Olen tulossa isäksi ja kyseessä on ns. pikaraskaus ulkomailla asuvan tytön kanssa. Joten en tunne häntä hirveän pitkältä ajalta. Olemme kuitenkin molemmat aktiivisesti mukana tässä tilanteessa.
Ongelmana on siis syöminen. Ruoka ei pysy sisällä (tai tyttö ei vaan suostu syömään) ja tätä on jatkunut jo useita viikkoja. Tänään havainnoin että hän puhuu ruokahaluttomuudesta ja ruoan pahasta mausta enemmän kuin sen aiheuttamista reaktioista. Ja hän vetoaa ruokien epäluonnollisuuteen, ravaa vessassa kuitenkaan oksentamatta ja on silminnähden heikkona. Emme siis tosiaan näe kovin usein...
Voiko tällainen käytös olla psykologista enemmän kuin fyysistä/hormonaalista?
Ja jos niin missä se rajaa kulkee?
t.Avuton ensikertalainen kulttuurimuurin äärellä
Ongelmana on siis syöminen. Ruoka ei pysy sisällä (tai tyttö ei vaan suostu syömään) ja tätä on jatkunut jo useita viikkoja. Tänään havainnoin että hän puhuu ruokahaluttomuudesta ja ruoan pahasta mausta enemmän kuin sen aiheuttamista reaktioista. Ja hän vetoaa ruokien epäluonnollisuuteen, ravaa vessassa kuitenkaan oksentamatta ja on silminnähden heikkona. Emme siis tosiaan näe kovin usein...
Voiko tällainen käytös olla psykologista enemmän kuin fyysistä/hormonaalista?
Ja jos niin missä se rajaa kulkee?
t.Avuton ensikertalainen kulttuurimuurin äärellä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raskaana ollessa useat voivat pahoin vaikka eivät oksentaisikaan. Minä kuulun tuohon ryhmään.
En syönyt ensimmäiseen neljään kuukauteen juuri mitään, ja laihduin 5 kiloa. Se ei silti sikiöön vaikuta, sikiö ottaa omansa aina äidin varastoista.
Raskaus vaikuttaa myös voimakkaasti psyykkeeseen. Jos hän ei syö mitään, johtui se sitten mistä tahansa, oikea osoite on lääkäri, joka osaa paremmin arvioida syitä.
Jotkut raskaana olevat, jotka voivat pahoin läpi raskauden, eivätkä pysty pitämään mitään sisällään, joutuvat ihan sairaalahoitoon. Se on jossain vaiheessa välttämätöntä.
Sinuna kuitenkin yrittäisin ensin selvittää, eikö hän pysty syömään, vai eikö hän halua syödä. Siihen minä rajan vetäisin..
Raskaudenajan pahoinvointi voi toisilla naisilla olla todella kovaa ja jatkua koko raskaudenkin. Yleensä se kyllä helpottaa n.12rv:n kohdalla. Ruoka alkaa ällöttämään, ei saata syödä tai mikään ei pysy sisällä. Ruoka ihan tosissaankin voi haista pahalle raskaanaolevan mielestä ja itse esim. inhosin yli kaiken kanaa.
JOnkin verran olen työn puolesta huomannut pientä kulttuurisidonnaisuuttakin pahoinvoinnissa. Joissakin kulttuureissa naiset "yökkii" helpommin, kuin toisissa. Mutta en sano, että pahoinvointi olisi kuviteltua, varmasti sitä on!
On vaikea sanoa onko "puolisosi" käytös psyykkistä vai fyysistä. Uskoisin, että kyse on ihan normaalista raskauspahoinvoinnista, mutta sinä tunnet hänet pidemmältä ajalta ja osaat miettiä olisiko tällainen reagoiminen ehkä hänen tapaansa esim. hakea huomiota.
Teroita puolisollesi, että yrittää jotain syödä, hedelmät, mustikkakeitto, limsat, sipsit ihan sama mikä vain pysyy sisällä. Ja neuvolassa tarkkaillaan pissaa, siihen alkaa kertymään ketoaineita jos äidin elimistö joutuu liian koville ravinnonpuutteen vuoksi. Lievää pahoinvointia voi huoletta hoitaa kotona, mutta jos viikkoon ei mikään pysy sisällä ja voimat alkaa olla lopussa, tarvitaan sairaalahoitoa ja nesteytystä siellä.