EIKÄ KUKAAN PYYDÄ VIELÄKÄÄN KOSKAAN SAATANA ANTEEKSI. Antaa asioiden vaan olla. Pakene vastuuta. Olet todellakin jäänyt lapsen tasolle, johonkin kehittymättömään vaiheeseen, murkkuikään suurinpiirtein. YKSI VITUN SANA! Kun ei vittusaatanaperkele ole pokkaa ottaa yhteyttä minuun. SINÄ TUNTEETON PASKA OLET MOKANNUT KOKO HOMMAN. Kasvaisit aikuiseksi. Sinulla tässä on ongelmia ihmisten kanssa, saatanan vittupää.
(ps. mielummin vihainen kuin surullinen)
(ps. mielummin vihainen kuin surullinen)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vaikuttaa joskus, että tämä palsta on täynnä ihmisiä, joilta heidän mielestään jonkun pitäisi pyytää heiltä anteeksi noille ihmisille kenties tuntemattomaksi jääneistä syistä.
Sivusta seuratessa kaikki nämä "minulta pitää pyytää anteeksi" -ihmiset vaikuttavat usein jyrkiltä ja oudon itsekeskeisiltä. Ikään kuin että ollaan sokeita omalle käytökselle, mutta muiden pitää pyytää anteeksi sitä, etteivät muut vastaa näiden ihmisten odotuksia hovinsa käyttäytymisestä.
lukenut täältä paljon enemmän anteeksi - pyyntö viestejä. Typeriä, nimettömiä anteeksipyyntöjä joilla ei ole mitään merkitystä.
Ja luulenpa että on paljon ihmisiä jotka ovat jääneet vaille yhden ainoaa sanaa, häneltä, tärkeältä.
Ja se on pahinta mitä toiselle voi tehdä.
En oikein tiedä miksi halusit olla noin jyrkkä ja tuomitseva - ehkä et ole itse ollut koskaan samassa tilanteessa joten et osaa sitä edes ymmärtää. ??
Totta, täällä on yhtä paljon typeriä anteeksipyyntöjä.
Ei vaan, ihan hienoa että joillakin on olemassa edes ajatus - vaikka siihen se jääkin. Jotain itsekeskeisyyttä lie joskus tuokin - kuvitellaan, että tottahan oikea henkilö lukee täällä juuri minun viestini ja tunnistaa tietenkin, että se on minulta. Tuskin.
Olen toki ollut tilanteissa, joissa minua on kohdeltu ajattelemattomasti. Joskus on ehkä kyse siitäkin, että minä en vain hyväksy jonkun persoonallisuutta ja toimintatapoja ihmissuhteissa, koen ne epähienoksi mutta mikäs minä olisin muuttamaan muiden persoonallisuutta tai haluamaan, että ihminen pyytää itsensä kaltaisuutta anteeksi. Päädynkin joskus ajatukseen, että JokuTyyppi ei vain ole minun tyyppiseni ihminen. En arvosta, en pidä; mutta koska näitä asioita ei voi kenellekään ilmaista loukkaamatta, se jää sanomatta. En voi hyväksyä tietynlaista selän takana toimimista, mutta se kuuluu sen ihmisen persoonallisuuteen ja pitäköön itsensä.
En aina tiedä, mitä anteeksipyyntö muuttaisi. Jos todella ymmärtäisin, että joku henkilö itse näkisi asian minun kannaltani, ehkä silloin voisin antaa sydämessäni hänelle anteeksi... ja tietysti oikeastikin, jos nyt jollain sellaista asiaa olisi oikeasti, tuskinpa on (näitä palstoja ei todellakaan lasketa kommunikoinniksi).
En halua olla jyrkkä enkä tuomitseva, mutta aloitus ilmentää juuri sellaista toimintatapaa, jota olisi oikeassa elämässä vaikea hyväksyä. Huudetaan ja kiroillaan pää punaisena, vaatien kaunista kohtelua itseään kohtaan. Nähdään tasan tarkkaan oma puoli asiasta, mitään vikaa ei voi olla omassa toiminnassa, ei vaikka se näkyy tuntemattomalle lukijalle asti.
En tosin tunne ketään tuollaista irl, mutta se lienee taas minun valintani.
jos ap tä on kohdeltu noin kuin kirjoittaa silloin hän kirjoittaa asiaa. Häntä ei tod. ole kohdeltu kauniisti.
Edelleen tuomitsit.
Eied.
Lienee ihan sama, mitä minä ajattelen ap:n kirjoitustyylistä. Saahan sitä mielessään itse kukin tuomita mitä tahansa. Ja minäkin tuomitsen ne, jotka ovat kohdelleet minua rumasti.
sanat olisivat auttaneet. Ymmärsin jo silloin, ettei minulla ole mitääm mahdollisuuksia, en siis oikeastaan odottanutkaan mitään.
Viestisi toinen kappale, niin, olisi paljon helpompi ollut jatkaa eteenpäin. Ehkäpä han aliarvioi minun aivokapasiteettini, luullen etten ymmärrä puhetta.
Muutama sana, mutta nyt jäi nöyryytetty tunne, sattuu vieläkin.
Oli tietenkin oma vikani, miksi menin ihastumaan, ja miksi
lähetin viestit ja miksi, jne.
Siksi tietenkin, että ihastuessa järki katosi,
ja tilalle tuli vain tuhannen woltin palava ihastus/rakastus.
muut on sulle tehneet ei kannata laittaa ap : n niskoille. Mielessään ... kuitenkin useamman kommentin kirjoitit ..!!
Tosi asia.
Sulle riittää se, että joku tuntematon kirjoittaa tähän "ANTEEKSI", ja se on sitte sillä hyvä?
edes yhtä sanaa toivoin, pyysin, odotin. En saanut.
Ei sanan sanaa. Siihen pystyy vain tunteeton ihminen. Satuttaa, satuttaa, aina ja aina uudestaan.
kiukuttelu ei ainakaan ole mulle. Olen nimittäin pyytänyt anteeksi.
vihainenkin
mikä risoo?
ei ole sama asia kuin vain yksi sana vai haluatko kuulla vain sanan "anteeksi"
ilman, että pyytäjä on aidosti pahoillaan ja katuu aiheuttamaansa mielipahaa.
Ehkäpä tämä syyllistämäsi henkilö näkee asian erilailla...
Aika tavalla kuitenkin syyllistät/haukut, mutta kai sen voi panna vihan piikkiin ?!
Kannattaisiko sinun antaa anteeksi eikä odottaa anteeksipyyntöä...ainakin itsellesi olisi
helpompaa jatkaa elämää.
Tekstinsä perusteella jäänyt aika alhaiselle tasolle. Aikuiset sivistyneet ihmiset osaavat kuitenkin puhua kiroamatta ja huutamatta. Mitä sinäkin anteeksisanasta hyötyisit, tuskin mitään. Oletko edes yrittänyt selvittää asiaa mitenkään? Olet juuri sen oloinen ihminen, että näet maailman vain mustavalkoisena, itsesi valkoisena ja toisen mustana. Tuskinpa hän edes tietää loukanneensa, jos et ole kertonut tarkemmin. Eräs tuttava samaan tyyliin puhisee omassa liemessään ja puhuu kyllä muille miten on loukattu, mutta ei osaa tulla suoraan sanomaan. Se on niin vaikeaa.
pyydä anteeks mitään. Oot jo ylittänyt mun murkkuikäisen lapsen tasoisen käytökseni sadoin verroin ällöttävällä kielenkäytölläs .
alamme puhumaan samaa kieltä.
Mehän vain lopultakin aloimme puhumaan samaa kieltä:
Kun minä puhuin, hän huusi.
Kun minä rakastin, hän vihasi.
Kun minä itkin, hän vittuili.
Nyt me vittuilemme molemmat!
kieltä. Paha olla. Anteeksi, jos olen loukannut. Tuo on jotain, jota en pysty koskaan kestämään . En ole tarpeeksi vahva.Hajoan tuollaisesta.. Meen pois.
se joka puhui, kyllä tietää puhuneensa ja se joka loukkasi aivan varmasti tietää loukanneensa. Pieni lapsi tekee asioita ymmärtämättömyyttään mutta ei koskaan aikuinen ihminen. Sen mitä hän teki, hän teki tieten ja täydessä ymmärryksessä.
puhuvan, jos puhuit täällä ? Mistä tiesin sun rakastavan, rakastit vain täällä. Itkuasi en kuullut, itkitkin täällä. Vastasin oikeasti vain siihen, etten ala rapulapanoksi.Siten sen ymmärsin. ?
Kun minä puhuin, puhuin oikeasti.
Kun minä rakastin, rakastin oikeasti.
Kun minä itkin, itkin oikeasti.
Kun hän huusi, hän huusi oikeasti.
Kun hän vihasi, hän vihasi oikeasti.
Kun hän vittuili, hän vittuili oikeasti.
Tämä tapahtui oikeasti. Ei vain täällä.
vastasin eilen anteeksipyyntö-ketjuun, mutta tällä tavalla en ole avautunut vihaisenakaan tänne. Kirjoitusta on tullut mutta ärräpäät ovat menneet suurelta osin tyynyyn (johon omaa päätäkin on taottu) tai huudettu yksin.
En tiedä mitä olet saanut osaksesi -aiheesta vai aiheetta, mutta Anger Management voisi olla viikonlopun elokuvavalintasi :)
Ähs, ei pitänyt vastata näihin...
meni väärälle riville; 21 ei tarkoita mitään.
ja ajattelin kirjoittaa tähän anteeksipyyntöni, jos hän on sitä vailla:
Anteeksi, että osuin tiellesi, anteeksi, että rakastuin sinuun. Mutta ennenkaikkea anteeksi sitä, että rakastin yksipuolisesti. Anteeksi sitä, että olen siin hemmetin tyhmä, etten osaa kaksipuolisesti rakastaa. Ja anteeksi vielä sitä, etten ollut riittävän tyrkky. Se on verissä, sille en mitään mahda. Ja ennenkaikkea en ole keräilytavaraa.
Tämän voisin laittaa vielä tekstarinakin, mutta ajattelin, josko hän nyt kuitenkaan ei minulta anteeksi pyyntöä oikeasti odota.
Jatkat siis kirjoittelua täällä ties missä roolissa ja sitten taas vakuuttelet ettei mitään ole tapahtunut ;)
Sinähän sen pistit tapahtumaan. Kysyitkö sinä luvan, kun pilkkasit tuntetani? Kysyitkö sinä luvan, kun nauroit kyynelilleni? Et kysynyt.
En minäkään kysy sinulta lupaa mitä tänne kirjoittelen!
ihminen, mies tai nainen, rikas tai köyhä, hallitse eikä tarvitse hallitakaan kaikkia tekemisiään, sanomisiaan, tekemättä jättämisiään. Riippuu vallitsevista tunnetiloista, aikaisemmista onnistumisista, pettymyksistä jne. miten kulloinkin tehdään tai toimitaan. Kaikki me ihmiset olemme tuntevia yksilöitä ja mitä syvemmät ovat tunteet, sen haavoittuvampia olemme. Onneksi on olemassa anteeksipyyntö ja katuminen. Itse en ainakaan tahallani loukkaa ketään ihmistä. Jos olen loukannut, olen ollut syvässä tuskatilassa ja itse vailla olkapäätä, johon nojata, tai peukaloa, joka sivelisi silmäini alta itkuvedet.
Hyvää viikonloppua kaikille, emme ole täydellisiä kukaan.