Se voi olla vaikka vuosikymmenten takaa. Mikä oli paras tehtäväsi, nyt kun alat eläköityä?
Mikä se on ammatti?
handek
20224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vastaus: Tiedottaja
Se oli tosin vittumaisi työ, mitä olen ikinä tehnyt.
Sopivin oli graafikko.
Tämä nyt riippuu vähän katsantokannasta, katsooko sissääkö, vaiko ulkoako. Päin.
=DW=
Mieku olin vaan hieroja...
Mikään ammatti ei ole hävettävä, no ehkä parittaja sentään.
sitäkö miten tyhmiä muut ovat, ei ihme jos oli vittumaista.
Tiedottaminen on erittän tarkkaa hommaa. Olen ollut niissä hommissa parissakin paikassa. Idee on informointi ja suhdetoiminta. Tietyllä tavalla voi verrata mainoshommiin, mutta kyseessä on enenpi, kuin sopparintili. Ne on, tai pitäis olla niitä paljon puhuttuja sydämen asioita.
MUlla on sydän, osaaminen, tieto mediasta jne.
Mä en vaan jaksa enää polttaa ittee karrelle duunien takia. Hyvä kun ite pysyy sammuksissa...
Mutta tulipahan sellastakin tehtyä. Monikohan muuten lie pannut kaikkensa peliin duunien takia??? Ka kaikki on jotain aivan muuta, kuin uhrattu kaffitunti.
=DW=
Kaiken osaamiseni peliin,iso kone haveri ja kiire aikataulu,meilt kysyttiin onnistuuko?
me sanottiin et koitetaan,kolmantena päivänä ,muutaman tunnin unen jälkeen alko oksettamaan.
mut homma hoirettiin ja vieläkin muistan sen vauhrin kun huippujätkät laitto haisemaan,ja se piiska kalja saunan jälkeen,oli makeeta.
Lähtökohta oli oman osaamisen arvostus ja sellanen menttaliteetti et tää on meiän konehuone ja duuni ei tänne rantakylän juipit tuu sotkemaan paikkoja.
Tällasissa just tuleekin sitten jossain vaiheessa seinä vastaan. Kiva kun jättää yöt nukkumatta kun miettii duuneja, tunteja ei laske, polttaa persettään kummastakin kankusta jne. Lopputulos, osakkaat jonain vuonna sitten saa osinkoja tms. Paja meneekin yllättäen nurin. Sä toki oot saanut tehdä sydämesi kyllyydestä, Mutta mitä jäi käteen? Mahahaava ja päiväraha.
Ammattiylpeys on kyllä munkin mielestä perusjuttu duunien tekemiseen. Vaan ei siitä paljoa itse hyödy. Siis vieraan töissä. Laskeskelin joskus, yli 50 prossaa pajoista, joissa olen ollut duunissa, niitä ei ole enää olemassa millään tasolla. Mun duuneja on toki näkyvissä vieläkin, mutta ei se mua paljoa vaurastuttanut ole. Siis ei senttiäkään jälkeenpäin. Noh, aatehan on tärkein...
Vaan ns. sielun peliin laittaminen duunien takia on kuitenkin melko perseestä. Teen toki vieläkin tosissani, mitä teen. Mutta kun mun tekemisillä ei ole kuitenkaan paskankaan merkitystä maailman pelastumiselle ;DDDDDDD
Kivempi olla freelanserina. Jos tekee jotain, sen tekee myös itelleen. Raha ratkaisee, tottakai. Mutta pitää sitä jäädä hyvä mieli töistään itellekkin. Nykyisin mun signeeraus näkyy mun hommissa. Ennen se oli firman logo.
Naivia ja narsistista? No on. Mutta kivempi mulle näin.
=DW=
Mutta mulle jäi tunne että työ on tehty ja siitä ei kärsi tulla sanomaan.
Aatteella ei sitten ollut mitään tekemistä mun työni kans,ain oon itte ajatellu.
Kaikkein ihaninta aikaa, vauvojen lastenhoitaja vauvojen lastenkodissa.
Enpä tuohon juuri osaa vastata. Iha jottai...
vauvoja ja lapsia...nyt tekee pahaa tavalliset lapset,
kuinka ovat heitteillä...näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta
Voi kun tuli surullinen olo, kun aloin miettimään pieniä vauvoja lastenkodissa :(
Mä en varmaan kykenisi tekemään semmosta työtä. Ajattelisin niitä vauvoja vapaa-ajallakin
ja murehtisin öisin.
Ei musta olis mihinkään sairaalatöihinkään.
Mulle kaikista paras ammatti on se, mitä oon elämäni tehnyt eli opettaminen.
Eri-ikäisten lasten kanssa työskentely sopii mulle.
sait nuuskia sitä vauvojen ihanaa tuoksua ihan työsi puolesta..
Voi että mie oisin salakuljettanut muutamia kotiinkin :)
tekemistä työ on edelleenkin. Muuta en voi kommentoida.
työnnellä työhommas hamaan hautaan...tut mitään eläkettä saa..
kaik eläkkeenmaksajat kun on BB-luokkaa, enkä
tarkota Brigitte Bardottia!
Tietekin se on myöhäistä sanoa, itsekullekin.
Koita sinnitellä.
mutta, yhdessä arkkitehtitoimistossa kun olin duunissa...(sellainen aika suuri perheyritys tällä alalla) liian paljon teetettiin hommia..eikä se palkka sit kuitenkaan NIIN loistokas ollu...että, olis kannattu jäädä...
t.Pimu
Rahaa saadakseni tein nuorena ajoittain maatalouslomittajan hommia, joita hämmästyttävää kyllä nyt joskus muistelen ihan mukavina.
Noita kasteisia syysaamuja, kun unesta pöpperössä (aamuherätykset myrkkyä) hortoilin metsässä etsimässä lypsikkejä ja pelkäsin isoja mulleja, jotka olivat samassa laumassa metsälaitumella. Nyt jos olisi pakko, varmaan kiipeäisin kuuseen pakoon.
Isäntäväki oli jättänyt viikoksi talon hoteisiini. Ruuaksi sain keitellä vellejä, yksi makkarapaketti ja kananmunia oli myös varattu viikon eineeksi. Eipä lihomaan päässyt käsivoimin tonkkia kuskaillessaan.
ennenkuin pääsee eläkkeelle. Jäi kokematta se "tehtävä" jota oikeastaan olisin halunnut tehdä. Aikoinaan ei exä innostunut ajatuksesta ja nyt ei enää uskalla yksin.
Niin mitäkö? No pitää yllä jossakin kauniilla paikalla, järven rannalla, luontopolun äärellä, talvella jonkin maastohiihtoladun varrella, pientä majoituspaikkaa. Siellä vois kerralla korkeintaan 20 vierasta saada täyshoidon ja saunoa, saada hierontaa ja hyvää tavallista kotiruokaa.
Tällaiseen projektiin täytyisi vain olla alun alkaen miljonääri.
Meilläpäin ihan asuttavia tönöjä, esimerkiksi vanhoja kansakouluja saa jopa 30 000 eurolla. Laittaisi vaatimattoman paikan, jonka ideologia perustuisi asiakkaiden kohtaamiseen ja luonnonläheisyyteen.
Itse alaa seuranneena olen havainnut, että tärkeintä on juuri ihmisten kohtaaminen.
Luonteva, ystävällinen tarinointi asiakkaiden kanssa, eikä vain että tylysti rahat pois ja avaimet näppiin.
oli vanhustenhoito, tämä nykyään parjattu homma. silloin kun aloin ne työt, se oli vielä arvostettua, nyt ei.
Aika aikaa kutakin.....
Näin vanhoilla päivilläni sanoisin, että se on palkitsevaa työtä, enkä nyt tarkota rahaa.