Olen 25-vuotias miespuolinen henkilö, enkä ole koskaan antanut. Sanavalintani ei ole vahinko. En pitkään aikaan tuntenut tarvitsevani naista muuhun kuin kaverisuhteisiin. En myöskään missään vaiheessa ole epäillyt olevani homo. Koko elämäni olen antanut pakit kaikille minua lähestyneille naisille / tytöille, koska en ole ollut heistä romanttisessa mielessä kiinnostunut. Omaan paljon (tai ainakin riittävästi) naispuolisia kavereita, olen ihan OK-näköinen ja sosiaalinen elämäni muutenkin on ihan kunnossa.
Vasta parisen vuotta sitten ihastuin oikeasti erääseen tyttöön. Kerroin hänelle tunteistani ja olemme tällä hetkellä erittäin hyviä ystäviä. Suhteemme on tällä hetkellä puhtaasti kaveripohjalla mutta aina välillä ilmassa väreilee jotain muutakin (tai sitten kuvittelen omiani :)
Ongelmani muodostuu kokemattomuudestani. "Sulkeutuneisuudestani" johtuen en todellakaan ole kehittynyt pelimieheksi, en edes sinnepäinkään. Koen lähinnä kiusalliseksi ajatusta että pitäisi ruveta "lämppäämään" jotain tyttöä, koska mietin koko ajan että hän huomaa kokemattomuuteni. Nyt kun siis homma kiinnostaisi aloittaa ihan oikeasti kivan tytön kanssa, niin en vain uskalla! :) Vituttaa.
Tapasin tässä taannoin myös eräissä juhlissa toisen kiinnostavan, kivan ja kauniin tytön. Vietimme hauskan illan kahdestaan, minkä jälkeen hän kutsui minut yöksi luokseen. Merkit olivat selvät ja kuka tahansa muu olisi hoitanut homman kotiin, mutta jälleen kerran mietin liikaa ja kieltäydyin kutsusta. Päässäni pyöri vain että hän huomaa saman tien hommien alettua etten ole kertaakaan ollut naisen kanssa. 25-vuotiaalle se on jo melko noloa.
Olen miettinyt ratkaisuksi puhtaan seksikumppanin hakemista nettideittipalstojen kautta. Tekisin tilanteeni heti alussa selväksi ja kertoisin olevani kiinnostunut pelkästään seksistä, oppilaana. Jännite itse tilanteessa katoaisi ja saisin itsevarmuutta myös itseäni oikeasti kiinnostavien tyttöjen kanssa. Tai näin ainakin toivon sen menevän. Jos jollain on ikinä ollut näin typerää ja vittumaista ongelmaa, miten olette itse hoitaneet asian?
Vasta parisen vuotta sitten ihastuin oikeasti erääseen tyttöön. Kerroin hänelle tunteistani ja olemme tällä hetkellä erittäin hyviä ystäviä. Suhteemme on tällä hetkellä puhtaasti kaveripohjalla mutta aina välillä ilmassa väreilee jotain muutakin (tai sitten kuvittelen omiani :)
Ongelmani muodostuu kokemattomuudestani. "Sulkeutuneisuudestani" johtuen en todellakaan ole kehittynyt pelimieheksi, en edes sinnepäinkään. Koen lähinnä kiusalliseksi ajatusta että pitäisi ruveta "lämppäämään" jotain tyttöä, koska mietin koko ajan että hän huomaa kokemattomuuteni. Nyt kun siis homma kiinnostaisi aloittaa ihan oikeasti kivan tytön kanssa, niin en vain uskalla! :) Vituttaa.
Tapasin tässä taannoin myös eräissä juhlissa toisen kiinnostavan, kivan ja kauniin tytön. Vietimme hauskan illan kahdestaan, minkä jälkeen hän kutsui minut yöksi luokseen. Merkit olivat selvät ja kuka tahansa muu olisi hoitanut homman kotiin, mutta jälleen kerran mietin liikaa ja kieltäydyin kutsusta. Päässäni pyöri vain että hän huomaa saman tien hommien alettua etten ole kertaakaan ollut naisen kanssa. 25-vuotiaalle se on jo melko noloa.
Olen miettinyt ratkaisuksi puhtaan seksikumppanin hakemista nettideittipalstojen kautta. Tekisin tilanteeni heti alussa selväksi ja kertoisin olevani kiinnostunut pelkästään seksistä, oppilaana. Jännite itse tilanteessa katoaisi ja saisin itsevarmuutta myös itseäni oikeasti kiinnostavien tyttöjen kanssa. Tai näin ainakin toivon sen menevän. Jos jollain on ikinä ollut näin typerää ja vittumaista ongelmaa, miten olette itse hoitaneet asian?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mulla ei ole tuota ongelmaa pahemmin ollut. Kerää vain vähän lisää rohkeutta ja mene tilanteisiin mukaan. Ja kerro ihmeessä naiselle kokemattomuudestasi, moni voi olla iloisen yllättynyt rehellisyydestäsi. Ja ei kai tuohon maailma kaadu vaikka tuo rehellisyys ei purisikaan johonkin naiseen. Meressä riittää kaloja! Ei kaikki naiset halua panokoneita, tai sellaiseksi itseään kehuvia! Ei ne muutkaan jätkät aina ole niin kokeneita kuin väittävät. Ja monet ovat olleet mukana vain kännipanoisssa joita hädintuskin muistavat. Eipä niitä kummoisiksi kokemuksiksi voi sanoa.
En usko että pelkän seksikumppanin hankkiminen kannattaa, siinä on niin erilaista käyttäytymistä että tuskin se auttaa sinua hahmottamaan miten normitilanteessa tulee tehdä.
Kun päätät uskaltaa asioiden mennä omalla painollaan, älä pidä rimaa liian korkealla. Tarkoitan tällä sitä että monella on joku naisihanne. Esim. täytyy olla tietty tukan väri, tietty ruumiinrakenne jne. Kokonaisuus ratkaisee, ja tuskinpa tulet tämän ensi kokemuksesi kanssa loppuelämääsi viettämään. Ainakaan erotilastot ei tue sitä vaikka itsestä niin tuntuisi.
Mikset pyydä tätä kivaa tyttöä johonkin yhteiseen juttuun? Elokuviin, syömään, voitko ehkä kokata kotonasi? Ei tarvi olla mitään kummosta, kunhan vain tilanne on sellainen että neitikin ymmärtää että treffeillähän tässä ollaan. Kyllä fiksu nainen ymmärtää jos mies on kiinnostunut mutta ujostelee. Kukaan ei toki osaa lukea ajatuksia mutta anna vinkkejä. Ja muista tärkein, tässä pelissä tulee aina välillä pakkeja, vaikka olisi kuinka kokenut. Mutta kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, meressä riittää kaloja!
olet kaappihomo. tule esiin ja lopeta satujen sepitys.
Itse olen 24 - vuotias ja mutta en jostain syystä halua seksiä kummankaan sukupuolen kanssa. Tai oli minulla naispuolinen ystävä, varattu, jonka kanssa ainakin muutamaan otteeseen olisin ollut halukas sen tekemään. Meitä molempia esti ainakin se että hän sattui olemaan (on edelleen) varattu.
Sen myös sanon että (minkä voi osittain lukea omasta tekstistäni "seksiä kummankaan sukupuolen kanssa") että olen bi-seksuaali. Silti ei tunnu minua ainakaan kiinnostavan seksi kenenkään kanssa. Naistuttuja mulla ei ole tarpeeksi ollut, joten en pysty sataprosenttisesti sanomaan etteikö sitä naista jonka kanssa seksiä taas haluaisin, voisi joskus löytyä. Miehiäkin ajattelen vain kaverimielessä. Siltikin vaikka bi-seksuaali olen.
Ei seksi kummankaan kanssa vaan oikein tunnu kiinnostavan.
Hei vaan. Joo, ei kaikki naiset halua niitä panokaneja (tosin vähemmistö), jotka elää pornoleffassa ja käyttää naista masturbointivälineenä kantaa hyppykuppaa ja eläintarhaa mukanaan. Urh! Toivottavasti minä törmään sinunlaiseen mieheen enkä niihin pleijereihin, joista ei saa kuin sydänsuruja.
Valitettavasti on myös naisia jotka katsoo kokematonta miestä nenäänsä pitkin, mutta he eivät ole arvoisiasi.
Ei jokaisella tarvikaan olla kiire. Parempi vaan, ettet ole joka sängyssä hypännyt, yhden kanssakin voit kokea kaiken, mihin jotkut tarvii monta ja monta pettymystäkin. Joku mainitsikin ne kännipanot, kuule, ne on suurinosa niin surkeita, ettei siinä paljon poikuus erotu, sen mitä olen kuullut, niin ei ole hääppöisiä tarinoita tullut ja ne kolme kertaa yhden illan suhteita ei kyllä mua vakuuttanut muusta, kun että ei todellakaan kannata haaskata aikaansa. Ihmiset puhuu ja leuhkii ja valehtelee, kaunistelee totuutta, esittää... Ja luulee sillä saavansa jotain pisteitä. Elämän kokemus on ihan toinen juttu!
Sulla ei ihan oikeasti ole mitään hävettävää, saathan sä nyt jumalauta itte päättää harrastatko seksiä vai et! Ei kaikkien tarvii alkaa pentuna säheltämään mitään ollakseen muka jotain, ennemmin vanhempi kun nuorempi. Ne nuoremmat lähes aina sitäpaitsi suostuu vaan vääristä syistä. Koska "kuuluu" ja "muutkin on", ja "olin kännissä" ja mitä hyväksynnän hakemista nyt milloinkin. Alle 16-vuotiaan ei pitäs edes joutua harkitsemaan vaan olla vapaa ja elää nuoruuttaan ilman seksiä, ja pikkuhiljaa tutustua asiaan, ja jos on täysi-ikäinen niin kertoo terveestä järjestä ja harkinnasta. Ehtii sitä aikuisempanakin ja aikuisenakin, vaikka mitä vielä! Säkin ehdit kuule harrastaa seksiä vuosikymmeniä, joten häpeä heti pois.
Sinuna mä yrittäisin kyllä just jotain tollasta kenestä tykkää, vaikkei siitä mitään loppuelämän suhdetta tuliskaan. Se, että on joku hakemalla haettu "opettaja" ois turhaa sun tapauksessa, sullahan on vientiä! Ota joku kenestä tykkäät ja sano sille vaikka, että olet antanut vaan pakkeja, et ilkeyttäsi, vaan koska et ole aijemmin halunnut. Mutta nyt haluaisit, koska tyttö on niin ihana tai miksi nyt tunnetkaan hänet.
Kyllä sä kuule sen alun osaat: suudella osaa kaikki luonnostaan, kun ei käy liikaa suorittaan, sä osaat hyväillä kehoa, silittää rintoja, suudella suulle, kaulaan (älä tee fritsuja ne on tyhmiä), avata housun napit/vetskarin, myös naiselta, sä osaat kyllä. Ja just sitä se on, kökömpää, kun elokuvissa, ei ne vaatteet vaan valukaan yltä, ne tarvii ottaa ja se sängylle menokin on monesti röhnähdys... Huumoria mukaan nääs! Ja sen pippelin saa ohjata pimppiin, joka on kannattanut jo muutenkin hyväilyjen merkeissä etsiä sormin. Ja niin helppoa se on! Lisäksi kandee aina olla oppimassa, kysyä vaikka, mihin haluat että kosken, haluatko että tuun sun sisään, ja kaikkee: kyllä luonto tikan pojan puuhun ajaa. Nautit vaan hetkestä ja ensin hyväilet ja tutustut teihin yhdessä ja sitten se käy kuin tanssi!
JOten: älä häpeä vaan ole ylpeä, että olet ollut fiksu ja itsenäinen.
Ole onnellinen että sulla on naisia mistä valita, valitse joku kiva nainen. (Ja vaihda, jos tuli väärä)
25-vuotiaalle ei ole tippaakaan noloa olla neitsyt, jos itse päättää niin, ja miksi itseään pitäisi tuollaisessa asiassa hävetä? Oma keho, oma seksuaalisuus, omat vehkeet. Miten se muka on häpeä?
Ainakin sä olet ollut rehellinen itsellesi, et tehnyt vahinkoja maailmaan, sulla ei ole tauteja, sä et ole helppo jokanaisen dildo, sä olet aito, sä et ole pelimies (ne on idiootteja ja säälittäviä pelkureita), sulla on elämä ok, sä haluat seksiä kuitenkin, sä vaikutat mukavalta ja tuntevalta ihmiseltä, sä tosiaan uskallat tehdä itsenäisiä valintoja halujesi suhteen, sulle seksi ei ole pääasia ja joku pukille pääsy... Ajattelepa miten paljon hyvää sussa on, joku nainen on kovin onnekas, saadessaan olla sun kanssa :)
Onnea matkaan!
Tuossa takavuosina mulla oli mieskaveri, jolta "vein poikuuden"...joskin hän valehteli minulle olleensa jo naisten kanssa.
Huomasin kuitenkin, että hän oli ekaa kertaa asialla. Vaikenin hienotunteisesti asista ja koetin olla mahdollisimman hellä ja hänelle myös seksin jälkeen.
Toisella kertaa hän sitten jo rakastelikin kuin vanha tekijä.
Joskus myöhemmin hän tunnusti asian ja kerroin, että olin oikeastaan arvannut sen.
Hän on paras seksikaveri, ketä koskaan on ollut. Varmaan senkin takia, ettei hänellä ollut vanhojen äijien piintyneitä tapoja, joita on oppinut joltakin aikaisemmalta kumppaneiltaan.
Jokainen nainenhan on erilainen, jokainen päivä on erilainen ja jokainen tilanne on erilainen. Hän osasi hyvin lukea minun kehonkieltä, eikä tuputtanut niitä muilta oppimiaan vanhoja tapoja minulle.
Se oikeastaan onkin minulle ainakin suurin loukkaus, jos minulle tuputetaan jonkun ex-naisen mieltymyksiä.
Suuseksiäkin hänelle oli ihana antaa. Ensimmäisillä kerroilla näki, että se on uutta ja ihmeellistä hänelle. Ja ei myöskään tarvinut pelätä mitään pöpöjä.
Mikä tärkeintä, hän oli aina siisti ja hänen sänky oli siisti. Kondomit sijauspatjan alla, eikä piirongin pohjalla eteisessä... Luonnonlahjakkuus.
Ei se poikuus kaikille naisille ole kauhistus.
Ja kaikki naiset eivät muuten tykkää isosta. Ainakaan minä.
Minäkin olen 25-vuotias mies jolla ei ole koskaan ollut tyttöystävää ja jolla on vielä poikuus tallella. Tekstissäsi on paljon tuttua. Kärsin pahoista sosiaalisten tilanteiden peloista ja baaripokailut ja yhdenyönjutut ovat käytännössä poissuljettuja vaihtoehtoja. Ainoat naiset joita olen pystynyt lähestymään ovat olleet niitä joihin olen tutustunut muuta kautta ja jotka olen jo tuntenut entuudestaan. Joka kerta lopputulos on vaan ollut se, että he ovat voineet nähdä minut ainoastaan kaverina.
Parin naisen kanssa olen jutellut asiasta ja he ovat sanoneet, ettei minussa käytännössä ollut mitään "vikaa" ja olin erittäin mukava ja suloinen tyyppi. Minussa ei vaan ollut lainkaan seksuaalisuutta. Eikä se sinänsä ihme ole, eihän sitä tyhjästä voi syntyä. Uskonkin, että harvalle vanhemmalla iällä oleville neitsyille itse seksin puute on se suurin ongelma. Tätä varmasti harva ihminen ymmärtää, jos ei ole ollut itse samassa tilanteessa. Tähän ikään mennessä tarpeiden kanssa on jo oppinut tulemaan toimeen. En väitä, etteikö minun tekisi pillua mieli, jokaista miestä tekee, mutta ei se ole se ongelma. Niinkuin sanoin, jos on vasten omaa tahtoaan pitkään neitsyt, on käytännössä mahdotonta olla seksuaalinen ihminen ja sitä naiset katsovat miehessä, ainakin vielä tässä iässä. Sen lisäksi itseluottamus ja itsetunto naisasioissa (ja vähän muutenkin) ovat siitä syystä hyvin alhaalla. Itseluottamuskin syntyy ainoastaan kokemuksen kautta ja sitä nimenomaan naiset katsovat miehissä.
Itse seksuaalista kanssakäymistäkin kohtaan saattaa muodostua pahoja pelkoja mitä on minulla ja ilmeisesti myös sinulla. Pahinta on se, että aika vain pahentaa näitä ongelmia. Joten jos vaan suinkin pystyt voittamaan pelkosi ja saat tilaisuuden, en suosittele että odotat sitä "oikeaa". Se oikean etsiminen on jotain mitä teini-ikäiset tytöt miettivät, eivät enää 25-vuotiaat miehet. Ja kun saat astuttua seksuaaliseen maailmaan, se kumppanin löytäminenkin taatusti helpottuu.
Vielä itsestäni haluan sen verran kertoa, että hyvin pitkään asia ei ollut minulle suurikaan ongelma, vaan ajattelin, että kunhan olen vaan kärsivällinen ja kohtelen kaikkia ihmisiä hyvin täytyy sen naisen omalle kohdallenkin löytyä. Jonkun aikaa sitten ihastuin aivan tavattomasti yhteen naiseen, josta arvatenkin tyli vain minun hyvä ystäväni. Tämä nainen sitten päätyi yhteen toisen hyvän kaverini kanssa. Sosiaalisista peloista johtuen kaveripiirini on hyvin pieni ja he olivatkin lähes koko kaveri piirini. Kun olen luonteeltani luova ja herkkä ihminen, tämä tapahtuma laukaisi minulla pahan masennuksen.
Tottakai tuo itse tilanne sattui aivan älyttömästi, varmasti kaikkia olisi sattunut, mutta sieltä taustalta tuli myös kaikki ne kokemukset tai se, ettei niitä ole ollut. Jokainen herätys/nukkumaankäynti alkoi tuntua tuskalta koska siellä vieressä ei ollut koskaan ketään. Aivan hetkessä iloisesta ja positiivisesta ihmisestä muuttui tyhjä sisältä. En oikeen enää edes muista, koska viimeksi olisi ollut sellainen päivä, etten olisi itkenyt lainkaan. Tämä masennus on sellainen, jota ainoastaan aika pahentaa ja johon ei saa apua apteekin hyllyiltä. Sen lisäksi tulin erittäin katkeraksi. Joten, jos niitä mahdollisuuksia minulla joskus oli naisia kohtaan, tuskin niitä on enää.
Niin minä olen nainen jolla on neitsyys mennyt jo 14-vuotiaana ja miehiä mulla on ollut paljon nuorempana ja kyllä aina löytyy näitä naisia tai miehiä, jotka mielellään keskusteluissa haluaisivat huoritella. Se nyt vaan menee valitettavasti niin, että naiset saavat huoran maineen yhä aika helposti. Toisaalta olen kyllä katunutkin tätä, että olen aloittanut seksielämän vähän liiankin nuorena...en ole koskaan saanut mitään sukupuolitauteja kun olen onneksi älynnyt vaatia kumin käyttöä ja ei-toivottuja raskauksiakaan ei ole luonnollisesti takanani. Mutta kyllä se itsetuntoa on ns. heikentänyt kun tajusi, että ei mua kukaan mies koskaan todella rakastanut nuorempana vaan se oli korkeintaan muutaman kuukauden seurustelu ja seksiä....ja uusi tyttö tilalleni. Kyllä siinä ajan kanssa oppii jotenkin kovettamaan ne omat tunteensa ja ei enää edes odottanut mitään kovin aitoja tunteita kenenkään miehen taholta. Ulkonäköäni on kehuttu kauniiksikin, mutta ei se riitä kun olen ollut vain yksi keräilykohde miehille....kiva ja haasteellinenkin yrittää kellistää sänkyyn. Varmuudella olen harrastanut seksiä kolmen miehen kanssa, joilta ns. lähti poikuus seurassani...kyllä kokeneempi kumppani sen usein jostain huomaa, vaikka asiaa salaisikin...mutta ei siinä ole mitään hävettävää. Ottakaa rauhallisesti - kerta se on ensimmäinen ollut joskus jokaiselle.
Minulla on nykyinen mieheni menettänyt seurassani poikuutensa 25-vuotiaana ja eipä tuo mua ole missään mielessä häirinnyt. Yhdessä olemme olleet jo kymmenisen vuotta ja naimisissa ja lapsia. Enemmän minusta välillä tuntuu, että mitä mieheni miettii todella sisimmässään minusta, naisesta jolla on ollut useampia seksikokemuksia miesten kanssa menneisyydessä....ei hän ole koskaan tuominnut mutta häiritseeköhän se kuitenkin jonkin verran? Rakastan kuitenkin miestäni ja en koskaan petä, ei minulla ole naisena mitään himoja kokeilla viehätysvoimaani vieraisiin miehiin.
Hoida hyvä mies masennus kuntoon ja etsi naisseuraa. Älä menetä toivoasi - älä häpeä poikuuttasi turhaan, ei siinä ole mielestäni mitään hävettävää.
Kyllä miehesi varmaan miettii yhtä ja toista menneisyydestäsi, vaikkei sanokaan. Eipä käy kateeksi elämäsi..
Voi ollakin. Ehkä mieheni miettiikin joskus menneisyyttäni...mutta toisaalta mieheni on huomaavainen ja hyvä mies minua kohtaan ja uskon että hän todella rakastaa minua sanoessaan niin. Mieheni on hyväksynyt minut lastensa äidiksi ja olemme olleet jo hyvän tovin naimisissa, tuskinpa hän siis minua inhoaa tai vihaa :) Kateelliseksi ei kannata heittäytyä oli syytä tai ei joten siitä on turhaa mussuttaa etenkään kun ei oikeasti tiedä minkälaista elämää kukin täällä netissä kirjoittajistakin elää ihan normaalissa arjessa. Rakastan miestäni ja sen myös pyrin osoittamaan hänelle niin sanoissani kuin teossani parhaani mukaan. Tuskinpa minunkaan menneisyyttäni kukaan lähipiirimme tuttava edes tietää (asuin nuoruuteni aivan eri paikkakunnalla kuin nykyisin) ja ulkonäöltäni olen yhä viehättävä nainen ja ei minussa ole mitään "käytetyn naisen" olemusta tässä asiassa. Miehelleni olen rehellinen ja en siksi halunnut jättää mitään nuoruusajan asioitakaan salaisiksi. Eletään tässä ja nyt ja ollaan onnellisia kun siihen on syytä olla.
Voisin kuvitella, että itselleni kokenut nainen voisi olla ongelma. Ei siksi, että pitäisin sitä jotenkin moraalisesti vääränä, vaan oman epävarmuuteni takia. Kuitenkin vain suhteen alussa, enkä mitenkään jaksa uskoa, että se olisi miehellesi ongelma 10-vuoden jälkeen.
Ehkä 25-vuotiaana se, että on neitsyt ja ei ole ollut aikaisemmin suhteessa, ei ole kovinkaan monelle naiselle vielä iso ongelma, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä isompi ongelma siitä tulee. Uskoisin että monelle naiselle jo 30-vuotias neitsyt mies olisi aikamoinen kummastus, ja vaikka periaatteessa kokemattomuudella ei olisikaan merkitystä niin se toisi kuitenkin aika ison kysymysmerkin tämän miehen kohdalle.
Jotenkin minun on vaikeata kuvitella, että miten nuorena menetetty neitsyys voisi olla ongelma. Tosin totuus on tietysti se, että mistä tahansa saa itsellensä tehtyä ongelman kunhan sitä pyörittelee tarpeeksi päänsä sisällä ja onhan tämä neitsyyskin suurelta osin ongelma oman pään sisällä. Eihän siinä mitään hävettävää ole, tiedän sen varsin hyvin, mutta totuus on se, että kyllä monet ihmiset katsoisivat aika kieroon jo 25-vuotiaitakin neitsyitä saati vielä vanhempia. Tiedän, että pitäisi ajatella niin, että ei sillä mitään merkitystä ole ja, jos sille jollekin naiselle on merkitystä, niin hän on idiootti, eikä edes minun arvoinen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Tästä masennuksesta sen verran, että kun tuntuu, että jokaiset pakit alkavat tuntumaan aina vaan entistä vaikeammilta, niin ei sitä ole kovinkaan helppoa enää yrittää. Kunhan tästä masennuksesta jonain päivänä pääsen yli voisi periaatteessa olla järkevämpää, antaa vain olla ja toivoa, että kävisi niin päin, että joku nainen löytäisi minut. Tämä nyt ei tietysti tunnu kovinkaan realistiselta varsinkaan kun kertaakaan ei ole tuntematon vastakkaisen sukupuolen edustaja tullut edes juttelemaan.
Onko se nyt sitten oikeasti neitsyys tai poikuus jota potentiaaliset kumppaniehdokkaat kavahtavat, vaiko seurustelukokemuksen puute? Ne kun ovat kaksi eri asiaa. Ainakin siinä mielessä, että ensimmäisen ongelman voi järjestää pois päiväjärjestyksestä rahalla. Toisesta taas ei pääse oikeastaan millään kepulikonstilla eroon, ellei joku halua siinä aiheessa auttaa vapaaehtoisesti.
Voisin kuvitella, että ne jotka kavahtavat kokemattomuutta, eivät niinkään kavahda sitä seksuaalista puolta vaan miettivät että miksei tuo ole kelvannut kenellekään aikaisemmin. Onpa joku minultakin kysynyt joskus ihan suoraan, että oletko koskaan asunut naisen luona? Huomaan ainakin itse omassa elämässäni, että tuo seurustelukokemuksen puute on vähintäänkin yhtä iso ongelma kuin sen seksin puutekin. Toistaalta kenties niissä baareissa sun muissa olisi helpompi hakea kosketusta jos olisi se seksi edes koettu. Olenkin päättänyt, että jos ei kohta ala tapahtumaan ilman, niin itse käyn ainakin maksullisessa hakemassa rohkeutta.
Niin, no mä en lähtökohtaisesti ajattele koskaan-seurustelemattoman miehen tavatessani, että miksei hän ole kelvannut kellekään. Ennemmin tulee mieleen, että tapaus on täysin sitoutumiskyvytön. Mutta kiitos tuostakin pointista! :D
samassa_veneessä, Tekstisi on kuin suoraan omasta elämästäni, etenkin tämänhetkisestä tilanteesta. Itsekin olen kokematon, tapasin tovi sitten "elämäni naisen", jutusta ei tullut mitään kokemattomuuden ja oman valmiiksi jo herkän luonteeni vuoksi, sekä viimeiset pari vuotta olen ollut todella masentunut. Nukkumaanmeno minullakin on lähes mahdoton prosessi, kun vieressä on vain nuhruinen tyyny ja nukahtamislääke lohduttamassa toivotonta tilannettani.. Joka päivä kuitenkin jaksan tuijottaa horisonttia kohti, josko sieltä joku ihana, minua ymmärtävä nainen vaikka kävelisi vastaan. Eihän sitä koskaan tiedä.
Mitä IHMETTÄ tarkoitat sillä, ettei sinussa ollut "seksuaalisuutta"? Kai ymmärrät mitä seksuaalisuudella tarkoitetaan? Tietysti sinulla on seksuaalisuus, jos kerran sinulla on "haluja". Ja jos ei olisi, niin seksuaalisuutesi olisi aseksuaali. Onko joku nainen sanonut sinulle, ettei sinulla ole seksuaalisuutta? Jos on, niin älä ota tosissasi tuota henkilöä tai hänen sanomisiaan. Hänen on todennäköisesti vain tarvinnut repäistä joku ontuva tekosyy sille ettei ole sinusta kiinnostunut.
mä oon 25 nainen ja neitsyt. ei vain ole tullut kohdalle sellaista miestä jonka kanssa haluaisin sänkyyn. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, minuakin tämä asia nolottaa ja sen vuoksi olen viime aikoina vältellyt miehiä, koska pelkään että heidän kiinnostuksensa loppuu ken kerron kokemattomuuteni.
Suuseksiä olen harrastanut, pidin siitä saavana osapuolena, mutta en juurikaan antavana osapuolena, eli ihan täysin kokematon en ole, se itse akti puuttuu
Joo on se vaan niin pirun vaikiaa olla kokematon ja kun saa vaan pakkeja ja pakkeja niin kyl siinä tietynlainen miehisyys saa kolauksen vaikka tietysti monista se on pieni juttu ja asia..kuiteski ihminen kaipaa olla haluttu ja tulla kuuluksi ja tuntea toisen läheisyys ja kosketus...ite ei haluais sen takia kusettaa et hetken nautinnon jälkeen olis muutakin pitempää suhetta tulossa...kai sitä on niin nössö tai jotain.. kai se on ihmisen sisään rakennettu järjestelmä eihän meitä muitakaan ois koskaan syntynyt tänne jos se aivan järkyttävä kokemus ois ollu..
Hmm oishan se hienoa löytää kiva mukava järkevä nainen johon vois luottaa ja jonka kanssa vois sen kokea edes kerran elämässä...ei kai se nyt voi olla aivan mahoton ajatus..
Kuin luin tuota tekstiäsi, niin se oli lähes täydellisesti kuin minun elämää. Itse asiassa tulin tänne keskustelupalstalle oman "ongelmani" takia. Halusin kertoa tilanteeni ja kysyä muiden mielipidettä, mutta näköjään en ole yksin ajatusteni kanssa.
Itselläni ei aiemmin ole ollut ongelmana se, että en olisi saanut seksikumppania. 18-20 vuotiaana monet pikkusiskoni ystävät olivat ihastuneet minuun ja jopa suoraan ehdottivat seksiä. En halunnut sekaantua itseäni 3-4 vuotta nuorempiin, joten se siitä. Itselläni on vielä tähän päivään asti ollut periaatteena, että irtosuhteita en harrasta. Viimeksi 2vko sitten tuntematon nainen tarjoutui mukaani baari-illan jälkeen. Kun kieltäydyin tarjouksesta, niin heti alettiin homoksi haukkumaan. Tuosta en kuitenkaan välittänyt, koska olen sinut itseni kanssa ja tiedän olevani hetero. Nainen ei edes ollut niin nätti, että edes olisin seksiä tämän kanssa harrastanut. Itse haluan ensin tutustua henkilöön hyvin, sitten vasta aloittaa seurustelun ja sitten kun on riittävästi romantiikkaa ja tunteita pelissä, niin tulee seksin aika.
20-24 vuotiaana sitten olen tutustunut paljon itseni ikäisiin naisiin ja joihinkin olen ihastunutkin. Muutamaa olen tapaillut, mutta vain yksi on edennyt seurusteluasteelle. Olin tuolloin jo 24-vuotias, enkä ollut harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Kun silloinen tyttökaverini alkoi kyselemään seksikumppaneistani, niin kerroin tälle, että en vielä ole ollut naisen kanssa. Sain aika pahan olon tämän jälkeen, kun tyttökaverini innostus muuttui pettymykseksi ja hän heitti heti perään "Meidän on kyllä liian aikaista harrastaa seksiä". Ennen tuota "paljastustani" hän kävi monesti tosi kuumana, kun oltiin sängyssä, mm. suudeltiin ja minä räpläsin hänet orgasmiin asti. Muistaakseni kuukausi tämän jälkeen erottiinkin ja nainen sanoi jälkeenpäin syyksi sen, että en halunnut tätä tarpeeksi. Miten olisin voinut haluta häntä tarpeeksi, kun itse kielsi seksin?
Nykyään olen vain alkanut tuntemaan jo jonkinasteista masennusta, koska koen jääneeni yksin. Mikään ei ole ärsyttävempää, kuin mennä yksin nukkumaan ja herätä aamulla yksin. Vaikka minulla on paljon ystäviä, niin silti se ei tunnu riittävän. Koen myöskin poikuuteni jonkinlaisena häpeänä. Koskaan en ole muulle kuin em. tyttökaverilleni kertonut poikuudestani. Ystäväni olettavat, että olen hirveä pillukuningas, koska tulen hyvin naisten kanssa toimeen ja minulla onkin paljon naispuolisia ystäviä. Olen muutenkin todella sosiaalinen ihminen ja jonkinasteinen herrasmies. Ehkä ongelmana onkin se, että tuntemani naiset kokevat minut vain hyvänä ystävänä ja herrasmiehenä, johon sitten luottavat, mutta eivät halua mitään enempää. Ulkonäöllisistä seikoista homma ei jää kiinni. Valehtelematta uskallan sanoa itseäni hyvännököiseksi.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun luopua periaatteestani ja käydä pokaamassa joku tuntematon tyttö kämpilleni ja harrastaa hänen kanssaan ihan tunteista riippumatonta irtoseksiä. Ainakin vielä olen pysynyt periaatteessani kiinni. Irtosuhteesta saattaisin saada helpotusta joksikin aikaa, mutta entä jos myöhemmin alan katumaan sitä, että ensimmäinen seksikumppanini oli joku täysin tuntematon tyttö, jota tuskin koskaan enää näen. Nyky-yhteiskuntakin on mennyt sellaiseen suuntaan, että aina vain nuorempina aletaan juomaan ja polttamaan sekä harrastetaan seksiä, niin sekin luo vähän paineita. Enkä usko, että minua tässä tilanteessa eniten masentaa tuo poikuuteni, vaan yksinolo on suoraan sanottuna perseestä. Ehkä pientä yksinjäämisen pelkoakin minulla on, vaikka minulla on paljon hyviä ystäviä. Ehkä sitä vain kaipaa rakkautta ja hellää kosketusta.
huora ei tarvii selitellä ja kyl se hoitaa homman kotiin, saatat jopa itsekkin uskaltaa sitten jotain!
Joulukuun puolella kirjoitin ensimmäisen kommenttini tänne ja näköjään tänne oli tullut lisää kannanottoja. Näköjään minulla on "kohtalotovereita". Suurin osa kommenteista on rohkaisevia, kiitos niistä Fiilikseni kyllä parani, kun huomaan, että en ole mitenkään "epänormaali". Luin kuitenkin tänään ao. jutun, joka sai taas mieleni jokseenkin matalaksi: "Neitsyytensä Reetta menetti poikaystävälleen vasta 16-vuotiaana" @Hymy
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/shokkihaastattelu-reetta-18-myy-itseaan-tavoitteena-ministeriliksa#kommentit
Voiko asiat nykyään oikeasti olla noin? Nykyään on "häpeä" jos olet neitsyt 16-vuotiaana? Minun asiat on ilmeisesti siis aika huonosti, jos tahti on oikeasti tuo. Olen 25-vuotias ja poikuus vielä tallella, mitähän lie Hymyn toimittaja siitä kirjoittaisi. Pitäisikö ottaa tavaksi käydä kaupungilla pokaamassa 16-vuotiaita tyttöjä, joiden neitsyen sitten voisin viedä? Tekisin palveluksen tytöille tekemällä niistä "normaalin" ja samalla tyydyttäisin omat seksuaaliset haluni. Tuskinpa... silti ihmettelen miksi tuo neitsyyden menetys on niin iso juttu ja jopa häpeä, mikäli on neitsyt vielä 16-vuotiaana.
4 vuotta sitten tutustuin naiseen, johon sitten ihastuin, mutta en voinut kertoa hänelle tunteistani, koska hän oli suhteessa. Tiemme sitten erkanivat enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen. Jälkeenpäin sain kuulla, että hänen suhteensa ei ollut vakava ja hän oli myös ihastunut minuun. Erosi jopa silloisesta poikaystävästään. Jäin tuon tiedon kuultuani suremaan ja harmittelemaan, että millainen elämäni olisi nyt, jos olisin rohkaistunut ja kertonut tunteistani. Kyseinen nainen on yksi hienoimmista ja ihanimmista ihmisistä mitä olen koskaan tavannut.
Nyt tiemme ovat taas yhdistyneet ja olemme numeroitakin vaihtaneet. Enää minulla ei ole tunteita häntä kohtaan, koska viime tapaamisestakin on niin paljon aikaa. Silti en laittaisi pahakseni, jos tutustuisin häneen uudelleen ja jonkinlainen suhde kehkeytyisi. Mutta... jostain syystä ajattelen vain valmiiksi, että en ole riittävän hyvä hänelle, jos hän haluaa alkaa suhteeseen kanssani. Olen jopa miettinyt miten kerron hänelle, että hän ansaitsee parempaa. Sellainen fiilis on, että en kokemattomuuttani ja kaikkine virheineni ole riittävän hyvä hänelle.
Kuitenkin luottavaisin mielin lähden hänen kanssaan taas ystävystymään, mutta pilvilinnoja en ala rakentelemaan. En vaan tajua miksi nykyään tunnun olevan niin välinpitämättömän oloinen. En erityisesti innostu esim. kavereiden tai sukulaisten näkemisestä, vaikka kaverit ovat aina olleet tärkein asia elämässäni. En edes tunnu ihastuvan en niin millään ja muutenkaan en naisten perään enää katsele kuin nuorena kollina oli tapana. Jospa se minunkin sydämen kivikuori joskus murtuisi ja taas tuntisin jotain ja osaisin välittää.
Olen 27-vuotias nainen ja menetin neitsyyteni 10 vuotta sitten ja kokemusta seksistä on kertynyt ihan mukavasti viime vuosikymmenen aikana. Kuitenkaan en koskaan saavuttanut huippua seksikumppanieni kanssa, vain yksin ollessani :) Nykyinen poikaystäväni on ikäiseni, ja olimme tapailleet kuukauden kun menimme ensimmäistä kertaa sänkyyn yhdessä. Kävi ilmi että hän oli täysin kokematon. Eihän tämä asia naiselle välttämättä ole se kiihottavin juttu kuulla sängyssä, mutta olin imarreltu että hän halusi jakaa kokemuksen kanssani ja kehotin häntä vaan ottamaan rauhallisesti ilman paineita. Täydellinen yllätys ja lähes shokki oli se, että hän antoi mulle elämäni ensimmäisen orgasmin (ei-yksin hahah), hänen ensimmäisellä kerrallaan! Halusin vaan jakaa tämän henkilökohtaisen kokemukseni sun kanssa rohkaisuksi. Jos naista haittaa se, ettei ole 25 vuotiaana kokenut naisten kanssa, niin heivaa sellainen tyyppi. Jos nainen on hyvä tyyppi joka oikeasti välittää susta, hän on kärsivällinen ja opettaa sua mielellään ;) Poikuuden vieminen on sitäpaitsi tehtävä, joka ainakin minusta tuntui luottamuksen osoitukselta ja oli hyvällä tavalla hellyyttävää. Kokematon mies on nöyrä oppimaan, ja se on tärkeintä kun aletaan harrastamaan seksiä yhdessä :)
Olen naisimmeinen ja "antanut" neitsyyteni 29-vuotiaana. Ei ollut kyse minunkaan kohdalla siitä, ettenkö olisi saanut miestä sänkyyn, mutta en yksinkertaisesti pystynyt siihen aiemmin. Olen koulukiusattu ja seksuaalisuuteni oli kuoressa ja teini tasolla.
Kyllä, minut sai avautumaan ja antamaan neitsyyteni sellainen mies, joka etsi buddy-suhdetta ja näki minussa otollisen maaston. Mutta en pidä sitä pahana asiana, koska mies oli rehellinen ja hän oli aidosti kiinnostunut myös minusta ihmisenä, eikä vain siitä, mikä tuolla alapäässä sijaitsee. Hän sai minun kuoressa olleen seksuaalisuuden kukoistumaan.
Kun on aikuisesta ihmisestä kyse, minusta on aivan sama, menettääkö neitsyytensä/ poikuutensa parisuhteessa vai buddy-suhteessa. Kummassakin on sekä etunsa, että haittansa.
Parisuhde voi pahimmillaan tuoda ensikertalaiselle kovat suorituspaineet ja buddy-suhde särkeä lopulta sydämen, jos "säännöt" eivät ole tarpeeksi selvät kummallekin osapuolelle. Mutta kummassakin on myös siis etunsa.
Nykyään olen parisuhteessa, enkä vieläkään voi sanoa olevani konkari sängyssä. Mieheni mielestä haparointini on hellyttävää, ja olen itse tyytyväinen nyt, kun en väkisin vuosia sitten yrittänyt tehdä itseäni tykö.
Harvinaisen asiallista tekstiä täällä, eihän koko Suomi24:sta yleensä asiallista löydy. Olen vähän samalaisessa asemassa, tosin jo 30 tuli mittariin. Ei minua kylläkään harmita joka ilta eikä joka aamu, lähinnä jonkun romanttisen elokuvan jälkeen vähän aikaa on siipi maassa, että miksi minulla ei ole ketään. Mutta sitten, kun tapaan ystäviäni ja näen kuinka he ovat täysin tossun alla (suurin osa), eli miehellä ei ole mitään omia harrastuksia eikä omaa elämää, niin tämän jälkeen olen taas pitkään onnellinen omasta yksinäisyydestäni. Jos vaihtoehtona olisi tälläinen elämä, niin ei siinä nyt todellakaan mikään seksi auttaisi kuin sen lyhyen hetken ajan... :-) Jos joskun rakastun, ja suhde on oikeasti tasapainoinen, niin sitten on seksin aika. Jos tämä tapahtuu 40-vuotiaana, niin olkoon niin.
Hmm... Mun sydäntä jotenkin lämmittää tämä keskustelu. :) Oon itse 24 v mimmi ja edelleen neitsyt. Täysin kokematon en kuitenkaan voi sanoa olevani vaikka yhdynnässä en ole koskaan ollutkaan. Muita juttuja olen kyllä tehnyt. Nuorempana jotenkin aina etsin sitä oikeaa enkä sen takia antautunut kenellekkään. Nykyään alkaa jo omat halutkin olemaan niin kovat ettei jaksaisi odottaa. Sitä vaan mietin et miks munlaiset tytöt ei koskaan kohtaa teitä sympaattisia poikia jotka ei vaan hypi kukasta kukkaan keräten jotain saavutuksia itselleen?
Itse huomaan myös tuon kaveri-effektin mikä tuli esiin edellisissä kirjoituksissa. Mulla on paljon miehiä kavereina ja usein jos joku poika osoittaa kiinnostuksensa mua kohtaan mä lokeroin sen juuri tuonne kaveri-boksiin. Sit joskus jos joku poika osoittautuukin kaveria kiinnostavammaksi, se usein säikähtää mun koskemattomuutta. Onko tän ikänen neitsyt jo niin kauheen pelottava? Mun kokemuksen mukaan ei ihan joka jäbä oo valmis "take the flower" kuten eräs asian ilmaisi. Toisaalta mä en okkaan jakamassa itseäni ihan kelle vaan.
Mut mun mielestä hyvää kannattaa odottaa. Ja mä toivon et se odotus palkitaan joku päivä.
Tapauksesi on samantapainen minun kanssa kun olin nuorempi, joten päätin kertoa tarinani. Tapasin nykyisen vaimoni kun olin 25, ja olin aivan kokematon seksissä. Me seurustelimme ehkä puoli vuotta ennenkuin uskalsin mitään seksintapaista. Me tapasimme loppukesästä jonakin lauantaina tansseissa ja olimme kumpikin juovuksissa- vaihdoimme osoitteita, tanssimme ja pussailimme-sellaista tavallista- ja seuraavana päivänä pimputin jo ovikelloa, hän asui kotonaan vanhempiensa luona silloin ja minulla oli vuokrayksiö. Anoppi tuli tutuksi heti ja minut otettiin avosydämin vastaan- siitä se alkoi.
Aikaisemmat suhteeni tuota ennen joita oli noin puolisenkymmentä päättyivät aina siihen että nainen antoi pakit -suhteet oli n. parikuukautisia- ja aloin olla jo todella huolestunut suhteeni kun podin sellaista rimakauhua. Yksi seksiyritys kun päättyi epäonnistumiseen seurauksella että en uskaltanut enää. Voi kun silloin olisi ollut viagraa, niin ei olisi tarvinnut pelätä sitä ensi kerran yhdyntää ja naurunalaiseksi joutumista.
Nykyinen vaimoni, jonka siis tapasin 25-vuotiaana, on minua 6 vuotta nuorempi ja hän oli kokematon myös. Olemme kumpikin melko samanluonteisia, sellaisia rauhallisia jotka ei paljon puhu. Olin myös koulukiusattu nuorempana, en koskaan uskaltanut sanoa vastaan kiusaajille, enkä ole koskaan tapellut kenenkään ihmisen kanssa, olin siis helppo uhri.
En osaa sanoa miksi vaimoni ei silloin alkuaikoina antanut pakkeja minulle, ehkä koska yritin todella ja vastaanotto heidän kotonaan oli niin sydämellinen. Olen myös kovin touhukas luonteeltani, asiat ei jää lojuamaan ja hän taisi huomata energisyyteni.
Nyt menee hyvin, elämä hymyilee omakotilainaa maksaessa ja kahden lapsen isänä.
Ei muutakuin kova yritys päälle vain. Jos et baarista välitä etsiä niin kannattaa aloittaa jokin harrastus. Itse haluttaisi löytää jokin tiukka pimu hiihtoladulta... no ehkä kuitenkin unissa.