Jos aviovaimo pääsee kovasti lihomaan liiton aikana, niin vika löytyy useimmiten surkeasta ja kyvyttömästä miehestä.
Eli turha on äijien marista naisten läskeistä kun paremminkin pitäisi katsoa peiliin!
Eli turha on äijien marista naisten läskeistä kun paremminkin pitäisi katsoa peiliin!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kenes vika sitten aviomiesten lihominen
Mikä korrelaatio vaimon lihomisella ja miehen välillä on?
Jos mies on surkea ja kyvytön, niin vaimo lihoo. Miksi?
jossakin vaiheessa jos alkaa lihomaan ja muuttumaan lesbon ja miehen välimuodoksi leikkaamalla lyhyet hiukset jne. Kaikista miehistä siihen ei ole. Siinä saa hävetä mieskin jos läskin ämmän kanssa joutuu liikkumaan.
Kun mies on kyvytön pitämään vaimonsa tyytyväisenä, tämä joutuu syömään suruunsa. Onhan se nähty.
Kun vaimo läskistyy, niin miehestä tulee surkea ja kyvytön.
Olen monesti ennenkin todennut, että jos mies on haluton, niin vika on aina naisessa ja etenkin hänen kiloissaan, miesten mielstä. Mutta jos nainen on haluton, niin siltikin vika on naisessa ja hänen kiloissaan ja pihtaavassa luonteessaan, miesten mielestä. Naisten kilot ovat aina laiskuuden ja saamattomuuden aikaan saamaa, miesten mielstä, mutta miehen kilot on komiaa, mitä suurempi "johtaja" sen suuremmat raamit. Niinpä niin.....
Miksi naiset alkavat lihomaan kun löytävät ns. vakituisen ? Minä en ole lihonut, vaikka samaa ukkoa olen katsonut 20 vuotta. Muutenkin monilla naisilla on tapana, jos mies ihmettelee miksi akka on haluton, niin alkavat huutamaan ettei mies siivoa tai vienytkään roskapussia jne. Itsepähän ovat ukkonsa opettaneet siihen, ettei mitään tarvitse tehdä kun on vuosia passattu. Minun mielestä naisten eikä miesten tarvitse katsella lihovaa puolisoa, vika ei ole kenessäkään muussa kuin yksistään siinä lihovassa osapuolessa.
Miten lihavuus koskettaa sinun elämääsi?
Ehkä olen kyllästynyt siihen, ettei meille normaalikokoisille löydy enää vaatteita kuin lasten puolelta, joka paikassa mainostetaan isoja kokoja, en edes muista milloin olisi jossain mainostettu, että normaalikokoisille vaatteita. Ehkä olen kyllästynyt kuuntelemaan toisten valituksia heidän läskeistään, ei minua kiinnosta jos joku päästää itsensä lihomaan ja syyttää siitäkin muita.
Silti käyt valittamassa omalta osaltasi täällä. Miksi ihmeessä käyt täällä lueskelemassa näitä, jos ne jo valmiiksi kyllästyttää. Mene laihojen palstalle.
puolisoaan, lapsuuttaan, työpaineita, yksinäisyyttä. Ihan samoja asioita kuin lihavatkin.
Se on sikäli kätevää, ettei tarvitse ottaa vastuuta omista valinnoistaan. Ei voi tehdä mitään asian eteen kun ...vaimo/mies on semmoinen, töissä on raskasta, ....jatkakaa samaan tahtiin ja olkaa tyytyväisiä. Mikäänhän ei tule muuttumaan!
Itse olin hoikka parisuhteen alussa. Mieheni lievästi ylipainoinen. Elämäntapani olivat erilaiset kuin miehelläni.
En ollut ikinä hirveästi syönyt pikaruokaa tai katsonut leffoja iso sipsikulho sylissä.
Aluksi suhteen alussa oli aktionia ja teimme paljon kaikenlaista, jota mieheni ei kyllä hirveästi ehdottanut vaan keksin kaikki itse. Nykyään tuntuu että katsomme vain telkkaria yhdessä ja syömme. : ( Mieheni ei innostu lenkkeilystäkään. Lisäksi pidämme usein illanistujaisia kavereille joissa kuluu ruokaa ja juomaa. Miestäni on hankala innostaa lähtemään johonkin ja välillä tuntuu että onko tämä mitä haluan elämältä. Yhdessä olisi niin mukava harrastaa jotain esim.
Jossain vaiheessa kun muutimme yhteen aloin pikkuhiljaa omaksua mieheni tavan syödä paljon liharuokia,kaikenmaailman hiilihydraattipommi-lasagneja koska hän ei innostunut kasvissyönnistä. Itse en pitänyt punaisesta lihasta mutta mieheni mielestä ruoka ei ole ruoka ilman punaista lihaa ja rasvaa.. Pikaruokaa on tullut sitten monesti haettua mieheni kanssa ja sekös vasta lihottaakin. Nykyään sipsikulho sylissä kuuluu leffailtaan.
Eli voi sanoa että parisuhde lihottaa. Miehenikin on lihonut. Itse pitkän suhteen aikana 20 kg. Tällä hetkellä tuntuu että jotakin olisi tehtävä ennenkuin masennun totaalisesti tähän painonnousuun. Meidän elintavat on vaan niin erilaiset. Toinen mässyttää mitä tahansa ja mikään terveellinen ruoka ei sille kelpaa. Pitää sit varmaan alkaa ostaa molemmille eri ruoat. : ) Syökööt hän lasagnea niin minä salaattia. Tulee kyllä varmaan kalliiksi.
Vaimo lihoo aivan sairaalloiseksi. Nivelet ovat rasittuneet ja kuluneet, diabetes vaivaa, liikkuminen ei enää onnistu. Ei edes käveleminen kunnolla onnistu. Kotitöihin ei vaimo juuri enää pysty. Peitonaluspuuhat loppuivat jo pari vuotta sitten.
Kyllä tässä melkoinen kiviriippa on raahattavana. Pian varmaan on pyörätuolin vuoro.
Olen yrittänyt suositella työterveyshuoltoon menoa ja keskustelemaan mahalaukkuleikkauksesta. Mutta eipä mene perille. Suklaa ja karkit maistuu entiseen malliin.
Terveellisempiä ruokailutapoja on opeteltu kotona vaikka kuinka, mutta eipä hänelle näytä asia menevän jakeluun. Aika surullinen juttu.
Meillä taas mieheni on lihonut ja minä laihtunut suhteen aikana. : D Tuntuu että se iso maha on alkanut haitata jo seksielämäämme, mutta miten sellaisesta huomauttaa. " Kulta, ööh, voisitko tiputtaa muutaman kilon niin seksielämämme vilkastuu. " Muuten miehen lihominen ei haittaa, sama herttainen mies se on kehen ihastuin.
Ikävää kuulla. Monesti suhteissa lihotaan vähän mutta että sairaalloisesti. kauheaa.
Oletko puhunut vaimollesi että olet huolissasi hänestä ja hänen terveydestään? Sanoa että rakastat häntä ja siksi sanot näin. Kysyä, onko hän onnellinen noin. Ettekö voisi yhdessä vaikka aloitta terveelliset elämäntavat ja tukea toisianne.
Veikkaan että naistasi syyllistämällä tuskin saat mitään aikaan muuta kuin mielipahaa, mutta tukemalla enemmän. Yleensä tuollainen lihominen on jollain tavalla yhteydessä masennukseen. Onko hän ollut masentunut?
nouse, että syö eri ruokaa kuin puoliso.
En itse syö kaikkea sellaista mitä puolisoni syö. Jos jättää ne sipsit ja tyhjät hiilarit syömättä niin sitäkin ruokaa kuluu silloin vähemmän.
Moni nainen syö enemmän vihanneksia kuin miehet. Tekee vaan salaatit tai höyryttää vihannekset ja antaa sen miehen tai vaimon vetää sitä makaroonia tai mitä nyt syökin.
Eli miehesi vika kun sinä et liiku ja syöt liikaa, niinkö ? Meillä mies eläisi pelkällä lenkkimakkaralla, minä en sitä kaupassa käydessä osta ja teen ruokia mitä itsekin syön, hyvin nuo kelpaa miehelle ja lapsille, itse saa hakea makkaransa. Lasten takia joudun tekemään ruokia joille olen allerginen, joten joskus menee niin että syön pelkkää salaattia. Ja lähde lenkille, jääkööt ukko katsomaan telkkaria, niin minäkin teen, onhan se tietenkin tylsääkin välillä yksin kulkea, ainut kaveri joka tässä lähellä asuu on saamaton ja keksii tekosyitä, niinpä käyn ihan yksin. Mies muuten haki kuntosalille kuukausikortin, tämän minun liikunnan harrastamisen myötä. Olen aina ollut itsepäinen, enkä ole jäänyt sohvalle makaamaan enkä ole lihonut, mies on lihonut n. 1-20 kiloa.
Eipä tietenkään. Ei hän ole onnellinen ylipainoisena ja kyllä hän sen itsekin ymmärtää, mutta jotenkin laihduttaminen on aivan ylivoimaista. Hänellä ei ole asiassa riittävää pitkäjänteisyyttä. Hän tekee heräteostoksia, kuten makeisia, suklaata, leivoksia, keksejä. Hän syö niitä sitten holtittomana.
Kyllä hän on ollut joskus masentunutkin, mutta asioita on kyllä hoidettu kuntoon. Hän on innostunut jatkuvasti harrastuksistaan ja opiskelusta, mutta omat asiat jäävät hunningolle. Näin ei voi jatkua enää, pakko on saada asioihin muutosta. On säälittävää nähdä hänet sellaisessa alennustilassa.
Se ei taida sittenkään olla poissa päiväjärjestyksestä. Jos se joskus on hoidettu, ei tarkoita, etteikö se uusisi. Jatkuvalla innostumisella muihin asioihin on helppo koittaa peittää omaa pahaa oloaan. Holtiton syöminen taas on merkki syömishäiriöstä, joka ei omin voimin mene ohi eikä ainakaan toisen hokemisella, että ota itseäsi niskasta kiinni. Hän tarvitsee asianmukaista hoitoa!!!
Ruoka on monille tapa käsitellä tunteita ja tukahduttaa negatiiviset tunteet. Sitä on hankala kuvitella jos on normaalisuhtautuminen ruokaan ja ei ole kokenut tällaista. Tässä omia kokemuksiani: Jos on alakuloinen, mieliruuista saa lohtua. Itsellä oli noin aikaisemmin eli turrutin ruualla omaa pahaa oloani,kun en vielä ollut saanut masennukseen apua. Kun oli monta rautaa tulessa elämässä ja muuten tuntui että kun kotiin pääsin aina olin hyvin väsynyt ja alakuloinen en jaksanut välittää itsestäni huoltapitämsiestä. Söin mitä huvitti ja olin jotenkin niin väsynyt kokoajan että kotiinpäästyäni aina söin, katsoin tv:tä ja nukahdin. Liikuntaa en harrastanut. Sitten tajusin, että olen väsynyt ja alakuloinen kokoajan ja asioiden on muututtava. Kun aloin hoitaa masennustani ja hain siihen apua jotenkin tarve turruttaa ruulla pahaa oloa hävisi. Syynä oli ehkä myös masennuslääkkeet. Tilalle tuli energiaa ja tuntui että pystyin paremmin hallitsemaan elämääni. Huomasin että lenkkeilystä sai hyvää mieltä ja oloa enemmän kuin syömisestä. Masennus ei ole asia mikä vain hoidetaan pois vaan kyllä vieläkin käyn terapiassa ja syön masennuslääkkeitä vaikka tuosta ikävästä ajasta onkin jo aikaa. Enää painonikaan ei ole jojoillut kuin masennusaikana, jolloin painoa alkoi kerääntyä suuret määrät. Monesti masennuksessa joko lihoo tai laihtuu.
Ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu katsoa vaimosi olevan noin välinpitämätön itseään kohtaan. Minun miehenikään ei tiennyt miten sanoa lihomisestani minulle. Ei se hänelle loppupeleissä ollut niin kamala juttu, lähinnä hän on sanonut että oli minusta huolissaan koska olin aina niin alakuloinen ja väsynyt ja ennenkaikkea kärttyinen. : )
On hankala aloittaa tuollainen suuri painonpudotusprojekti. Uskon, että hän haluaa itsekin laihtua. Se vaan on hankalaa. Kyllä se on kaikille hankalaa nykypäivänä tässä mielitekojen yhteiskunnassa. Kyllä se tulee lähteä häneltä itseltään se halu ottaa elämä haltuunsa. Ainoa mitä voit tehdä on tukea ja keskustella hänen kanssaan (ja ennenkaikkea kuunnella jos hänellä on huolia) , mutta se jos sanot hänelle, että hänen pitäisi laihduttaa yms.. on varmasti pahinta mitä voit tehdä. Ainoa mitä voi muuttaa, on oma käytös. Yhdessä terveellisen ruoan kokkaaminen on myös mukavaa ja siitä on tullut meille tapa, kun aikaisemmin syötiin mitä ehdittiin ja ruoalla ei ollut niin väliä. Tavallaan molempien elämäntavat on nyt muuttuneet jonkinverran. Nykyään myös lenkkeillään jonkin verran yhdessä, kun ehditään. Ja täytyy kyllä todeta että suhde on parantunut tämän myötä.
"Kun mies on kyvytön pitämään vaimonsa tyytyväisenä, tämä joutuu syömään suruunsa. Onhan se nähty. "
Väärin. Surullisuutta ei voi välttää, mutta siihen voi vaikuttaa miten sitä tyydyttää. Ei ole pakko syödä suruun koska voi tehdä jotain muuta joka purkaa tunteita esim. liikunta/painojen nosto.
Vittu mä vihaan näitä tekosyitä
Niinhän se tietenkin on, että pitäisi tukea kumppania kaikissa asioissa. Kyllä hän on joskus laihduttanut melkoisen paljon, mutta kun ne ruokailutottumukset eivät muutu pysyviksi, vaan hän palaa taas ylensyöntiin ja makean syöntiin.
Varaan kotiin hedelmiä ym. sellaista, jota saisi syödä lähes mielin määrin, mutta hän haluaa makeisia ja makeutettuja mehuja. Hän on lähes aina hyvin väsynyt, eikä kotona pysty tekemään juuri mitään kotitöitä. Henkilökohtaiset asiat jäävät hoitamatta.
Olen ollut itse mielialalääkityksellä noin puolen vuoden ajan. Voin aivan hyvin ja pystyn olemaan ihan hyvin töissä. Olen viime talvesta pudottanut painoani suunnilleen 13 kg aivan ruokailutapoja muuttamalla.
Minä teen kotona kohtalaisen terveellistä ruokaa. Salaatteja, vihanneksia, hedelmiä, vähärasvaista lihaa ym. Ruoanlaitto on jäänyt minun puuhakseni. Mielestäni olen onnistunut siinä kohtalaisesti. Tyttäreni ovat antaneet minulle esimerkkiä oikeaoppisesta ravinnosta. Ruokailusta myös keskustellaan perheen kesken.
Jotain tässä on pakko yrittää, ei vaimo pysy muuten terveenä. Tulevat vuodet ovat entistä vaikeampia. Jospa saisin hänet lähtemään ravintoterapeutille, ehkä hän saisi lähetteen työterveyshuollosta.
Aika aikaansaapia oavt, jos saavat vaimot väkisin ahtamaan itseensä herkkuja ja sidottua sitten sen lihavan valaan väkisin sohvaan kaukosäädin kädessä. Vaikka vaimoke pistää väkisin vastaan....Miten tää on mahdollista?
Niin ja siis eihän kaikkia naisia edes seksi kiinnosta, joten mikäs on syy silloin jos nainen lihoo, vaikkei mies harrastaisi hänen kanssaan seksiä? Pikkasen yksiviivainen oli aloittajan ajatus.
No puolison lihominenhan ei suoranaisesti ole kummankaan vika. Jokainen on vastuussa itsestään, mutta parisuhteessa toinen on hyvin paljon vaikuttava osapuoli. Ei varmasti tee hyvää kenellekään vihanpito ja katkeruus. Naiset kyllä kuuleman mukaan useammin kehittävät riippuvuuden ruokaan, tukahdetut tunteet painavat maahan ja olo helpottuu hetkeksi huumeilla.
Vaikka miehet tekisivät samoin, saisivat ylimääräisiä kaloreita, on heillä nopeampi aineenvaihdunta.
Lihomiseen on toki paljon muitakin syitä.