http://www.optula.om.fi/uploads/qlgvlgx5548.pdf
Teinivanhemmille syntyneet lapset näyttävät tutkimusten mukaan olevan vaaravyöhykkeessä
rikollisen ja epäsosiaalisen kehityksen kannalta. Äidin nuori
ikä (yhdessä äidin alhaisen koulutustason kanssa) on erotellut kroonisesti aggressiivisista
käytösongelmista kärsiviä lapsia niistä lapsista, joiden aggressiivinen
käyttäytyminen iän myötä vähenee (Nagin & Tremblay 2001). Vastaavasti
nuorista, vakavia rikoksia toistuvasti tehneistä miehistä noin kolmannes
oli Wein, Loeberin ja Stouthamer-Loeberin (2002) tutkimuksen mukaan alle
19-vuotiaana ehtinyt tulla isäksi. Paljon ja vakavia rikoksia jo nuoruusiässä
tekevät miehet aloittivat seksin muita nuorempina ja useampien kumppaneiden
kanssa, jolloin myös ei-toivottujen raskauksien riski on suuri.
Laajassa nuoruusikään ulottuvaa kehitystä tarkastelevassa pitkittäistutkimuksessa
havaittiin, että äidin nuori ikä hänen ensimmäisen lapsensa syntymähetkellä
lisäsi tutkimuksessa mukana olleen lapsen riskiä nuorisorikollisuuteen
(Pogarsky ym. 2003). Merkittävää oli nimenomaan äidin ikä esikoisen
syntyessä, ei äidin ikä rikoksentekijäksi kehittyneen kohdelapsen syntyessä.
Ne lapset, joiden äiti oli esikoisen syntyessä alle 21-vuotias, olivat alttiita rikoksiin,
mutta alle 19-vuotiaana esikoisen saaneiden äitien lapset olivat alttiita
tekemään vielä vakavampia rikoksia. Poikalapsilla äidin varhaisen synnytysiän
vaikutus oli suurempi kuin tytöillä. Tämä voi liittyä siihen, että perheessä
vaikuttavat erilaiset stressitekijät lisäävät epäsosiaalisen käyttäytymisen
riskiä enemmän pojilla kuin tytöillä. Varhainen vanhemmuus voi olla
stressiä lisäävä perhetekijä. Naimattomille, alle 18-vuotiaille äideille synty130
Jaana Haapasalo
neiden poikien riski krooniseen rikolliseen käyttäytymiseen on ollut jopa 11-
kertainen verrattuna vähintään 20-vuotiaille äideille syntyneisiin lapsiin (Conseur
& Rivara 1997).
Teiniäitien tyttärillä on pitkittäistutkimuksessa todettu enemmän taloudellisia
vaikeuksia, mielenterveysongelmia, kouluvaikeuksia ja rikospidätyksiä
aikuisiässä kuin vanhempien äitien tyttärillä (Hardy ym. 1998). Nuorten vanhempien
lapsilla on elämässään todennäköisesti muita enemmän perherakenteen
muutoksia, taloudellisia ongelmia ja vanhemmuuden puutteita. Epävakaassa
perhetilanteessa kumppanit voivat vaihtua usein, jolloin lapsi joutuu
kokemaan useita huoltajan muutoksia. Teinivanhempien koulutus- ja tulotaso
voi jäädä alhaiseksi, jos koulunkäynti on keskeytynyt. Pohjoismaisetkin havainnot
viittaavat siihen, että teiniäitien koulutustaso jää alhaiseksi ja että he
tarvitsevat enemmän sosiaalipalveluita kuin vanhempana synnyttäneet (ks.
Kosunen 2006).
Taloudelliset vaikeudet voivat merkitä ylimääräistä stressiä, heikkoa asuinympäristöä
ja köyhyyteen ajautumista, mikä edelleen lisää lapsen rikollisen
kehityksen riskiä. Teinivanhemmuus on ollut yhteydessä muun muassa alhaiseen
koulutustasoon, köyhyyteen, yksinhuoltajuuteen, heikkoon ammattiasemaan
ja työelämän epävakauteen. Lapsen synnyttäminen hyvin nuorena voi
liittyä turvattomiin kasvuoloihin. Lapsuuden käytösongelmat, esimerkiksi aggressiivisuus
ja epäsosiaaliset oireet, ennustavat varhaista vanhemmuutta, joten
teinivanhemmaksi tullaan usein ylisukupolvisen epäsuotuisan kehityksen
tuloksena (ks. Serbin & Karp 2004).
Teinivanhemmille syntyneet lapset näyttävät tutkimusten mukaan olevan vaaravyöhykkeessä
rikollisen ja epäsosiaalisen kehityksen kannalta. Äidin nuori
ikä (yhdessä äidin alhaisen koulutustason kanssa) on erotellut kroonisesti aggressiivisista
käytösongelmista kärsiviä lapsia niistä lapsista, joiden aggressiivinen
käyttäytyminen iän myötä vähenee (Nagin & Tremblay 2001). Vastaavasti
nuorista, vakavia rikoksia toistuvasti tehneistä miehistä noin kolmannes
oli Wein, Loeberin ja Stouthamer-Loeberin (2002) tutkimuksen mukaan alle
19-vuotiaana ehtinyt tulla isäksi. Paljon ja vakavia rikoksia jo nuoruusiässä
tekevät miehet aloittivat seksin muita nuorempina ja useampien kumppaneiden
kanssa, jolloin myös ei-toivottujen raskauksien riski on suuri.
Laajassa nuoruusikään ulottuvaa kehitystä tarkastelevassa pitkittäistutkimuksessa
havaittiin, että äidin nuori ikä hänen ensimmäisen lapsensa syntymähetkellä
lisäsi tutkimuksessa mukana olleen lapsen riskiä nuorisorikollisuuteen
(Pogarsky ym. 2003). Merkittävää oli nimenomaan äidin ikä esikoisen
syntyessä, ei äidin ikä rikoksentekijäksi kehittyneen kohdelapsen syntyessä.
Ne lapset, joiden äiti oli esikoisen syntyessä alle 21-vuotias, olivat alttiita rikoksiin,
mutta alle 19-vuotiaana esikoisen saaneiden äitien lapset olivat alttiita
tekemään vielä vakavampia rikoksia. Poikalapsilla äidin varhaisen synnytysiän
vaikutus oli suurempi kuin tytöillä. Tämä voi liittyä siihen, että perheessä
vaikuttavat erilaiset stressitekijät lisäävät epäsosiaalisen käyttäytymisen
riskiä enemmän pojilla kuin tytöillä. Varhainen vanhemmuus voi olla
stressiä lisäävä perhetekijä. Naimattomille, alle 18-vuotiaille äideille synty130
Jaana Haapasalo
neiden poikien riski krooniseen rikolliseen käyttäytymiseen on ollut jopa 11-
kertainen verrattuna vähintään 20-vuotiaille äideille syntyneisiin lapsiin (Conseur
& Rivara 1997).
Teiniäitien tyttärillä on pitkittäistutkimuksessa todettu enemmän taloudellisia
vaikeuksia, mielenterveysongelmia, kouluvaikeuksia ja rikospidätyksiä
aikuisiässä kuin vanhempien äitien tyttärillä (Hardy ym. 1998). Nuorten vanhempien
lapsilla on elämässään todennäköisesti muita enemmän perherakenteen
muutoksia, taloudellisia ongelmia ja vanhemmuuden puutteita. Epävakaassa
perhetilanteessa kumppanit voivat vaihtua usein, jolloin lapsi joutuu
kokemaan useita huoltajan muutoksia. Teinivanhempien koulutus- ja tulotaso
voi jäädä alhaiseksi, jos koulunkäynti on keskeytynyt. Pohjoismaisetkin havainnot
viittaavat siihen, että teiniäitien koulutustaso jää alhaiseksi ja että he
tarvitsevat enemmän sosiaalipalveluita kuin vanhempana synnyttäneet (ks.
Kosunen 2006).
Taloudelliset vaikeudet voivat merkitä ylimääräistä stressiä, heikkoa asuinympäristöä
ja köyhyyteen ajautumista, mikä edelleen lisää lapsen rikollisen
kehityksen riskiä. Teinivanhemmuus on ollut yhteydessä muun muassa alhaiseen
koulutustasoon, köyhyyteen, yksinhuoltajuuteen, heikkoon ammattiasemaan
ja työelämän epävakauteen. Lapsen synnyttäminen hyvin nuorena voi
liittyä turvattomiin kasvuoloihin. Lapsuuden käytösongelmat, esimerkiksi aggressiivisuus
ja epäsosiaaliset oireet, ennustavat varhaista vanhemmuutta, joten
teinivanhemmaksi tullaan usein ylisukupolvisen epäsuotuisan kehityksen
tuloksena (ks. Serbin & Karp 2004).
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielestäni tuollaiset tutkimukset voi heittää hevon sinne.
Mä en ymmärrä tätä vihamielisyyttä teinivanhempia kohtaan. Meidän aikuisten pitäisi päinvastoin tukea heitä ja osoittaa, että nuori voi pärjätä elämässään vaikka olisi lapsen aikaisin saanut.
On idioottimaista tulla tänne moralisoimaan ja haukkumaan heitä. Tälle palstalle jossa he varmasti haluavat vertaistukea, eikä kuunnella saarnoja.
Mutta ongelma sattuu olemaan se, että läheskään kaikki eivät pärjää!
Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää?
Mihin sä olet perustanut ton tietosi? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia asiasta?
Sattumoisin tunnen monta nuorta äitiä; Kaikki ovat pärjänneet. Tukea, ei haukkuja.
Teinivanhemmuus ei ole ideaali tilanne. Tilanteeseen on myöhäistä vaikuttaa enää silloin, kun vatsa on jo alkanut kasvaa. Täälläkin teinitytöt kirjoittelevat siitä, miten vauvakuume vaivaa. Ei ole ammattia, ei koulutusta, ei työtä, ei aina edes kunnollista seurustelusuhdetta.
Kun lapsi on syntynyt, tukitoimia epäilemättä tarvitaan. Siihen tarvitaan sekä vanhempia että niin sosiaali- kuin terveyspuolenkin ammattilaisia. Meidän aikuisten tehtävät ovat enemmänkin kasvatuspuolella. Jokainen järkevä vanhempi kasvattaa jälkikasvunsa niin, ettei 14-vuotias ala haaveilla vauvoista. Jos tilanne on sellainen, että käytännössä lapsi haluaa itsekin lapsia, jossakin on mennyt pieleen. Ja pahasti.
Jos vaivauduit lukemaan avauksen, huomasit EHKÄ että pohjoismaissakin ongelmia teiniäideillä on. Missään päin maailmaa teinivanhemmuutta ei pidetä ihanteellisena asiana.
Se, että joku puhuu muutamista tuntemistaan teiniäideistä, ei merkitse reaalimaailmassa mitään. Valitan. Asioita pitää tutkia hieman pitemmillä ajanjaksoilla ja useammista näkökulmista. Esim. mitä lapsille on seurannut teini-ikäisistä vanhemmista, millainen teiniäitien tilanne on keskimäärin, mitä teiniäidiit ajattelevat myöhemmin jne.
Teini-ikäinen ei läheskään aina ymmärrä edes yksinkertaisia syys/seuraus-suhteita. Lapsosen, joka ei ole ikinä millään tavoin huolehtinut edes omasta toimeentulostaan voi olla mahdotonta hahmottaa mitä lapsen saaminen merkitsee. Sitä ei ymmärrä edes jokainen aikuinenkaan.
Miksi teitä niin paljon muiden mielipiteet kiinnostaa? Mä tein oman lapseni 18-vuotiaana ja kyllä vain, olin päihdeongelmainen. En enää. Tein kahta työtä, kävin koulua ja kasvatin samalla lasta. Tämä oli tilanne kaksi kuukautta sitten. Valmistuin toissapäivänä ylioppilaaksi ja olen 2,5 vuotta seurustellut, muutamme avoliittoon heti kun se on mahdollista, pitkä tarina siinäkin. Miehen palkalla me enimmäkseen eletään, koska hän tienaa meikäläistä paremmin. Mitään kotiapuja en ole halunnut tai kaivannut. 22-vuotiaana jaksan, en tiedä mikä tilanne on kun olen 32-vuotias. Ehkä mulla on lisää lapsia, ehkä ei. Ehkä en jaksa, ehkä jaksan.
Tyttö asuu viikot biologisen isänsä luona ja on viikonloput täällä. Viikolla keskityn töihini ja viikonloppuna perhe-elämään. En ole koskaan jaksanut paljoa välittää siitä olenko ihan priimaäiti. Kunhan saan neidistä kasvatettua yhteiskuntakelpoisen veronmaksajan joka tekee itse työtä itsensä eteen aikuisena, se riittää. En ole päättänyt että tyttö saa mennä joko lääkikseen tai oikikseen. Neiti haluaa tällä hetkellä ratikkakuskiksi ja jos hän sitä vielä aikuisena haluaa, olen hänestä ylpeä. Jos hän löytää rinnalleen miehen joka ei lyö, juo tai muuta vastaavaa, olen onnellinen.
Miksi mä sitten selittelen täällä? Ehkä siksi että mä haluan kertoa oman tilanteeni ja sanoa sen että muiden mielipiteet eivät ole mulle minkään arvoisia. Jos joku haluaa arvostella elämääni, kuuntelen kyllä rauhallisesti perustellut näkökannat ja annan heille oikeuden mielipiteisiinsä. Tuijottakoot ihmiset rauhassa jos neiti saa kaupassa kiukkukohtauksen. Jos se niille on jotenkin kiinnostavaa, onnea vaan heille. Jos joku mut kritisoi iän takia, aivan rauhassa saa mun puolesta sen tehdä. En vain elä muiden mielipiteiden mukaan. MIksi tällä palstalla kysytään, onko kypsä äidiksi ja onko liian nuori vanhemmaksi? Mielipiteeni on se, että eiköhän jokainen itse tiedä mihin on valmis ja mihin ei, jos vain osaa vähänkin ajatella.
aha
Tämän antamasi tutkimuksen perusteella kaikista meistä voi tulla nuorisorikollisia ja hulluja:
"Raskausajan ja syntymän jälkeisistä tekijöistä (1) äidin raskausajan ruokavalio,
päihteidenkäyttö, tupakointi, sairaudet ja stressi, (2) neurologisiin
ongelmiin johtavat synnytyskomplikaatiot ja (3) aivovammoihin johtava
vauvan ravistelu voivat epäsuorasti myötävaikuttaa rikolliseen kehitykseen."
Nimittäin onkohan sellaista odottajaa olemassakaan joka ei stressaisi odotusaikana? Ihan pilipali tutkimus :D tosin googlen mukaan ko. psykologi on tutkinut myös metsästyksen vaikutusta ihmisiin.. se vaikuttaa ihan järkevältä mutta tehkööt jokainen itse päätökset..
Minusta on parempi pitää lapsi kun sellainen on tullakseen.. abortti ei ole hyväksi kenenkään psyykelle.
että eiköhän teinivanhemmuus ole pieni riski tuohon ravisteluun verrattuna? Ja sitä kyllä harrastavat äidit ja isät ikään katsomatta.. mikä on mielestäni äärimmäisen väärin. Kyllä mieluummin "annetaan anteeksi" se teinivanhemmuus.
Onko niin, että teinivanhemmuus on hieno juttu ja
1. Jokainen teiniäiti onnistuu hyvin tai ainakin paremmin kuin vaikkapa 28-vuotiaat?
2. Teinivanhemmuus on tavoiteltava tilanne?
3. Useampienkin 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien pitäisi alkaa tehdä lapsia?
4. Jokainen teinivanhemmuutta vastustava terveydenhoitaja, lääkäri, vanhempi tai kuka tahansa on vain kateellinen ja ei tiedä mistä puhuu?
5. Tutkimukset, joissa puhutaan teiniäitien ongelmista ovat vain valehtelua?
1. Vanhemmuus on aina hieno juttu, ihmiset ei vaan tajua kaikki sen arvokkuutta. On niitä alkoholi-ongelmaisia vanhempia ihan keski-ikäisissäkin
2. Teini vanhemmuus ei minunkaan mielestäni ole tavoiteltavaa (huomaa että myönnytykset ovat sallittuja järkevässä keskustelussa ;)), mutta kannatan sitä ehdottomasti ennemmin kuin abortteja.
3. sama vastaus kuin kohdassa 2.
4. Aina kun joku lääkäri, tms tutkija on sitä mieltä että teinivanhemmuus on vain ja ainoastaan pahasta hän antaa oman mielipiteensä vaikuttaa tutkimuksiin.. sama pätee ihan kaikkea tarkastellessa. Tieteen nojalla on otettava aina huomioon myös onnistuneet teinivanhemmat, jolloin tulos ei voi olla ainoastaan negatiivinen, jolloin tutkija on väärässä. Tiedon tulisi aina olla objektiivista. Mitä tulee vanhempiin, niin en vetoaisi tavallisen pulliaisen mielipiteeseen asiasta.. en edes ymmärrä miksi se oli listassasi.
5. Ne ovat vain valehtelua jos ei olla vastaavasti tutkittu myös onnistuneita perheitä. Ja tähän kyseiseen tutkimukseen viittaminen oli sinulta typerää, koska se tarkasteli myös muitakin tapauksia, kuten nyt sitä lasten ravistelua. Se ei siis ainoastaan keskittynyt teinivanhemmuuteen, joten et voi tehdä johtopäätöstä että ainoastaan teinivanhemmuus on pahasta.
Huomaa, että väitän täällä vastaan vain siksi että jonkun täytyy puollustaaa teinejä, en siksi että minulla olisi mitään sinun ajatusmaailmaasi vastaan tai siksi että minulla olisi sen enempää itsellä kokemusta teinivanhemmuudesta kuin sinullakaan. Teinit ovat vielä keskenkasvuisia siinäkin mielessä, että he loukkaantuvat helpommin tällaisista solvaavista ketjuista, eivätkä aina ole perillä omista oikeuksistaan. Koskevathan samat lait myös nettisyrjimistä ja solvaamista.
Voisikohan nyt kuitenkin olla niin, että teinivanhemmuudesta usein seuraa ongelmia ja se siksi koetaan useimmiten pulmalliseksi asiaksi?
Yleensä teiniraskaudet koetaan kielteiseksi ilmiöksi ja juuri siksi valistusta ja ehkäisyneuvontaa nuorille suunnataan. On jotenkin naivin oloista todeta, että tutkijat, lääkärit ja muut asiantuntijat vain mutu-tuntumalla teiniraskauksia kritisoivat. Taustalla ovat useimmiten kyllä tutkijoilla tutkimustulokset havaituista ongelmista ja terveydenhuolto- ja sosiaalipuolen ihmisillä tosimaailman realiteetit.
Kun Suomessa on tutkittu lapsiperheiden ongelmia ja köyhtymistä, eivät sen kummemmin yhden huoltajan perheet kuin teiniperheetkään ole hyvässä asemassa. Se, miksi täällä vastustetaan teinivanhemmuutta, on usein perusteltua. Teini-ikäisistä ei vanhemmiksi useimmiten ole. Tämä on tosiseikka, jota osa kirjoittakjista ei tunnu millään kykenevän omaksumaan.
Vanhemmuus on toki hieno asia. On kuitenkin oltava edellytykset suoriutua siitä vanhemmuudesta. se, mitkä ne edellytykset sitten ovat, on oma juttunsa. Teini-ikäiseltä valitettavasti käytännössä aina ne edellytykset puuttuvat.
Se, että on biologisesti sukukypsä, ei kenestäkään äitiä tai isää tee. Se, että Suomessa alkaisi suurin joukoin teini-ikäisiä vanhempia olla, on minusta hyvin huono kehityssuunta. Itse asiassa järkyttävä.
Asiallinen keskustelu ei ole kenenkään oikeuksien loukkaamista. Tässäkään avauksessa ei ketään haukuta. Tutkimustulokset ovat tutkimustuloksia. Toki aina voi ne kumota esittämällä oman, mielestään paremman tutkimuksen. Kykenetkö sinä siihen?
Lopuksi on todettava, että ihmisellä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Teini-ikäisillä noita molempia on vielä jossain määrin rajoitetusti. Useimmissa tapauksissa, joku sen lapsesta haaveilevan 16-vuotiaan teiniprinsessankin laskut maksaa.
muitden pitäisi omaksua teinivanhempia paheksuva ajattelutapa, kun sinäkään et taida omaksua sitä tosiasiaa että toisilla teinivanhemmilla sujuu ihan hyvin ja lapsista tulee tasapainoisia?
Etsi minulle jokin tutkimus, jossa osoitetaan, että niitä "toisia" on merkittävä osuus teinivanhemmista.
Jos teinivanhemmuus olisi tavoiteltava asia, sitä takuuvarmasti suositeltaisiin kaikille. Sille, että teiniraskauksia pyritään välttämään, on useita syitä. Jos normaaliälyinen ihminen ei sitä tajua, on hänelle turha asiaa yrittää selittääkään.
Juu, tässä yks päivä luin tutkimuksen siitäkin, että paljon karkkia syövät lapset ovat isoina helpommin rikollisia. Onhan noita tutkimuksia vaikka kuinka, mutten usko, että pari riskitekijää (esim.paljon karkkia ja nuorena lapsen saanut äiti) tekevät suoraan lapsesta rikollista. SiihenKIN kun vaikuttaa niiin monet muutkin tekijät kuin pelkkä karkin määrä, äidin ikä tms. En todellakaan ymmärrä vauvakuumeisia ihmisiä, joilla ei ole oma elämäkään hallussa, mutta ymmärrän lapsista haaveilevia, jotka ovat oikeasti vastuuntuntoisia, heillä on oikeat syyt lapsihaaveilleen ja he hallitsevat oman elämänsä. Sama pätee kaikkiin ikään katsomatta. En koe, että mun on vaativampaa olla äiti nyt nuorena kuin vanhempana, koska elämän perusasiat kunnossa. Esikoiseni sain täytettyäni 18 vuotta ja toinen lapsi tulossa maaliskuussa eli vähän ennen 20-vuotis syntymäpäivääni. Avomieheni täyttää marraskuussa 27 vuotta eli ikäeroa n.7v, saman verran kuin mun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla.
Enkä väitä, että kaikki teinivanhemmat pärjäävät, eivät pärjää vanhemmatkaan. Eivätkä kummatkaan ole toisiaan parempia. Itselleni tämä on tavoiteltava tilanne, muttei jokaiselle, jokainen elää tavallaan. Itse en ymmärrä yli 30-vuotiaana lapsia hankkivia ellei syy ole se, että lasta on yritetty vuosia kunnes 30v tärppää. En kuitenkaan ymmärrä käsitystä, että on yksi ainoa ikä tehdä lapsia enkä hauku 30v lapsia tekeviä äitejä, joten en käsitä lainkaan miksi alle 20v lapsia tekeviä pitää mollata? Fiksut teiniäidit (joita tällä palstalla harvoin näkee..) eivät hauku vanhempia eivätkä väitä olevansa sen parempia kuin muutkaan äidit.. Itse koen olevani äiti siinä missä kuka tahansa muukin, lapseni on elämäni keskipiste ja kasvatan lapseni parhaani mukaan yhdessä isänsä kanssa. Meillä on tasan yhtä hyvä pohja lapsemme kasvatukselle kuin vanhemmallakin perheellä, omalle lapsellemme kuitenkin paras pohja ja tästä on hyvä lähteä.
18-vuotias on jo eri asia kuin 15-16-vuotias.
18-vuotiaat luulevat olevansa jo niin aikuisia verrattuna 15-16-vuotiaisiin. odotahan siihen päälle 10 vuotta ja mieti sitten uudelleen. tuo on just sitä, että teineillä on rajoittunut perspekti eivätkä hahmota tulevaisuutta.
on teilläkin niin kapeakatseinen käsittelytapa asioille, aikuisillakin siis näköjään. Aina yleistämässä, aina moralisoimassa, aina kertomassa mikä on oikein ja väärin "minä tein näin, jokaisen muunkin kuulu tehdä".
Voisin vaan kysyä, että minkä ikäinen tämä aloittaja mahd. itse on? Kuinka monta lasta hänellä on?
Ja se päällimmäisin kysymys, kuinka monta teiniäitiä/-isää juuri sinä tunnet, tullaksesi jakamaan tuomioitasi tänne? Jos sinun syytöksesi perustuu vain ja ainoastaan tuollaiselle tutkimukselle, niin sinuna hankkisin tietoni kyllä muualta, nolaat itsesi tuolla vouhotuksella jolle sinulla itselläsi ei ole mitään perusteita.
Säälittävää touhua sanon minä, aikuiset ihmiset puhumassa täällä muka järkeä teineille, noin karskilla ja kypsymättömällä tavalla et saa mitään muuta aikaiseksi kuin vihaisen vastarinnan, sitähän sinä tietysti kerjäätkin.
Sinuna keskittyisin elämässäsi vähän tärkeämpiin asioihin, kuin siihen kuinka muut lapsensa kasvattavat. Mikään tutkimus EI nimittäin osoita, etteikö vanhempien ikäluokkienkin lapset voisi olla ongelmanuoria. Se on kuule sen kasvatusmetodin aikaansaannosta, ei iän. Kasva itse hieman ja tule sitten puhumaan kun saat sanoihisi järkeä.
"18-vuotiaat luulevat olevansa jo niin aikuisia verrattuna 15-16-vuotiaisiin. odotahan siihen päälle 10 vuotta ja mieti sitten uudelleen. tuo on just sitä, että teineillä on rajoittunut perspekti eivätkä hahmota tulevaisuutta."
Tosiasia on, että 18-vuotiaat todellakin ovat nuoria aikuisia, ja kehittyneempiä monella tapaa kuin 15-16 vuotiaat, sitä ei tule kieltää. Tosin onhan niitä poikkeuksiakin, mutta jos tarkemmin ajattelet.. On niitä poikkeuksellisen epäkypsiä tapauksia vieläkin vanhemmissa ikäluokissa.
Ja tuon kommentin voin sanoa ihan omaa takaa, tunnen ihmisiä niin erilaisista ikäluokista, että voin sanoa sanoillani olevan jotain perusteita. Toisin kuin te, ainakin niin luulisin kun vastauksenne ovat noin kaukaa haettuja.
Uskokaa nyt hyvät ihmiset, ettei se kasvatus ole siitä kiinni oletko esimerkiksi 19 vaiko 28. Se riippuu ihan siitä, millainen itse on ihmisenä. Ja jos joku voi tämän asian väittää valheeksi, niin todistakoot sen minulle sitten.
Ajattelutapanne ei todella voi olla noin yksinkertainen. Tai jos näin on, niin sääli.
Olin jokin aika sitten kasvatustieteilijä Raisa Cacciatoren luennolla.
Hänen mukaansa edes parikymppiset ihmiset eivät - luulostaan huolimatta - välttämättä hahmita täysin yksinkertaisia syy/seuraus-suhteita. Tämän kyllä huomaa näistäkin keskusteluista. Kyky hahmottaa elämää pitemmällä perspektiivillä ei ole parikymppiselläkään parhaimmillaan. Ja lasten kanssa sellaiset termit kuin vakaus, turvallisuus ja jatkuvuus ovat tärkeitä.
juuri tuosta minä puhuin!
"Hänen mukaansa edes parikymppiset ihmiset eivät - luulostaan huolimatta - välttämättä hahmita täysin yksinkertaisia syy/seuraus-suhteita"
En tiedä mihin kommenttiin vastauksesi on, mutta huomautan vain että näitä ihmisiä löytyy muistakin ikäluokista, on aina löytynyt ja nykypäivänä vielä enemmän. Kuinka paljon ns. vanhempien ikäluokkien kasvatusmetodeja tutkitaan? Onko heilläkään aina käsitys siitä, mitä tulee seuraamaan heidän tekemisistään/tekemättömyyksistään? Tuskinpa vain.
Tästä aiheesta ei vain puhuta yhtä kiivaasti kuin nuorten vanhempien kohdalla. Ihmettelenpä vain syvästi, miksi? Pakko sanoa, että joissakin tapauksissa syytä olisi, todellakin.
Ja tällä viestilläni en halua ottaa hyökkäyskantaa, mutta sanon vain että ihmisillä on hieman väärät perusteet edelleen. Asia on molemminpuolisesti samanlainen.
Totta on se, ettei ikä tee kenestäkään parempaa vanhempaa.
Teinivanhemmuuden kohdalla riskit ovat kuitenkin suuret. Siitä kysymys on.
yhdyn kyllä sanaasi.. Itse täytän juuri 20, ja yritän olla iästäni huolimatta lapselleni paras mahdollinen äiti.. =)
Kiitos asiallisesta kannanotostasi.. Ainut ilmeisesti kuka tähän kykenee.
vastaukseni oli vähän keskeneräinen.. Täytän 20 juuri ennen lapsen syntymää, piti sanoa...
En jostakin syystä ehtinyt päivällä kirjoittaa ajatuksiani loppuun.
Teinivanhemmuudessa on omat riskitekijänsä. Todellisessa maailmassa ne riskit realisoituvat valitettavan usein ja siksi me vanhemmat emme suosittele lapsen hankkimista teini-ikäisille. Kysymys ei ole siitä, että KAIKILLA teiniäideillä menisi huonosti. Todella usein ongelmia kuitenkin on. Sitä ei voine kukaan kiistää. Toki on selvää, ettei kukaan odota vaikeuksia saatikka toivo niitä. Ikävä kyllä, ongelmia usein siitä huolimatta tulee.
Aikuisen perusfilosofia on skeptisyys. Usein se on teinien maailmankuvan vastainen. Lisäksi mukana pelissä on se fakta, että ihminen ON viime kädessä usein tunteidensa vietävissä. Tämä koskee erutyisesti nuoria ihmisiä - vaikka yllättävän usein vanhempiakin! - jotka eivät ole ehkä pettymyksiä elämässään kokeneet. Rakkaus on aina ihanaa varsinkin alkuvaiheessa ja hormonit saavat aikaan sen, että onni tuntuu ikuiselta ja toisessa ei näe - ei suostu näkemään - muuta kuin hyviä puolia.
Kun lyhyen seurustelun päälle hankkiutuu sitten - tai lipsahduksen jälkeen vain tulee - raskaaksi, ovat ennusmerkit KAIKILLA huonot. Ei aikuisilla ole tuossa asiassa sen kummempaa etua.
Aikuisen mahdollisuudet selvitä yksinhuoltajuudesta ja taloudellisista uhkakuvista ovat kuitenkin usein paremmat. Kouluttamaton ja vähän työkokemusta omaava teini ei ole palkkahaitarin yläpäässä ja toisaalta lapset taas eivät ilmaisia ole ylläoidon suhteen.
Raha ei ole kaikki. Välttämätöntä se kuitenkin on.
Elämä on sellainen millaiseksi sen itse tekee. Nuorikin pärjää kun vain haluaa pärjätä!
Turhaa yleistämistä tällä palstalla.
kirjoitukseen.
Täällä aikuiset provosoivat nuoria jatkuvasti, mutta säälittävintä tästä tekee sen, ettei täällä enää nuoria kauheasti liikukaan.. Aikuiset kirjoittelevat uusia topiceja samoista läpikydyistä aiheista, ilmeisesti saadakseen itselleen mielihyvää.
Ja esimerkkiöä pitäisi näyttää.. Voivoi..
Ja nyt tuohon itse aiheeseen, taas jälleen voisin sanoa, että aloittaja varmaan pitää itseään kovinkin viisaana kun osaa keskustella asioista taas näiden tilastotietojen perustein. Jos oikeasti ei ole muuta näyttöä, niin miksi ihmeessä edes jaksatte puhua tästä?
Ja vieläpä lähes jokainen näistä tutkimuksista ovat ulkomaalaisia. Varmaan amerikasta?
No sittenhän voidaan ottaa jo vaikka vastapainoksi Dr.Phil! Laskekaapa huvikseen, kuinka monta kertaa kuukauden sisällä hänen ohjelmissaan käsitellään aikuisten ihmisten ongelmia mm. Lapsen kasvatus, alkoholi, muut päihteet jnejne.
Ja sitten täällä paasataan siitä, miten nuorilla menee huonosti. Tehän tätä nuorisoa kasvatatte, joten kysykää itseltänne missä on vika.
Ei kovin aikuismaista käytöstä vanhemmilta!
Itse tulin raskaaksi ollessani melkein 20v., mies vuoden vanhempi kuin minä ja ihan toivottu raskaus oli. Itsellä silloin vakityöpaikka ja miehellä myös. Viikot olin muualla töissä ja mieheni kotipaikkakunnallani töissä. Ja molemmilla ammattitutkinto. Äitiysloman alettua muutimme kaksioon kotipaikalleni ja lapsen ollessa 5kk ostimme omakotitalon, koulut aivan kivenheiton päässä tulevaisuutta ajatellen. Miehellä edelleen sama vakityöpaikka eikä lomautettunakaan ole kertaakaan joutunut olla ja itse aloitin yrittäjänä lapsen ollessa 1v 6kk, näin saan itse sovittua työaikani ja lapsen ei ole kertaakaan tarvinnut vieraalla hoidossa olla. Pärjäämme todellakin omillamme.
Ikä ei todellakaan kerro siitä kuka on hyvä äiti tai isä ja kuka ei. Itse henk.kohtaisesti tiedän enemmän "huonoja" ja huolimattomia vanhemmalla iällä lapsen saaneita vanhempia kuin nuoria vanhempia. Että älkääpä yleistäkö! Käyttäkää tuokin tuokin energia vaikka lasten kanssa olemiseen jos niitä kotona on :)
Nyt toinen lapsi tulossa ja sekin täysin toivottu lapsi on :)