Tässä linkkejä KAIKILLE tälläkin palstalla mellastaville fundamentalisti-kristityille, joiden mielestä Raamatun tulkinta on helppoa ja se oma tulkinta on ainoa oikea. Tarkoitettu siis sekä vl-ryhmälle että myös muille.
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/eksegetiikka_historiallinen_raamatuntutkimus.php?id=37
"Fundamentalistinen selitystapa on siten epähistoriallinen ja mielivaltainen eikä fundamentalisteilla ole mitään kurinalaisuutta tekstien selittämisessä: kaikki on alisteista erehtymättömyyden ja ristiriidattomuuden prinsiipeille, joista on tullut kuin jotain pääoppeja. Yhtä tärkeitä kuin uskonvanhurskaus (joskus näyttää, että jopa tärkeämpiäkin ja asenne alkaa olla Raamatun palvontaa). Fundamentalistit haahuilevat tekstien äärellä miten milloinkin selitellen välillä jonkin tekstin kirjaimellisesti uskottavaksi ja toisen taas he väittävät olevan kuvaannollista ja ovat "tietävinään", että ei Raamatun kirjan X tekijä voi tarkoittaa sitä tai tätä (koska fundamentalisti on havainnut Raamatun kirjassa Z olevan samasta asiasta erilainen kertomus ja ne kaksi pitää pakottaa harmoniaan keskenään).
Ei Raamattua oikeastaan voisi edes lukea sellaisena kuin on kirjoitettu ennen kuin "luotettava raamattu-uskollinen fundamentalisti" on selittänyt Raamatun "oikealla tavalla" (so. siten että kuviteltu virheettömyys ja ristiriidattomuus on saatu varjeltua) ja kertonut mitkä kohdat pitää ottaa kirjaimellisina ja mitkä kuvainnollisina ja mitä jokin Raamatun kirjoittaja on "oikeasti tarkoittanut".
Mutta missä muka se virheetön inspiroitu erehtymätön Raamatun alkuteksti on - ei missään, ei sellaista edes ole. Raamattu on tekstikriitikkojen työhön ja tekstikriittisiin olettamuksiin perustuva rekonstruktio.
Kukaan UT:n evankeliumin kirjoittaja (jotka ovat tuntemattomia henkilöitä, ja vasta myöhempi kirkollinen perimätieto on liittänyt evankeliumit tarpeeksio arvovaltaisten tekijöiden nimiin) ei vetoa Pyhän Hengen inspiraatioon, näkyihin tai Jumalan saneluun. Selvästikään esim. Markuksen evankeliumi ei ole Matteukselle eikä Luukkaalle pyhä, loukkaamaton, kunnioituksella muuttamattomana vastaanotettava kirjoitus, vaan he ovat vapaasti muokkailleet Markuksen tekstejä ja tehneet selkeitä teologisia muutoksia Markuksen esitykseen omien teologisten näkemystensä mukaisesti - Markuksen teksti siis tarvitsi Matteuksesta ja Luukkaasta korjaamista ja parantelua. On epätodennäköistä, että Paavali uskoi kirjoittavansa Raamattua, kanonisoitua pyhää kirjaa, kun hän teki kirjeitään seurakunnille ja yksityishenkilöille (ne ovat tilannekohtaisia, usein poleemisia kannanottoja ja niissähän on paljon kaikenlaista Paavalin henkilökohtaisten asioiden kuvailua). Evankeliumit eivät ole modernia objektiivista historiankirjoitusta, vaan teologisen työn kuvaus, joita kirjoitettaessa historiaa käsiteltiin luovalla hurskaalla mielikuvituksella keerygman eli julistuksen ehdoilla."
Kuulostaako tutulta?
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/
Ja erityisesti vl-ryhmälle:
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/uskontojen_alku_uskontokritiikin_oikeutus.php?id=58
Uskonnot ovat nähtävissä ihmisten kontrollointi- ja käyttäytymisen säätelyjärjestelminä ja erityisesti seksuaalisuus ja parisuhde sekä nainen ovat perinteisesti olleet uskonnoissa tarkan säännöstelyn ja kontrollin alaisia. Monenlaista vahingollista ja negatiivista on epäilemättä saatu historian varrella ja nykyäänkin aikaan uskontojen harjoittaman säännöstelyn ja kontrollin (jopa suoranaisen tukahduttamisen ja alistamisen) tähden, kuten on nähtävissä patriarkalistis-sovinistisessa uskonnollisuudessa. Sellaisia uskontoja ovat nimen omaan juutalaisuus, joka on miesten uskonto miehille sekä kristinuskon monissa traditioissa ja islamissa, jonka mukaan helvettiin joutuu suurin osa naisista ja helvetti on naisia varten ja naiset ovat pahimpia viettelyksiä miehille. Positiivisena piirteenä uskontojen harjoittamassa käytöksen säännöstelyssä on ollut yritys hillitä kostamista edes jonkinlaiseen kohtuullisuuteen: kostaa sai vain silmän silmästä ja hampaan hampaasta eli koston tuli olla samanlainen kuin tehty vääryys, ei enempää.
Mutta ehdottomasti vahingollista uskonnoissa on se, että uskonnot ovat tehneet luonnollisista asioista, ihmisen normaaleista tarpeista kuten syöminen, juominen ja seksuaalisuus ongelmia ja vaatineet ihmisiä askeettisuuteen, kuolettamaan ja tukahduttamaan luonnollisia taipumuksiaan. Erityisesti seksuaalisuus on joutunut kärsimään sellaisesta kuolettamisen ja askeettisuuden vaatimuksista, epärealistisesta idealistisesta etiikasta, joka on reaalielämälle vierasta. Eräät uskonnot kuten juutalaisuus, islam ja hindulaisuus sekä adventismi ovat ruokauskontoja, joissa on tietyt sallitut ja kielletyt ruuat ja osassa niistä myös sallitut ja kielletyt juomat. Kyseiset ruokaan ja juomaan liittyvät säännöt ovat tieteelliseltä kannalta yleisesti ottaen mielivaltaisia, järjettömiä ja perusteettomia, varsinkin nykyaikana kun ruuan käsittely ja säilytys ovat paljon hygieenisempää kuin muinoin.
Mutta kuinka moni onkaan kärsinyt syyllisyyttä, häpeää ja helvetinpelkoa kun hänelle on (niin ikään mielivaltaisesti ja perusteettomasti) uskoteltu, että sellaiset luonnolliset asiat kuten masturbointi tai seksifantasioiden ajattelu ovat pahaa, likaista, väärää ja synnillistä ja seksuaalisuuden luonnolliset ilmentymät täytyy sammuttaa ja kieltää. Monet on saatu sellaista yrittämään, mutta harvassa ovat ne jotka ovat onnistuneet. Ei luostarit, ei selibaattilupaukset, eikä mikään muukaan itsensä piinaaminen sammuta ihmisen luonnollisia ominaisuuksia ja tarpeita. Kaikki tuollainen estää ihmistä olemasta luonnollinen, olemasta aito, tunteva ihminen, jolla on oikeus tyydyttää luonnolliset, ihmisyyteen kuuluvat tarpeensa kun vaan hän ei tee muille vahinkoa eikä alista tai riistä toisia.
Samoin vahingollista ihmisen psykofyysiselle hyvinvoinnille ovat epärealistiset täydellisyyden (perfektionismin) ja "lihan pyhyyden" vaatimukset: ihmisen tehtävä itsestään "puhdas, tahraton ja pyhä" niin ajatuksissa kuin teoissa. Moinen johtaa vain henkiseen uupumukseen ja loppuun palamiseen ja turhautumiseen kun niitä epärealistisia täydellisyyden vaatimuksia ei pysty täyttämään - vaikka miten sitä yrittäisi "Jumalan apuun vedoten" niin ei ihminen omasta psykofyysisestä apparaatistaan vietteineen ja tarpeineen eroon pääse.
Kommentteja kiitos!
http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/eksegetiikka_historiallinen_raamatuntutkimus.php?id=37
"Fundamentalistinen selitystapa on siten epähistoriallinen ja mielivaltainen eikä fundamentalisteilla ole mitään kurinalaisuutta tekstien selittämisessä: kaikki on alisteista erehtymättömyyden ja ristiriidattomuuden prinsiipeille, joista on tullut kuin jotain pääoppeja. Yhtä tärkeitä kuin uskonvanhurskaus (joskus näyttää, että jopa tärkeämpiäkin ja asenne alkaa olla Raamatun palvontaa). Fundamentalistit haahuilevat tekstien äärellä miten milloinkin selitellen välillä jonkin tekstin kirjaimellisesti uskottavaksi ja toisen taas he väittävät olevan kuvaannollista ja ovat "tietävinään", että ei Raamatun kirjan X tekijä voi tarkoittaa sitä tai tätä (koska fundamentalisti on havainnut Raamatun kirjassa Z olevan samasta asiasta erilainen kertomus ja ne kaksi pitää pakottaa harmoniaan keskenään).
Ei Raamattua oikeastaan voisi edes lukea sellaisena kuin on kirjoitettu ennen kuin "luotettava raamattu-uskollinen fundamentalisti" on selittänyt Raamatun "oikealla tavalla" (so. siten että kuviteltu virheettömyys ja ristiriidattomuus on saatu varjeltua) ja kertonut mitkä kohdat pitää ottaa kirjaimellisina ja mitkä kuvainnollisina ja mitä jokin Raamatun kirjoittaja on "oikeasti tarkoittanut".
Mutta missä muka se virheetön inspiroitu erehtymätön Raamatun alkuteksti on - ei missään, ei sellaista edes ole. Raamattu on tekstikriitikkojen työhön ja tekstikriittisiin olettamuksiin perustuva rekonstruktio.
Kukaan UT:n evankeliumin kirjoittaja (jotka ovat tuntemattomia henkilöitä, ja vasta myöhempi kirkollinen perimätieto on liittänyt evankeliumit tarpeeksio arvovaltaisten tekijöiden nimiin) ei vetoa Pyhän Hengen inspiraatioon, näkyihin tai Jumalan saneluun. Selvästikään esim. Markuksen evankeliumi ei ole Matteukselle eikä Luukkaalle pyhä, loukkaamaton, kunnioituksella muuttamattomana vastaanotettava kirjoitus, vaan he ovat vapaasti muokkailleet Markuksen tekstejä ja tehneet selkeitä teologisia muutoksia Markuksen esitykseen omien teologisten näkemystensä mukaisesti - Markuksen teksti siis tarvitsi Matteuksesta ja Luukkaasta korjaamista ja parantelua. On epätodennäköistä, että Paavali uskoi kirjoittavansa Raamattua, kanonisoitua pyhää kirjaa, kun hän teki kirjeitään seurakunnille ja yksityishenkilöille (ne ovat tilannekohtaisia, usein poleemisia kannanottoja ja niissähän on paljon kaikenlaista Paavalin henkilökohtaisten asioiden kuvailua). Evankeliumit eivät ole modernia objektiivista historiankirjoitusta, vaan teologisen työn kuvaus, joita kirjoitettaessa historiaa käsiteltiin luovalla hurskaalla mielikuvituksella keerygman eli julistuksen ehdoilla."
Kuulostaako tutulta?
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/
Ja erityisesti vl-ryhmälle:
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/uskontojen_alku_uskontokritiikin_oikeutus.php?id=58
Uskonnot ovat nähtävissä ihmisten kontrollointi- ja käyttäytymisen säätelyjärjestelminä ja erityisesti seksuaalisuus ja parisuhde sekä nainen ovat perinteisesti olleet uskonnoissa tarkan säännöstelyn ja kontrollin alaisia. Monenlaista vahingollista ja negatiivista on epäilemättä saatu historian varrella ja nykyäänkin aikaan uskontojen harjoittaman säännöstelyn ja kontrollin (jopa suoranaisen tukahduttamisen ja alistamisen) tähden, kuten on nähtävissä patriarkalistis-sovinistisessa uskonnollisuudessa. Sellaisia uskontoja ovat nimen omaan juutalaisuus, joka on miesten uskonto miehille sekä kristinuskon monissa traditioissa ja islamissa, jonka mukaan helvettiin joutuu suurin osa naisista ja helvetti on naisia varten ja naiset ovat pahimpia viettelyksiä miehille. Positiivisena piirteenä uskontojen harjoittamassa käytöksen säännöstelyssä on ollut yritys hillitä kostamista edes jonkinlaiseen kohtuullisuuteen: kostaa sai vain silmän silmästä ja hampaan hampaasta eli koston tuli olla samanlainen kuin tehty vääryys, ei enempää.
Mutta ehdottomasti vahingollista uskonnoissa on se, että uskonnot ovat tehneet luonnollisista asioista, ihmisen normaaleista tarpeista kuten syöminen, juominen ja seksuaalisuus ongelmia ja vaatineet ihmisiä askeettisuuteen, kuolettamaan ja tukahduttamaan luonnollisia taipumuksiaan. Erityisesti seksuaalisuus on joutunut kärsimään sellaisesta kuolettamisen ja askeettisuuden vaatimuksista, epärealistisesta idealistisesta etiikasta, joka on reaalielämälle vierasta. Eräät uskonnot kuten juutalaisuus, islam ja hindulaisuus sekä adventismi ovat ruokauskontoja, joissa on tietyt sallitut ja kielletyt ruuat ja osassa niistä myös sallitut ja kielletyt juomat. Kyseiset ruokaan ja juomaan liittyvät säännöt ovat tieteelliseltä kannalta yleisesti ottaen mielivaltaisia, järjettömiä ja perusteettomia, varsinkin nykyaikana kun ruuan käsittely ja säilytys ovat paljon hygieenisempää kuin muinoin.
Mutta kuinka moni onkaan kärsinyt syyllisyyttä, häpeää ja helvetinpelkoa kun hänelle on (niin ikään mielivaltaisesti ja perusteettomasti) uskoteltu, että sellaiset luonnolliset asiat kuten masturbointi tai seksifantasioiden ajattelu ovat pahaa, likaista, väärää ja synnillistä ja seksuaalisuuden luonnolliset ilmentymät täytyy sammuttaa ja kieltää. Monet on saatu sellaista yrittämään, mutta harvassa ovat ne jotka ovat onnistuneet. Ei luostarit, ei selibaattilupaukset, eikä mikään muukaan itsensä piinaaminen sammuta ihmisen luonnollisia ominaisuuksia ja tarpeita. Kaikki tuollainen estää ihmistä olemasta luonnollinen, olemasta aito, tunteva ihminen, jolla on oikeus tyydyttää luonnolliset, ihmisyyteen kuuluvat tarpeensa kun vaan hän ei tee muille vahinkoa eikä alista tai riistä toisia.
Samoin vahingollista ihmisen psykofyysiselle hyvinvoinnille ovat epärealistiset täydellisyyden (perfektionismin) ja "lihan pyhyyden" vaatimukset: ihmisen tehtävä itsestään "puhdas, tahraton ja pyhä" niin ajatuksissa kuin teoissa. Moinen johtaa vain henkiseen uupumukseen ja loppuun palamiseen ja turhautumiseen kun niitä epärealistisia täydellisyyden vaatimuksia ei pysty täyttämään - vaikka miten sitä yrittäisi "Jumalan apuun vedoten" niin ei ihminen omasta psykofyysisestä apparaatistaan vietteineen ja tarpeineen eroon pääse.
Kommentteja kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
""""Samoin vahingollista ihmisen psykofyysiselle hyvinvoinnille ovat epärealistiset täydellisyyden (perfektionismin) ja "lihan pyhyyden" vaatimukset: ihmisen tehtävä itsestään "puhdas, tahraton ja pyhä" niin ajatuksissa kuin teoissa. Moinen johtaa vain henkiseen uupumukseen ja loppuun palamiseen ja turhautumiseen kun niitä epärealistisia täydellisyyden vaatimuksia ei pysty täyttämään - vaikka miten sitä yrittäisi "Jumalan apuun vedoten" niin ei ihminen omasta psykofyysisestä apparaatistaan vietteineen ja tarpeineen eroon pääse."""""
Tämä on niin totta. Vl-talostelussa ihanteet ovat niin selvät, puhtauden ja tahrattomuuden vaatimukset ovat kouriintuntuvat. Mistä ne näkee? En tiedä voiko niitä nähdä, mutta ne tuntee. Julkaisuissa esitetään tietynlaista ihanneuskovaisen mallia, saarnoissa kuulee. Sivulauseessa mainitaan kuitenkin ohimennen, että kaikki me olemme vikapäitä ja kelvottomia. Kuitenkin yrittää pitäisi ja lujasti, tehdä töitä sen eteen, että mahtuisi tähän malliin, että olisi tahraton. Kuitenkaan kukaan ihminen ei koskaan kykene omasta mielestään saavuttamaan tässä vl-kristillisyydessä niitä täydellisyyden vaatimuksia. Siihen moni uupuu ja on jo uupunut. Olen varma.
Voimakkaammin pitäisi saarnata, että tule sellaisena kuin olet.
Valitettavasti avauksen ajatukset sopivat moniin uskonnollisiin ryhmittymiin.