Miten uskallan lähteä ulos esim. kävelylle? Kaupassa käynti on tuskaa, yritän nopeasti kerätä kärryyn ostokset ja poistua pian kaupasta. Suurempiin kauppakeskuksiin en uskalla mennä. Aivan kuin kaikki katsoisivat että olen jotenkin erilainen ja tunnen että yritän näytellä rentoa, epäonnistuen. Olen myös masentunut. Mikä avuksi kun voimat on loppu, lääkitys ei tehoa, terapiaa en saanut, ja ystäviä ei ole. Harmittaa itsekin kun elämä valuu hukkaan ja istun neljän seinän sisällä yksin, peläten mennä edes ulkoilemaan. Onko viisaampaa lopettaa tämä tuska?
Eläminen on tuskaa.
Eläminen on tuskaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja yksis tuumin.
Olen aiemmin ollut oikea himo-shoppailija. Nyt tuskin kykenen käymään lähi-siwassa...säälittävää.
Mutta hei. Tulen sun kanssa käymään kaupassa :-)
Turku olis lähin paikka?
Höpö höpö... Elämä on ihan sellaista joksi me sen itse teemme, omassa pienessä mielessä suurentelemme asioita käännämme kaiken itseämmä vastaan. Itsekkin ajattelen että elämä valuu hukkaan, vaikka en kyllä ole masentunut. Kaikki mitä saan aikaan, kaikki omaisuus jonka saan kerättyä, se kaikki on jonain päivänä täysin merkityksetöntä eikä minulle jää siitä mitään. Siksi minun täytyy mennä, kokea asioita, mitä tahansa, kohdata pelkoni, näyttää maailmalle että minä pystyn siihen, en saa olla niin heikko etten uskaltaisi, etten pystyisi. Sillä minähän pystyn, kuka tahansa pystyy, jos vain tarpeeksi haluaa, sitä vaan itseään niskansta kiinni ja ulos tai minne ikinä onkaan menossa.
Tästä tuskin on mitään apua, joten anteeksi siitä. Ja siitä jos tämä loukkaa jollain tavalla. Itse ajattelen näin, itse näin maailman aikalailla erillailla kuin muut... luultavasti erillailla kuion kukaan muu.
riippuu hermostomme toiminnasta. Eläimelle tai ihmiselle ei tarvitse antaa kuin muutamaa kemikaalia, niin hän ei kykenisi liikkumaan. Aivojemme tapa saada meidät tekemään asioita lepää kemiallisella pohjalla, ja mikäli tämä pohja pettää niin mikään määrä tahtoa ei sitä muuksi muuta.
Hyvä että osaat tsempata itseäsi, monelta se ei onnistu - vika ei ole yksilön tahdossa. (monilla vaan on vahva tunne siitä että näin on.)
Elämä on hetki, sitten se on kadonnut. Pitää yrittää tarttua hetkeen - Carpe diem!
jos yrittäisit mennä kauppaan kerran niin että yrität jännittää erittäin kovasti koko kauppa käynnin ajan? Onnistuuko? Siis yrität jännittää kovemmin kun normaalisti. Mitänhän tässä epäonnistuminen tekisi?
Voisin vaikka vannoa että suurin osa oireistasi johtuu juuri siitä että olet joutunut olemaan 4 seinän sisällä liian kauan. Tuollaiset ajatukset ja oireet mistä kerroit ovat saaneet alkunsa mitä ilmeisemmin jostain jännittämisen tunteesta jota häpeät ja joka kuitenkin on älyttömän yleistä. Kun sitten tarkkailet itseäsi niin olosi vaan pahenee. Keskiverto kauppa-asiakas vilkaisee muita ihmisiä keskimäärin ehkä sekunnin ajan. Ei siinä ehdi kenestäkään tehdä mitään syvä analyysiä miten se käyttäytyy ja muutenkin aivan sama.
On aivan normaalia esim kaupassa että jos siellä harvoin käy ja ylipäätään näkee muita ihmisiä niin jännittäähän sellainen varmasti lähes jokaista ihmistä jossain määrin. Mutta jos otat vaikka tavaksesi mennä useampana päivän viikossa johonkin kauppakeskukseen käppäilee tai vaikka istumaan jollekin penkille ja lukemaan vaikka lehteä niin tuskin kovin kauan menee kun alat ihmetellä mihin se jännitys jäi. Saatat jopa saada seuraa.
Älä jumita helkkari vieköön ajattelemaan ja kuvittelemaan itsesi masentuneeksi. Paskat, se on vain ihmisen itsensä luoma surkuteltu illuusio.
Mene kauppaan, ja osta sopivasti suolaista syötävää. Sitten kävele juomaosastolle, ja lataa kärryysi 24 tölkkiä sisältävä olut- tai siideripäkki. Mene kotiin. Ota eka tölkki, koe nousuhiprakka ja rentoutus. Ota toinen ja kolmaskin, silleen sopivalla tahdilla. Tee sitten vähäsen ruokaa. Ota sen jälkeen lisää muutama tölkki ja lähde ulos. Mene vaikka ostoskeskukseen (tähän vuodenaikaan ainakin lämmintä eikä sade haittaa), ota reppuun/laukkuun muutama tölkillinen, ja käy välillä vetämässä vessassa naamaan. Tai käy ostoskeskuksen jossain pubissa ottamassa hömpsyt. Istuskele, käveleksi, kenties näet tuttuja ja rupattele. Rupattele pubissa ja käytävän penkeillä niitä näitä.
Huomaat pian, että pystyt menemään ulos ja olemaan siellä.
ihmisistäkin jää pelkiksi ohikulkijoiksi toisten elämässä, että siltäkin pohjalta.
että liikkeellä on paljon erilaisista epävarmuuksista kärsiviä. On vain opeteltu tekorento esiintyminen. Ei muut ole ihmisiä kummempia, eikä heille pidä antaa turhaa valtaa elämänsä ylitse. Niitä on sellaisiakin, jotka äkkiä käyttävät tilaisuuden hyväkseen.
Olen saanut vaikea masennustila diagnoosin kolme vuotta sitten. Sen laukaisi läheisten kuolemat sekä lapsuuden hyväksikäyttö, olen siis masentunut, en vain kuvittele olevani kuten joku aiemmin kommentoi. Yksinäinen ja sulkeutunut näiden menetyksien edessä. Terapiaan ei ollut taloudellisten asioiden takia julkisella puolella mahdollista päästä. Enää en jaksa edes apua terveyskeskuksesta hakea, ei ole kuin lääkkeitä tarjolla. Ei kunnalla varaa kuulema psykologin tapaamiseen.
Ja tulos on tässä, pelkään jo kauppaan menemistä. En käytä alkoholia, enkä halua olla humalaisten seurassa muutoinkaan, joten en lähde ravintolasta juttuseuraa hakemaan.
jonkinlainen pelkotila pitää sinua otteessaan. Mutta, mitä sinun tarvitsee pelätä? Tiedän, tämä kuulostaa typerältä, mutta yritä saada itsesi ymmärtämään ettei maailma esim. kaadu niskaasi kun kävelet ovesta ulos.
Jaksat avata sen, eikö? :) Löydät varmasti kotiin...
Sitten vaan hengität. Syvään sisään ja ulos, nenän kautta.
Yritä keskittyä - toden teolla - pelkkään hengitykseesi.
Älä kuitenkaan lähde hengittämään normaalia tahtia kovempaa. Hengitä jonkin verran normaalia hengitysrytmiäsi hitaammin.
Tämä hengitysharjoituksen tarkoitus on (yrittää) ohittaa elimistössäsi esiintyvä lukkotila. Elimistösi pitäisi reagoida niin että se ryhtyy vähentämään stressistä johtuvaa ylivirittyneisyyttä.
Kysyt ehkä; mistä tiedän että teen oikein?
Kun teet hengityksen oikein huomaat pienen helpottuneisuuden tunteen n. kolmen- kymmenen hengityskerran jälkeen. Mikäli näin ei tapahdu, niin hengityksesi voi olla liian pinnallista - yritä saada pallea mukaan ja kylkiluut kohoamaan mahdollisimman "ylös ja ulos".
Länsimainen lääketiede ei noteeraa hengityksen laatua kovinkaan tärkeäksi asiaksi - sääli. Moni lievä ahdistustila katoaa hengitysharjoitusten avulla. Ei ole sattuma että joogassa, meditoinnissa ja taistelulajeissa painotetaan oikean hengitystavan tärkeyttä.
Ps. Mikäli päätit että em. voisi toimia, ja lähdet kokeilemaan, niin älä aluksi tee muutamaa kymmentä toistoa enempää - kuulostele tuntojasi. (ei saa ruveta huimaamaan.)
Jatkossa voit varovasti lisätä toistojen ja sarjojen määrää. Ole kärsivällinen. Lopussa kiitos seisoo, vaikka siihen menisi pitempi aika.
Mulla on ihan sama tilanne, en uskalla mennä ulos ja istun suurimman osan ajasta 4:n seinän sisällä. Huomasin että mulle tuli tuo kun jouduin psyk. "hoitoon" häpeän sitä että olen käynyt psyk. polilla ja ollut psyk. sairaalassa. Tuntuu että minulla on ikäänkun hullun leima ja sen takia mua katsotaan oudosti. Ennen uskalsin ja tykkäsin käydä lenkillä ja ostoksilla. Nyt en pysty enää nauttimaan lenkkeilystä enkä shoppailusta. Ootko sinä ollu koskaan sairaalassa tai polilla? Jos tuo ettet uskalla mennä ulos johtuu häpeästä niinkun mulla.