Hei,
Suhteeni alkoholiin alkoi noin 13vuotiaana. Oon nyt melkein 25 vuotias nainen.
Oon pystyny väkisin pidättäytmään joka viikonloppuisesta juomisesta tänä vuonna aika hyvin, mutta nyt tilanne taas repes totaalisesti käsistä.
Oon pilannut kaikki mahdolliset rakkaus suhteeni alkohlin takia, monet kaverisuhteet menny poikki ja pahin, tulin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ollessani liian humalassa puolustautuekseni.
Vaikka en juo joka ilta tai edes viikonloppu, voin sanoo suoraan et mul on kamala ongelma alkoholin kanssa. Vuosien aikana mitään hyvää ei oo koskaan seurannut juomisesta. Oon sellainen että kun otan sen yhden huikan, se on menoa ,joskus päiviksikin. Juon ilman loppua, "kaikki tai ei mitään" periaatteella. Ja must tulee ku "raivo härkä", vaikka muuten oon tosi mukava ja hauska ihminen.
Oon tullut siihen pisteeseen et pelkään itseäni. Oon kärsinyt psykologisista ongelmista nuorempana ( ahdistuksesta ja peloista) ja en oo vieläkään mikään maailman tasapainosin ihminen, mut vihdoinki elämäni alkaa olla sitä mitä sen haluankin. Ainoa asia joka ns. pilaa elämääni on mun riippuvuus ja ongelma juomiseen.
Alkoholi on jatkuvasti takaraivossa: "Koska viimeksi join, kuinka tekee mieli vetää "perseet" ja kauanko vielä kestän ilman huikkaa..ym..eli vaikka en juo jokapäivä ( vaikka tekee mieli) niin ajattelen alkoholia jatkuvasti. Ja mitä kauemmin onnistun pidättäytymään ( ennätys on n.kuukausi) niin sitä pahemmin sitten tilanne riistäytyy käsistä sen ensimmäisen korkkauksen myötä.
Alkoholi on demoni pääni sisällä josta en pääse eroon millään..
Oon päättänyt etsiä apua ryhmistä ja ammattilaisilta, koska muuten tiedän että elämäni luisuu ojaan lopullisesti. . Nyt on käyny jo niin pahasti, et seuraava seuraus on varmaan jo kuolema tj.
Se mitä tulin tänne hakemaan on juttuseuraa samoista ongelmista kärsivien kanssa. Olis ihanaa pystyä jakamaan kokemuksia luottamuksellisesti ja tukea toisiaan.
Kanssa jos jotakuta on käytetty seksuaalisesti hyväks humalassa, niin haluisin jakaa tunteita..
Kiitos kuuntelusta,
xx
Suhteeni alkoholiin alkoi noin 13vuotiaana. Oon nyt melkein 25 vuotias nainen.
Oon pystyny väkisin pidättäytmään joka viikonloppuisesta juomisesta tänä vuonna aika hyvin, mutta nyt tilanne taas repes totaalisesti käsistä.
Oon pilannut kaikki mahdolliset rakkaus suhteeni alkohlin takia, monet kaverisuhteet menny poikki ja pahin, tulin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ollessani liian humalassa puolustautuekseni.
Vaikka en juo joka ilta tai edes viikonloppu, voin sanoo suoraan et mul on kamala ongelma alkoholin kanssa. Vuosien aikana mitään hyvää ei oo koskaan seurannut juomisesta. Oon sellainen että kun otan sen yhden huikan, se on menoa ,joskus päiviksikin. Juon ilman loppua, "kaikki tai ei mitään" periaatteella. Ja must tulee ku "raivo härkä", vaikka muuten oon tosi mukava ja hauska ihminen.
Oon tullut siihen pisteeseen et pelkään itseäni. Oon kärsinyt psykologisista ongelmista nuorempana ( ahdistuksesta ja peloista) ja en oo vieläkään mikään maailman tasapainosin ihminen, mut vihdoinki elämäni alkaa olla sitä mitä sen haluankin. Ainoa asia joka ns. pilaa elämääni on mun riippuvuus ja ongelma juomiseen.
Alkoholi on jatkuvasti takaraivossa: "Koska viimeksi join, kuinka tekee mieli vetää "perseet" ja kauanko vielä kestän ilman huikkaa..ym..eli vaikka en juo jokapäivä ( vaikka tekee mieli) niin ajattelen alkoholia jatkuvasti. Ja mitä kauemmin onnistun pidättäytymään ( ennätys on n.kuukausi) niin sitä pahemmin sitten tilanne riistäytyy käsistä sen ensimmäisen korkkauksen myötä.
Alkoholi on demoni pääni sisällä josta en pääse eroon millään..
Oon päättänyt etsiä apua ryhmistä ja ammattilaisilta, koska muuten tiedän että elämäni luisuu ojaan lopullisesti. . Nyt on käyny jo niin pahasti, et seuraava seuraus on varmaan jo kuolema tj.
Se mitä tulin tänne hakemaan on juttuseuraa samoista ongelmista kärsivien kanssa. Olis ihanaa pystyä jakamaan kokemuksia luottamuksellisesti ja tukea toisiaan.
Kanssa jos jotakuta on käytetty seksuaalisesti hyväks humalassa, niin haluisin jakaa tunteita..
Kiitos kuuntelusta,
xx
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parasta aikaa taistelen itseni kanssa, että menenkö viinakauppaan. Menenkö illalla dokukavereideni kanssa "pitämään hauskaa"? Tiedän että ei pitäisi, olen luvannut itselleni olla tämän viikonlopun selvinpäin. Se on vaikeaa.
Viikolla olen selvinpäin koska on pakko, mutta kun viikonloppu lähenee, alkoholi tulee voimakkaasti ajatuksiin, tuntuu että on pakko saada juoda. Minulta ei onnistu että otan pari olutta, mielummin olen ilman. Se on kaikki tai ei mitään, mielummin överit ku vajarit.
Minä olen myös tehnyt hirveitä munauksia kännissä, pilannut ihmissuhteita ja joutunut vaikeuksiin. Olen myös kärsinyt masennuksesta, ja nyt kun siitä on päässyt eroon, on tämä juominen mennyt ihan överiksi. Koen että mulla on jonkilainen alkoholiongelma. Pystyn juomaan ihan hirveitä määriä, ja siihen saakka kunnes nukahdan/sammun. Muisti menee melkeinpä aina. Joskus on ollut hauskaa, mutta useimmiten ei enää. Seuraavina päivinä on ihan hirveä ahdistus ja morkkis.
Minua on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi. Heräsin siihen kun kun eräs äijä oli jo sisälläni, eikä hän lopettanut, vaikka pyysin. En kyennyt humalastani johtuen sen kummemmin puolustautumaan. Minulle on myös ehdotettu että antaisin rahasta, ja kännipäissäni olen suostunut. Ihan hirveää. Sitä tuskan ja katumuksen määrää on vaikea sanoin kuvata.
Olen viimeisen vuoden aikana dokannut melkein joka viikonloppu. Joskus on ollut useamman päivän putkia, lomalla.
Koen myös että tarvitsisin jonkinlaista tukea tähän että pääsisi alkoholista eroon. Mua ei todellakaan ole vaikea houkutella rientoihin mukaan. Melkeinpä kaikki "kunnolliset" kaverini ovat muuttaneet täältä muualle opiskelemaan, ja kaveripiiri koostuu enää suurimmaksi osaksi ryyppykavereista joita tapaan viikonloppuisin viinanhuuruisissa ympäristöissä. Viikonlopun tullen he ottavat yhteyttä, että joko taas mennään. Haluaisin elämääni muuta sisältöä, mutten tiedä mitä ja miten.
Itse olen 22v ja juomisen aloitin 15-vuotiaana ja se on ollut säännöllistä siitä lähtien. Miksei muille tästä ole tullut samanlaista ongelmaa kuin minulle, siis niille joiden kanssa silloin teininä dokasin ja joista osa on vieläkin ystäviäni? Olen kuullut monelta taholta että juon liikaa ja juomisen on loputtava. Tiedän sen, mutta en pysty..
Nii, se vaan on niin että jotkut pystyy juomaan kohtuuden rajoissa, ja sit on meitä joilla on tää "juopon geeni". Joillaki ihmisillä on suuri taipumus riippuvuuksiin ja toisilla taas ei ollenkaan. Ite tiedän että taipumusta löytyy ja siks en leiki esim. huumeiden kaa.Tosin alkoholi on myös huume, ja siihen oon koukussa.
Sairasta on se, et pystyy olee viikolla "kunnollinen" ( ei aina kylläkään) ja mäki oon hyvin pärjänny kaikessa ja menestyny asioissa joissa oon halunnu..mut sit se piru pääsee irti ja kaikki mistä ikinä voin kokea olevan ylpeä menee viemäristä alas. Se on ku eläis kaksoiselämää. Paha ja hyvä.
Mä oon kännissä mielisairas kusipää!
Oon pahoillani et sullekki kävi mitä mulle..oon kuullu miljoona tarinaa et nainen on heränny ku mies on jo sisällä mut en ikinä ( tiettykään) uskonu et se vois käydä mulle..ja nyt kävi. Ihan uskomatonta, ja täysin raiskarin syy, mut pakkohan sitä syyttää itteään siitä, et oli juonu niin helvetisti et oli niin tiedottomassa tilassa et ei heränny siihen ekaan kosketukseen..vittu. Ja sun tapauksessa, siis en voi ees kuvitella et jos se mies ei ees lopettanu!! Mul onneks lopetti mut se on jo liian myöhästä seki..
Teitkö asiasta rikosilmotusta, tai tunnetko sitä tyyppii??
Mäki oon tarjonnu jopa itteeni rahasta kännissä, mut onneks ei oo ikinä tapahtunu sit kuitenkaan. Voin vaan kuvitella milt se on tuntunu jälkeenpäin ja siis ymmärrän et niin voi käydä.
Haluisin vaan tietää, et miks me tehään näin? Jos me tiedetään et alkoholi ei sovi meille, jos se on miljoona kertaa jo todistettu, ni miks me juodaan?? Must tuntuu et meiänlaisiin on iskostunu jotenki se ajatus et kuinka kivaa juominen oli sillon teininä ja jotenki me yritetään havitella sitä samaa tunnetta ku se oli viel uutta ja hauskaa. Se on sama huumeiden käyttäjillä. Ne yrittää vaan tavotella sitä ekaa nostetta.
Ja siis sehän on selvää et me ollaan riippuvaisia, koska me silti juodaan. Meiän mieli janoaa sitä..ja se on niiiin ylitsepääsemättömän vaikeeta olla antamatta periks sille halulle.
Ku on ollu jonku viikon, hyvässä tapauksessa 2 viikkoa juomatta ni sit kaikki ne morkkikset edelliseltä kerralta on jo äysin pyyhitty pois ja pöytä pyyhitty muka puhtaaks ni sit vaan äkkii perseet koska on "tylsää" tai jotain. En ees osaa sanoa mitä.
Niin monta kertaa oon vannonu itelleni et lopetan ja etten enään haluu satuttaa itteeni ja muita ja sit taas sama vanha rutiini. Apua, ahdistaa.
Mä otin jo yhteyttä AA kerhoon koska nyt tän on pakko loppua.Mä en kestä enään yhtä darraa tai morkkista!
Kaiken lisäks on viel se pelko et mul on joku sukupuolitauti ( pahimmassa tapaksessa Hiv, hepatiitti..) sen raiskarin takii. Sillon ois liian myöhästä oppia virheestä josta mun ois pitäny jo oppia miljoona kertaa, mutta ei.
Jos haluut vaihtaa mailia, tai jos tääl pystyis jotenki lähettää yksityisviestejä ni ois parempi?
Juu maililla vois ehkä olla parempi, sitä tulee tarkistettua useasti, ja sinne on jotenkin helpompi mennä kun tänne suomi24:n päihdesivulle! :D Sitä paitsi pelottaa että täällä käy joku "kaveri" lukemassa ja tunnistaa mut.
Mun maili on [email protected] mut sähän voit antaa sun mailin kans, kun on tavallaan mun "vuoro" vastata jne :) En tiedä onko tossa sun profiilissa sun mailia, kun en saa sitä jostain syystä auki..
Joo, se on ehdottomasti parempi!
Mun maili on [email protected] . :)
ongelman myöntäminen on perusta muutokselle.
sitten se pitäisi myöntää myös ulkopuoliselle/ulkopuolisille, saada ongelmaa jaetuksi ja muutokselle tukea.
alkoholiongelman selvittelyyn ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. kaikille onnistuneille ratkaisuille on yhteistä, että myöntää ja tiedostaa ongelmansa. se on sullakin nimeltään alkoholismi.
sitten pitää opetella miten sen kanssa eletään.
ensin pitää ja sitte saa olla kokonaan juomatta. kaikki muut keinot epäonnistuu joko heti tai myöhemmin.
sulla on ainakin tässä vaiheessa vara valita mihin apuun turvaudut.alkoholisti vakikoi ensin avukseen sellaisen tuen jossa ei tarvitse lopettaa juomista, ainakaan kokonaan.
koukkuinen mieli pitää takaoven raollaan ja kohtuukäytön ihanteena. sitä ei alkoholistilla tule koskaan kuitenkaan olemaan. piste.
kun saa ongelmansa käsittelyn omassa päässään sille tasolle, että ymmärtää ainoan vaihtoehdon olevan juomattomuus (kuoleman lisäksi) niin sitte alkaa mennä paremmin. vasta sitten. nuo alkukiemurat ja kohtuukäytön oppimiset kuuluu lähes jokaisen juopon asiaan. niihän se on jo sulla ollutkin, joten jospa sen vaiheen pääsisit ylittämään rivakasti ?
mistä sitten apuja ? selaile palstan kirjoituksia. sellaisten ihmisten kirjoituksia , jotka ovat olleet raittiina jo pitempään.
he osaavat kertoa miten itse sen tekivät. siinä sulle mallia, koska siihen sinä varmaankin pyrit. vai kuinka ?
olet päättänyt hakea apua ryhmistö tai ammatilaisilta. hyvä. tietyissä ryhmissä on todella ammattilaisia, heitä jotka ovat jo tehneet sen mitä sinä vasta suunnittelet. eikä nuo ryhmät maksa mitään eivätkä noudata virka-aikaa.
lueskele ja kysele. lujaa päätöstä muutokseen tarvitaan, sortuminen on paljon helpompaa.
puhuen:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8497215/40143709