Masennuksen vaikutus vuorovaikutukseen?

Haluaisiko jo silti kertoa kokemuksiaan?

Kyllä perushoito onnistuu mutta haluaisin silti kuulla kokemuksia... Jos sitten osaisin vaikka välttää joitain juttuja tai "tarkkailla" niitä osa-alueita... Ja muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia joiltain, joilla on samanlaisia ongelmia. Hirveän vähän on juttuja siitä, miten masennus vaikuttaa vauvan hoitoon vaikka masennusta on paljon ja siitä puhutaan muuten.

alkuperäinen... kirjoitti:

Haluaisiko jo silti kertoa kokemuksiaan?

Kyllä perushoito onnistuu mutta haluaisin silti kuulla kokemuksia... Jos sitten osaisin vaikka välttää joitain juttuja tai "tarkkailla" niitä osa-alueita... Ja muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia joiltain, joilla on samanlaisia ongelmia. Hirveän vähän on juttuja siitä, miten masennus vaikuttaa vauvan hoitoon vaikka masennusta on paljon ja siitä puhutaan muuten.

Lue lisää

Itselläni on melkein aina ollut masennusjaksoja elämässäni. Itse raskaus toi minulle hyvää oloa, mutta synnytyksen jälkeen masennus palasi. Elikkä masennus on aiempaa perua johon vielä yövalvomiset ovat antaneet lisänsä. En kuitenkaan syö lääkkeitä koska en yrityksistä huolimatta ole löytänyt sopivaa lääkettä tähän masennukseeni.
Olen paljon käsitellyt omaa lapsuuttani joten olen äitinä tiedostava. olen tietoisesti yrittänyt tehdä toisin kuin oma äitini joka ei kyennyt vanhemmuuteen. Olen osittain onnistunutkin. Kun vauva oli pieni minullaoli läheisyys ja hoiva helppo asia toteuttaa. kykenin vauvan tarvitseman läsnäolon antamaan. Vauvasta tuli iloinen, oppivain ja silmiin katsova. vauva voi hyvin.
Ongelmat alkoivat kun vauva kasvoi taaperoksi. Nyt lapsemme on 1v 7kk ja koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en kykene olemaan riittävästi läsnä. Masennus ja ajatukseni saavat minut poissaolevaksi ja olen väsynyt henkisesti. Lapsemme on kuitenkin saanut perusturvan ja olisi itse valmis tutustumaan muihin ihmisiin. minä taas jumitun masennukseen enkä kykene solmimaan ihmissuhteita. olen huomannut, että taaperomme on välillä aika surullinen koska hän selkeästi viihtyisi ihmisten parissa. Hän myös tajuaa, että minä olen onneton. En vielä tiedä miten tämä tulee vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen. toivon, että perusturva kantaa kaiken ylitse. Olen surullinen kun en kykene parempaan. Isänsä on myös työkiireiden takia poissaoleva joten lapsi ei saa kokea iloista maailmaa niin paljon kuin ansaitsisi.

Jotakinajatusta kirjoitti:

Itselläni on melkein aina ollut masennusjaksoja elämässäni. Itse raskaus toi minulle hyvää oloa, mutta synnytyksen jälkeen masennus palasi. Elikkä masennus on aiempaa perua johon vielä yövalvomiset ovat antaneet lisänsä. En kuitenkaan syö lääkkeitä koska en yrityksistä huolimatta ole löytänyt sopivaa lääkettä tähän masennukseeni.
Olen paljon käsitellyt omaa lapsuuttani joten olen äitinä tiedostava. olen tietoisesti yrittänyt tehdä toisin kuin oma äitini joka ei kyennyt vanhemmuuteen. Olen osittain onnistunutkin. Kun vauva oli pieni minullaoli läheisyys ja hoiva helppo asia toteuttaa. kykenin vauvan tarvitseman läsnäolon antamaan. Vauvasta tuli iloinen, oppivain ja silmiin katsova. vauva voi hyvin.
Ongelmat alkoivat kun vauva kasvoi taaperoksi. Nyt lapsemme on 1v 7kk ja koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en kykene olemaan riittävästi läsnä. Masennus ja ajatukseni saavat minut poissaolevaksi ja olen väsynyt henkisesti. Lapsemme on kuitenkin saanut perusturvan ja olisi itse valmis tutustumaan muihin ihmisiin. minä taas jumitun masennukseen enkä kykene solmimaan ihmissuhteita. olen huomannut, että taaperomme on välillä aika surullinen koska hän selkeästi viihtyisi ihmisten parissa. Hän myös tajuaa, että minä olen onneton. En vielä tiedä miten tämä tulee vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen. toivon, että perusturva kantaa kaiken ylitse. Olen surullinen kun en kykene parempaan. Isänsä on myös työkiireiden takia poissaoleva joten lapsi ei saa kokea iloista maailmaa niin paljon kuin ansaitsisi.

Lue lisää

lapsesi ole päivähoidossa kodin ulkopuolella? Ellei, hae hänelle päivähoitopaikkaa. Yleensä olen sitä mieltä, että lapsen on parempi olla oman vanhemman kanssa kotona, mutta jos et tosiaankaan pysty lähtemään hänen kanssaan koskaan ihmisten ilmoille, niin sitten hoitoon.
Syyllisyydessä rypeminen ei auta ketään. Sen sijaan voisit pienin askelin ruveta pääsemän irti erakoitumisestasi. Ihan itsesi vuoksi. Saattaisi masennus hellittää.

Sisua kehiin! kirjoitti:

lapsesi ole päivähoidossa kodin ulkopuolella? Ellei, hae hänelle päivähoitopaikkaa. Yleensä olen sitä mieltä, että lapsen on parempi olla oman vanhemman kanssa kotona, mutta jos et tosiaankaan pysty lähtemään hänen kanssaan koskaan ihmisten ilmoille, niin sitten hoitoon.
Syyllisyydessä rypeminen ei auta ketään. Sen sijaan voisit pienin askelin ruveta pääsemän irti erakoitumisestasi. Ihan itsesi vuoksi. Saattaisi masennus hellittää.

Lue lisää

Käyn kyllä ulkona, mutta juuri siellä tulee muita vanhempia nähdessä ongelmia.