Mistä tiedän olevani masentunut? Inhoan sitä, kun ihmiset käyttävät sanaa "masentaa" niin yleisesti ja niin väärin. BB-Ninoakin masentaa, kun ei saa röökiä. Mutta mistä sitten tietää olevansa masentunut?
Oma tilanteeni on tiivistettynä tällainen: Yritän peittää kaikki tunteeni, ja olen siinä jo todella hyvä. Tunteeni ovat kyllä voimakkaat, mutta pystyn peittämään ne, pystyn tuntemaan oikaestaan vain ollessani yksin. En pidä itseäni missään arvossa. Minulla ei ole ystäviä, ja joskus ajattelen jopa, etten ansaitse ystäviä, ettei kenekään pitäisi joutua sietämään minua. Perheeseeni minulla ei ole hyvät suhteet. Minulla ei ole ketään kelle puhua. Ajattelen myös, ettei minulla, ajatuksillani ja tunteillani ole mitään väliä. Kun kukaan muukaan ei niistä välitä, miksi itse välittäisin? En uskalla luottaa kehenkään, enkä uskalla toivoa minkään muuttuvan paremmaksi. Pelkään pettyväni.
Mutta en usko enkä tunne olevani masentunut. Olen kyllä kuullut, että masentunut ei itse tiedä olevansa masentunut. Jos siis hoen itselleni "olen masentunut", silloin en ole masentunut? Miten voin estää itseäni masentumasta? Pelkään masentumista lähinnä siksi, etten usko mitenkään pääseväni pois siitä, jos siihen joudun. Kukaan ei varmasti huomaisi, sillä olen jo niin taitava näyttelemään että kaikki on hyvin. Enkä voisi itse hakeutua apuun, koska tiedän etten osaisi puhua edes millekään psykologille tai muulle.
Äh, tulipas nyt kirjoteltua. Sori. Mut kuitenki: Mistä tunnistan masennuksen?
Oma tilanteeni on tiivistettynä tällainen: Yritän peittää kaikki tunteeni, ja olen siinä jo todella hyvä. Tunteeni ovat kyllä voimakkaat, mutta pystyn peittämään ne, pystyn tuntemaan oikaestaan vain ollessani yksin. En pidä itseäni missään arvossa. Minulla ei ole ystäviä, ja joskus ajattelen jopa, etten ansaitse ystäviä, ettei kenekään pitäisi joutua sietämään minua. Perheeseeni minulla ei ole hyvät suhteet. Minulla ei ole ketään kelle puhua. Ajattelen myös, ettei minulla, ajatuksillani ja tunteillani ole mitään väliä. Kun kukaan muukaan ei niistä välitä, miksi itse välittäisin? En uskalla luottaa kehenkään, enkä uskalla toivoa minkään muuttuvan paremmaksi. Pelkään pettyväni.
Mutta en usko enkä tunne olevani masentunut. Olen kyllä kuullut, että masentunut ei itse tiedä olevansa masentunut. Jos siis hoen itselleni "olen masentunut", silloin en ole masentunut? Miten voin estää itseäni masentumasta? Pelkään masentumista lähinnä siksi, etten usko mitenkään pääseväni pois siitä, jos siihen joudun. Kukaan ei varmasti huomaisi, sillä olen jo niin taitava näyttelemään että kaikki on hyvin. Enkä voisi itse hakeutua apuun, koska tiedän etten osaisi puhua edes millekään psykologille tai muulle.
Äh, tulipas nyt kirjoteltua. Sori. Mut kuitenki: Mistä tunnistan masennuksen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masennusta on vaikeusasteeltaan monenlaista kroonisesta masentuneisuudesta vakaviin tuskaisiin depressiotiloihin, joissa voi olla psykoottisiakin piirteitä.
Jos pärjäät elämässäsi (työ, opiskelu) tuollaisenakin etkä tunne erityisemmin kärsiväsi, niin ei kai sitä masennusta kukaan sinulle diagnoosiksi tuputa. Tosin kertomastasi voi päätellä, että sinulla on heikko itsetunto ja masentuneelle tyypillisiä ajatuksia. Ja sanot näytteleväsi, että kaikki on hyvin. Tästä voi päätellä, että kaikki ei ole hyvin.
Millainen mieliala sinulla on? Oletko surullinen tai allapäin? Saatko mielihyvää ja iloa asioista, harrastuksista? Oletko kiinnostunut asioista samoin kuin ennenkin? Nukutko säännöllisesti ja hyvin? Miten on rakkauselämäsi laita? Millä mielin suhtaudut tulevaisuuteesi? Saatko aikaiseksi, mitä pitääkin; saatko tartuttua toimeen? Onko ruokahalusi ennallaan? - Kaikkea tällaista voit kysellä itseltäsi ja tunnistaa itsessäsi ajatuksia ja asenteita - ovatko ne kielteisiä ja pessimistisiä vai myönteisiä ja luottavaisia.
http://www.tohtori.fi/?page=591031
Kokeilepa montako pistettä saat vaikkapa tästä BDI-testistä. Lue kysymysten vaihtoehdot huolella ja vastaa sen mukaan, miltä sinusta lähinnä tuntuu.