Voiko valehtelun antaa anteeksi?

Minä idiootti menin ihastumaan mieheen, jolle olin valehdellut ensin opiskelupaikkani ja sitten ikäni. Mies luulee deittaavansa tulevaa akateemikkoa, vaikka vasta painiskelen yo-kirjoitusten parissa.

Totuus sattuu, minä en halua satuttaa häntä, enkä sitä myöten itseänikään. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus ihastua kehenkään, sillä opiskelut ovat varsin kriittisessä pisteessä. Mutta ihastuminenhan on tunteiden erävoitto järjestä. Ulkonäöltään mies oli aivan "liian" komea mieheksi, jolla voisi olla jotain korvien välissä, mitä minä taas arvostan suunnattomasti - erehdyin kuintekin arviossani pahemman kerran. Suhde on ollut hirveän inhohimoinen alusta lähtien ja olemme edenneet liiankin pitkälle hyvin lyhyessä ajassa. Sanat vain jäävät, joka kerta sanottamatta. Ihastuneena hän tietysti on kertonut minusta monille, ja mikäli valheeni paljastuu tekee se hänestä tällöin myös valehtelijan.

Pitäisikö vain sulkea ovi kiinni perässään ja lähteä sanomatta sanaakaan?
2588
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kerro totuus vaikka se tuntuisikin huonommalta vaihtoehdolta. Se on ainut oikea tapa. Valehtelu vain johtaa uusiin valheisiin, kuten olet huomannut.

Äänestä
  • tässä sen näkee että rehellinen kannattaisi aina olla. Valheista joutuu aina maksamaan. Tavalla tai toisella.

    Mutta jos hän susta välitää niin ei tuollainen asia suhdetta kaada jos tunnustat sen rehellisesti ja avoimesti, kiertelemättä ja kaartelematta. Kunhan nyt et tehnyt sitä kuitenkaan vain kusettaaksesi...? Hetken se voi toki olla suuttunut asiasta, mutta sittenpähän näkee onko suhde vakavalla pohjalla. Kyllä tuollaisen asian yli muutkin on päässeet

    Ja voithan aina hakea sinne yliopistoon kun yo-kirjotukset on alta pois.

    Sano vaikka että "otit vähän ennakkoa" ; )

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rationalisti kirjoitti:

Minä idiootti menin ihastumaan mieheen, jolle olin valehdellut ensin opiskelupaikkani ja sitten ikäni. Mies luulee deittaavansa tulevaa akateemikkoa, vaikka vasta painiskelen yo-kirjoitusten parissa.

Totuus sattuu, minä en halua satuttaa häntä, enkä sitä myöten itseänikään. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus ihastua kehenkään, sillä opiskelut ovat varsin kriittisessä pisteessä. Mutta ihastuminenhan on tunteiden erävoitto järjestä. Ulkonäöltään mies oli aivan "liian" komea mieheksi, jolla voisi olla jotain korvien välissä, mitä minä taas arvostan suunnattomasti - erehdyin kuintekin arviossani pahemman kerran. Suhde on ollut hirveän inhohimoinen alusta lähtien ja olemme edenneet liiankin pitkälle hyvin lyhyessä ajassa. Sanat vain jäävät, joka kerta sanottamatta. Ihastuneena hän tietysti on kertonut minusta monille, ja mikäli valheeni paljastuu tekee se hänestä tällöin myös valehtelijan.

Pitäisikö vain sulkea ovi kiinni perässään ja lähteä sanomatta sanaakaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu