniista vaatteista... muotilehdistä... parempaan vartaloon liittyvistä toiveista.
Mutta ensin pitäisi saada kaapille ja kioskille suuntautuva toimintamalli hallintaan. Se on epäilemättä ihan sama juttu kuin tupakkalakkolaisilla. Toimintatapojen muuttaminen. Siis tunne-elämä tyytyväisemmäksi elämänmuutoksilla, ja huonoista tavoista poisoppiminen yrittämällä yhä uudestaan, sitkeästi.
Niin, kuten Pike sanoi, liikasyömisessä on kieltämättä paljon samaa kuin alkoholismissa ja tupakoinnissa. Niissä riippuvuuksissa toimii parhaiten täydellinen käytön lopettaminen. Syömisen kanssa sellainen ei onnistu.
Olen miettinyt mikä olisi lähinnä sama tapa "raitistua". Se saattaisi olla säännölliset ruoka- ja välipala-ajat. Eikä sitten muuta napostelua.
Karkki- tai pullapäivästä voisi myös sopia itsensä kanssa. Pitäisihän herkutteluakin sallia, ei silti mässäilyä. Mallia niiltä ihmisiltä, jotka luonnostaan syövät kohtuullisesti. Askeettisuus vie hakotielle ainakin minulla. Toisaalta on myöskin niin että kahvihuoneessa tarjottu suklaamakeinen saa aikaan sellaisen suklaanhimon, että on pakko lähteä ostoksille. Siitä siis voisi olla viisasta kieltäytyä.
Totta on sekin että loppuiän juttuhan tämä on, mutta jokainen voitettu päivä lienee arvokas vaikka retkahduksia tuleekin. Ja kaipa se hallinta helpottuu kun tottuu uusiin tapoihin.
Jostain luin tälläisen mallin syömisen hallinnan opetteluun:
Syö aina samassa paikassa. (Esim. kotona ruokapöydän ääressä.)
Älä tee samalla muuta. (Älä lue lehteä tai katso tv:tä)
Älä santsaa. (Kerää lautasellinen ruokaa, ja syö vain se, niin tiedät paljonko olet syönyt, kylläisyyden tunne ei välttämättä ilmoita sitä tätä nykyä)
Ja ehkä pitäisi tähän lisätä vielä ne säännölliset ruoka-ajat, ilman mitään väli naposteluja.
Olen tutkiskellut itseäni ja nälän tunnettani jo kauan ja olen tullut selvästi siihen tulokseen, että aina kun minua masentaa niin silloin syön. Jos minulla on ikävä jotakin tai toimettomuus iskee, silloin minä syön. Minun huono olo ja masennus ovat kuin pois pyyhkäistyt kun syön muutaman iltavoileivän kinkun kera. Pystyn laihduttamaan ainoastaan silloin, kun mielialani on tasapainossa ja minulla ei ole tressi päällä. Kuka keksisi syönnin sijaan jonkin muun keinon mielialan kohennukseen? Olen ihan varma että syön monta kertaa vain koska mieli on matalalla, en sen vuoksi että minulla on nälkä. Olen huomattavasti ylipainoinen ja haluaisin laihtua.
Minäkin haluaisin tietää hyvän vaihtoehdon turhan syömisen tilalle.
JUON LIIKAA, EN SYÖ ! Viikonloppuisin. Vituttaa kun on semmoiset työkaverit!