Tämä ei ehkä kuulu tänne palstalle..

Olen kuitenkin niin rikki etten tiedä kauanko jaksan sekoamatta. Meillä on miehen kanssa vuosia takana jo reilu 20 vuotta ja lapsiakin muutama. Lapsokaisena aloitettu suhde on koluttu luitaan myöden loppuun. Intohimon kipinää ei ole ollut 17 vuoteen..ei minkäänlaista. Viimeiset vuodet sänkypuuhat on hoidettu pikaisesti peiton alla paine purkaen (miehellä) ja sitten nukkumaan. Tätä operaatiota toistettiin 1-2 kk välein... Itse en ole saanut minkään näköistä tyydytystä enää vuosin. Muuten kaikki menee hyvin... Viimeisestä "toimenpiteestä" on reilu vuosi. Osa syynä tähän kuolematomuuteen on varmaan se, että mulla on ollut neljä vuotta erikoinen suhde josta en pääse irti. En etsinyt missään vaiheessa lohduttajaa, mutta kun hän löysi minut ja jallitus jatkui muutaman kuukauden suostuin ja annoin tunteille vallan. Mulle ei kelpaisi edes oikeen kukaan.. Elämässä ei ole monestikkaan käynyt niin, että joku kun tulee vastaan niin se olisi jalat alta-tyyppiä. Tämä oli. Mies oli kuin joka naisen "likainen" päiväunelma. Aivan uskomaton.. Hän ei hoida rakastelua purkamalla painettaan ja nukahtamalla. Hän tekee kaikkensa jotta myös mun olisi hyvä olla. Näin tämän miehen nyt vuoden tauon jälkeen ja elämä on taas valmis. Mä kaipaan niin hänen kosketustaan mutten voi tavata häntä, kun mies asuu kaukana toisella paikkakunnalla. Mitä helvettiä mä teen elämälleni.. Kohta oon valmis huolimaan kaikki vastaantulevat miehet.. Ainakin siltä tuntuu. Oman miehen kanssa ollaan suudeltu vuosia vuosia sitten viimeksi. Tv:stä kun tule joku ohjelma jossa joku suutelee, hyväilee tmv alan itkeä (nytkin). Mun on niiiiin ikävä sitä tunnetta mutten saa sitä takaisin mieheni kanssa. Mä menetän kohta järkeni, perheeni ja mieheni. En löydä tietä ulos, en saa taikaa jolla kaiken saisi takaisin. Hitto miten heikko mä olen! Edessä on loppuelämä ilman tunnetta ja kosketusta. Sekö mun pitää valita, kun mies ei halua erota? Mä rakastan häntä, mutta vain ystävänä ja se tuntuu pahalle...ainakin sanoa päin naamaa. Turhaa mä tänne asiasta kirjoitan, mutta mä olen oikeasti niin rikki että en jaksa enää...