Olen 20- vuotias nuori nainen ja varmaan samassa tilanteessa ku moni täällä; Haluan enemmän ku mitään eroon bulimiasta.
Oksentelu alkoi ku olin 17-vuotta ja vasta pari päivää havanhduin todella siihen et oon jo vuosia rääkänny kehoani ja mieltäni tällä helvetillä. Yleensä kerran päivässä,joskus kaksi. En edes muista milloin olisi ollut yli viikon taukoja,ellen oo ollu jossain matkoilla.
Mulla olis tosi iso tahto ja motivaatio nyt lopettaa tää.Taas kerran. Ammattihoito kuulostaa silti pelottavalta ja en varmaan vaan pysty viläkään myöntää itelleni et oon sairas. Siks etinki täältä ihmisiä jotka kokee kans olevansa valmiita oikeesti eroon tästä ja silti yksin se ei vaan onnistu. Voitais viestitellä päivän fiiliksiä,puida vähältä piti-tilanteita ja auttaa toisiamme eroon ahmimisesta ja oksentelusta.
Tiiän et täällä on varmasti muitakin jotka haluaa viel koittaa pelastaa itsensä ja olla terveitä.Pliis vastatkaa.
Oksentelu alkoi ku olin 17-vuotta ja vasta pari päivää havanhduin todella siihen et oon jo vuosia rääkänny kehoani ja mieltäni tällä helvetillä. Yleensä kerran päivässä,joskus kaksi. En edes muista milloin olisi ollut yli viikon taukoja,ellen oo ollu jossain matkoilla.
Mulla olis tosi iso tahto ja motivaatio nyt lopettaa tää.Taas kerran. Ammattihoito kuulostaa silti pelottavalta ja en varmaan vaan pysty viläkään myöntää itelleni et oon sairas. Siks etinki täältä ihmisiä jotka kokee kans olevansa valmiita oikeesti eroon tästä ja silti yksin se ei vaan onnistu. Voitais viestitellä päivän fiiliksiä,puida vähältä piti-tilanteita ja auttaa toisiamme eroon ahmimisesta ja oksentelusta.
Tiiän et täällä on varmasti muitakin jotka haluaa viel koittaa pelastaa itsensä ja olla terveitä.Pliis vastatkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen myös 20 vuotias nuori nainen, jonka ongelmat alkoivat 17 vuotiaana anoreksiana ja sit se kääntyi paranemisesta bulimiaan. normaali päivä on n.3 kertaa pöntöllä, pahimmillaan 5. Kaikki on saatava ulos, en siis syö, vaan ahmin kaikki. Olen ollut hoidoisssa, käyny psykiatrilla ja joutunu osastolle. Mikään ei tunnu auttavan, koska kenenkään kanssa ei ole voinu vaihtaa kokemuksia... kerron lisää jos kiinnostuit, laita mailii osoitteeseen [email protected]
Sairastuin 15 vuotiaana lievään anoreksiaan, 17 vuotiaana vaihtu bulimiaan. Paino vaihdellut 50-70 välilä. nyt lähes 20 ja oikeasti tahdon eroon tästä! Vuosia taakse päin ajatellen ahdistaa kun miettii kuinka paljon olen pahaa keholleni tehnyt... monen monta kertaa olen päättänyt kyyneleet silmissä että nyt loppuu.. mutta kaikkihan me tiedetään miten siinä käy... yks vakava seurustelu suhde pilattu tämän vuoksi, perhesuhteet ollu koetuksella, pahimmassa vaiheessa kaverit jääny, mut onneks ollu niitä oikeita ystäviä ja oon saanut takasin. Nyt opiskelen omaa unelmaani, kavereita ja ystäviä on, perhesuhteet kunnossa. Kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta itse teen elämästäni helvettiä. tahtoisin sen todella lopppuvan. Nauttia elämästä, unohtaa joka päiväinen ruoan ja liikunnan miettiminen, oppia syömään kuin normaalit ihmiset. ja oppia hyväksymään keho tälläisenä kuin se on. vaikeaa se tulee olemaan, mutta nyt olisi motivaatio ainakin kohdillaan :)
oon ite ihan samassa tilanteessa. kohta 18v. ja anoreksiaa&bulimiaa takana lähes neljä vuotta. haluun mun elämän takasin! vois vaikka alkaa meilailla, jos laitat/laitatte osotteita. ois tosi kiva!
Täällä kans 21-vuotias naisihminen, joka on sairastanut n.14-vuotiaasta asti, ensin anoreksia ja nyttemmin bulimia. Olis ihan mahtavaa päästä tästä jo pikkuhiljaa eroon! Vaihtaisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia muiden samoista ongelmista kärsivien kanssa.
[email protected]
Hei kiva et tääl on innokkaita tähän.Voisin tehdä jonku sähköpostin mihin liitän tässä olleet sähköpostit ja myöhemmin vaikka lisää jos ilmaantuu muita innokkaita.
Oon ihan varma ettei tästä ainakaan haittaa meille voi olla:)