lapsuudestani 70-luvun alun seuroista. Siellä vallinneesta lämpimästä ja rakkaudellisesta ilmapiiristä. Seuroissa oli aina lähitalojen asukkaita, vaikka eivät vl-uskovaisia olleetkaan. Varsinkin kotiseuroihin kerääntyi puoli kylää ja Jumalan sana tuntui minusta niin rakkalta. Näitä lapsuuden muistoja on kovin mukava vaalia.
Sitten kaikki muuttui. Nekin vanhukset, joiden luona monesti kotiseuroja järjestettiin ja joihin heidän alkoholisoituneet pojatkin rohkenivat osallistua, heitettiin ensimmäisten joukossa saatanalle. pojat joutuivat ihan hunnogolle kun vanhemmat eivät heistä jaksaneet enää huolta kantaa.. Vanhukset kuolivat... pojat polttivat koko talon ja paloivat itsekin kuoliaiksi humalapäissään. Näiden viinaa juovien poikien takiahan H.... ja I...... yhteisöstä ulos heitettiinkin.
Jatkoa vaan seurasi. Koko ajan tuli Oulusta uusia määräyksiä ja säännöt tiukkenivat.. Tätä katsoin toistakymmentä vuotta ja sitten lähdin minäkin. Nykyään koko vaino kiistetään ja yritetään edelleen pakottaa ihmiset siitä vaikenemaan. Mutta eikö asia selviäisikin parhaiten keskustelemalla eikä salaamalla?
Sitten kaikki muuttui. Nekin vanhukset, joiden luona monesti kotiseuroja järjestettiin ja joihin heidän alkoholisoituneet pojatkin rohkenivat osallistua, heitettiin ensimmäisten joukossa saatanalle. pojat joutuivat ihan hunnogolle kun vanhemmat eivät heistä jaksaneet enää huolta kantaa.. Vanhukset kuolivat... pojat polttivat koko talon ja paloivat itsekin kuoliaiksi humalapäissään. Näiden viinaa juovien poikien takiahan H.... ja I...... yhteisöstä ulos heitettiinkin.
Jatkoa vaan seurasi. Koko ajan tuli Oulusta uusia määräyksiä ja säännöt tiukkenivat.. Tätä katsoin toistakymmentä vuotta ja sitten lähdin minäkin. Nykyään koko vaino kiistetään ja yritetään edelleen pakottaa ihmiset siitä vaikenemaan. Mutta eikö asia selviäisikin parhaiten keskustelemalla eikä salaamalla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuttua tekstiä. Äitini ja mummoni muisti hyvin samalla lailla kuin Sinä entisiä aikoja. Lämpimät muistot on minullakin lapsuuden ajan seuroista ja suviseuroista. Mutta sen jälkeen kun mummoni erotettiin ry:stä on se tietynlainen lämpö ja rakkaus, jota Jeesus ja Hänen sanansa edustaa, hävinnyt meidän mielestämme herätysliikkeestämme pois. Se on valitettavaa. Mutta ehkä Herramme Jeesus Kristus vielä armahtaa liikettämme ja suo uuden herätyksen ja voimme muiden Jeesuksen omien kanssa evankelioida koko Suomen maan.
Jumalan rauhaa Sinulle!
kun "pomot" on lähtenyt tuolle linjalle... mutta jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
on jääräpäisyydessään ajanut vanhojen äijien johdolla oppinsa, rahansa ja politiikkansa vallanhimoissaan niin kauas kristillisyydestä, ettei paluuta ole - loppuräjähdystä ja riitaisaa pesänjakoa on odotettava hetkenä minä hyvänsä. Pahimmassa tapauksessa joku yhteiskunnan virallinen taho joutuu tekemään lahkon hajottamis- tai lakkauttamispäätöksen?
Kirjoitit: "mutta jumalalle ei ole mikään mahdotonta". Totta näin on. Jumala voi sen kaikkivaltiudessaan toteuttaa. Muistan, kun pidin Neuvostoliiton hajoamisen melkein mahdottomana, vaikka tiesimme sen olevan vain pienen klikin johdettavana.
Mutta liikkeemme kohdalla ei ole niinkään kysymys politiikasta kuin hengellisestä vallasta tai vallanhimosta. Jeesukselta on riistetty osittain johto tai hallintavalta liikkeessämme toisiin käsiin, jotka ovat raadolliset ja lihalliset. Jeesus haluaa tulla sydämeen kokonaan eikä jakaa sitä minkään muun kanssa.
Jeesus kun tulee sydämeen, niin sydän on täynnä Jumalan sanaa ja rakkautta, ei ihmisen tai seurakunnan omia säädöksiä. Antakaamme Jeesukselle tilaa niin yksityiselämässä kuin seurakuntamme puitteissa!
Antakaa anteeksi! Nämä ovat vain pikku Ivetan ajatuksia ja mietteitä asiasta.
Jumalan Siunausta Teille Kaikille!
kysymyksiä:
Voitko kertoa, miksi mummosi erotettiin ja noudatitteko te Ry:lle jääneet ohjetta eristäytyä erotetu(i)sta? Pysyikö mummo erotettuna loppuun asti taikka tähän päivään, jos hän elää vielä?
***
Itselläni on myös erittäin lämpimät muistot kymmenien vuosien takaisista seurareissuista suviseuroineen. Perheemme vanhimmat lapset muistavat varsinkin suviseurat sekä sen, että meillä kävi paljon vieraita ja että me vanhemmat olimme iloisia ja nauroimme paljon. Voi niitä aikoja entisiä...
Tänä päivänä kaikista tärkeintä on pysyä siinä uskossa, mistä on jo aikoinaan "hengen ja elämän saanut".
Hyvää vointia ja Jumalan sinausta ja johdatusta Sinun ja muiden lukijoiden elämään!
Terveisin Sirkka
Olen kertonut täällä aikaisemmin, kuinka mummoni erotettiin tai erosi. Kerron lyhyesti. Häntä syytettiin teosta, jota ei ry:n mukaan olisi saanut tehdä. Mummoni (minäkin olin läsnä siinä hoitokokouksessa) myönsi ja pyysi anteeksi ja sai parannuksen armon. Ja luulin, että kaikki oli jo ohi. Mutta sitten mummoani alettiin syyttää väärästä hengestä ja sellaisista asioista, joita mummoni ei varmasti ollut tehnyt ja minullekin(olin silloin lapsi) tuiki vieraita asioita, joista en ollut kuullutkaan ja koko perheellemme ihan vieraita asioita. Mummoni itki ja tärisi, minulle jäi kauhean paha olo. Miksi näin? Se ihana lapsuuden koti ja seurakunta on nyt tällainen. Ei voi olla mahdollista? Muistan, kun rukoilin lapsenomaisesti: "Jeesus auta! Näin vain ympärilläni tiukkoja ilmeitä, peräänantamattomia asenteita, rakkaudettomia katseita jne. Näen vieläkin ikäänkuin painajaisomaisia unia tuosta hetkestä. Jälkeenpäin mummoni ei saanut enää sijaa liikkeessä ja alkoi käymään Vapaakirkossa ja on siellä(ja onnellisena) vielä tänäänkin.
Tiedätkö Sirkka mitä? Tänään, kun äitini, mummoni ja minä kun luimme J. Kalliokosken kirjoitusta, niin mummoni sanoi: "Jos tuo on totta ja toteutuu, niin ehkäpä löydän itseni jälleen synnyinkodistani.
Jumalan Siunausta Sinun Koko Elämääsi!
Lämmin tervehdykseni ja kiitokseni Sinulle iveta, kuka lienetkin...
Kirjoitellaan taas. Nyt marjamaille ennenkuin pimeys yllättää. Kerro terveisiä omaisillesi! Rukoilkaamme asioiden selviämisiä ja sitä, että vielä voisimme ihan samassa uskossa laulaa niitä vanhojakin siioninlauluja.
Terveisin Sirkka