Pakko kirjoittaa tänne. Olen yllättyneen kiukkuinen.... Syystä.
Tämä sivusto monessakin jutunaiheessa yllyttää nuoria anoreksiaan ja painon pudottamiseen. Jos BMI on normaali, miksi pudottaa painoa?! Lihaskuntoa ja kiinteytystä yms. voi hyvin harrastaa, mutta älkää nyt tahallaan hommatko itseänne tähän tilaan. Kiinteytyksessä muistaa että lihas painaa enemmän kuin läski. Lihas vaatii myös ruokaa muodostuakseen. Upea kiinteä vartalo paljon kauniimpi kuin minun... Luiseva. Luut töröttää ja iho on eloton ja roikkuu päällä kuin ylisuuri takki. Ei se voi kiinteytyä kun ei syö esim. rasvaa mikä auttais ihoa asiassa....
Itse olen sairastanut reilut kaksivuotta anoreksiaa. Voin kertoa.... Ei tässä ole mitään hienoa. Sosiaaliset ihmissuhteet kärsivät, lähinnä mieliala muutosten yms takia. MAsennus seuraa anoreksiaa. Unettomuus sen mukana. Hiusten lähtö. Haluatteko todella tätäkin?! Iho huononee ja muisti katoaa. En jaksa olla edes oman poikani kanssa, huonoimpina aikoina. Nyt menossa parempi vaihe ja periksi en anna.
Tahdon alkaa elämään ja nauttimaan elämästä, sillä onhan tässä paljon paljon muutakin kuin ruoka ja syöminen. Eihän muutkaan laske ja mieti syömisisään, miksi me teemme niin?! Eiköhän oteta ja sitkeästi vain aletaan nauttimaan ruoasta ja siten elämästä? Eikä yllytetä ketään tämän vakavan sairauden kimppuun. Ei ole hienoa sanoa että joutuu kulkemaan psykologilla, ravitsemusterapeutilla, säännöllisesti verikokeissa (arvot heittelee vakvasti).... Ei tätä kukaan halua. Oikeasti. Pitäkää järki päässä.
Tämä sivusto monessakin jutunaiheessa yllyttää nuoria anoreksiaan ja painon pudottamiseen. Jos BMI on normaali, miksi pudottaa painoa?! Lihaskuntoa ja kiinteytystä yms. voi hyvin harrastaa, mutta älkää nyt tahallaan hommatko itseänne tähän tilaan. Kiinteytyksessä muistaa että lihas painaa enemmän kuin läski. Lihas vaatii myös ruokaa muodostuakseen. Upea kiinteä vartalo paljon kauniimpi kuin minun... Luiseva. Luut töröttää ja iho on eloton ja roikkuu päällä kuin ylisuuri takki. Ei se voi kiinteytyä kun ei syö esim. rasvaa mikä auttais ihoa asiassa....
Itse olen sairastanut reilut kaksivuotta anoreksiaa. Voin kertoa.... Ei tässä ole mitään hienoa. Sosiaaliset ihmissuhteet kärsivät, lähinnä mieliala muutosten yms takia. MAsennus seuraa anoreksiaa. Unettomuus sen mukana. Hiusten lähtö. Haluatteko todella tätäkin?! Iho huononee ja muisti katoaa. En jaksa olla edes oman poikani kanssa, huonoimpina aikoina. Nyt menossa parempi vaihe ja periksi en anna.
Tahdon alkaa elämään ja nauttimaan elämästä, sillä onhan tässä paljon paljon muutakin kuin ruoka ja syöminen. Eihän muutkaan laske ja mieti syömisisään, miksi me teemme niin?! Eiköhän oteta ja sitkeästi vain aletaan nauttimaan ruoasta ja siten elämästä? Eikä yllytetä ketään tämän vakavan sairauden kimppuun. Ei ole hienoa sanoa että joutuu kulkemaan psykologilla, ravitsemusterapeutilla, säännöllisesti verikokeissa (arvot heittelee vakvasti).... Ei tätä kukaan halua. Oikeasti. Pitäkää järki päässä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen sairastanut kohta viisi vuotta. Nyt olen kohtalaisessa kunnossa fyysisesti, mutta en mikään huippu iso ole. 174 cm ja s tai 34 on koko. Anoreksiasta ei välttämättä parannu koskaan kunnolla.
ei tätä kukaan halua oikeasti. pari kaverii on just sellasii wannarektikoita, ja oon kuullu ku ne juttelee just kaikkee tyylii et mite hienoo ja coolii olis joutuu osastolle ja tällee. et kiva siin vieres sit kuunnella ku ite joudun osastolle jos paino ei nouse huomattavasti täs enne lokakuun puoltavälii..ja en kyl haluais ja nää siin vaa toivoo sitä et ne "PÄÄSIS". ei ne oikee taida ees tajuta et mist on kyse
sori en tiiä tuli vähä sekavaa tekstii mut :D
..kun mä olin viimeks osastolla, enkä yhtenä päivänä päässyt sängystä ylös. Mä yritin kammeta itteeni käsien avulla, mutta mun kädet ei totellu enkä saanut kiinni. Mun jalat ei suostunu nouseen että olisin voinut heilauttaa ne sängyn ulkopuolelle. Mun ajatus jumitti ja mä unohdin hetkeksi asioita, nimiä; asioiden, ihmisten, lemmikkien. Mä en muistanut sanaa "vihko", kun yritin pyytää paperia kirjoittamiseen.
Silloin mä mietin, kuinka hulluja ihmisiä tästä maailmasta löytyy, kun ne haluaa tätä. Mä en halua mitään muuta kun pois tästä. Olisin mielummin mitä tahansa.
Ei kukaan halua syömishäiriötä, kun tajuaa sen oikean kamaluuden. Se on kaikkea muuta kuin haluttuva asia. Itsellä on mennyt viimeiset vuodet kokonaan suljetulla osastolla, letkuruokinnassa usein. Minulla on todettu alkanut ortopedia, olen vasta 14 vuotta. MUTTA MINÄ PARANNUN. SE EI OLE KOSKAAN MAHDOTONTA.
...mahdotonta, mutta oon itselleni niin katkera näistä hukkaan heitetyistä vuosista. Nuoruus pitäis kuitenkin olla "elmän parasta aikaa" ja missä mä olen sen viettänyt? Suljetulla, lenkillä, oksentamassa, itseäni viiltelemässä. Moni sanoo mulle, että mun asiat on kuitenkin hyvin, kun mulla on lukio suoritettu ja vielä hyvin (ellei loistavin) arvosanoin. Mä vaan haluaisin tietää, missä kohtaa ne asiat on hyvin, kun mulla on todettu osteoporoosi, sydämen rytmihäiriöitä enkä koskaan voi saada lapsia. Tulen kuolemaan nuorena ja mun elinikäinen ammattihaave - eläinlääkäri - on poissuljettu vaan mun kehon huonon kunnon takia. Mun hampaat on suurimmaksi osaksi korvattu uusilla omien puolimätien tilalle. Mun kädet ja jalat on täynnä viiltelyarpia. Mä oon 21-vuotias. Ja mitään muuta en toivo niin paljon kun että te, joilla on vielä mahdollisuus parantua ilman, että saatte elinikäisiä haittoja tän sairauden takia, saisitte jostain voimaa ja apua parantumiseen. Teille ei oo vielä liian myöhästä se uus elämä.
Ilmeisesti on pakko löytyä edes jonkinlaista uskoa, kai sitä muuten olis pättäny päivänsä jo aikoja sitten. Sä oot vielä noin huonossa kunnossakin, ite oon hitaasti mutta varmasti saanu nostettua painoani (BMI nyt 16) sen jälkeen, kun mulle kerrottiin, että elän korkeintaan viikon. Se oli se käännekohta. En koskaan unohda mun vanhempien ilmeitä, kun ne kuuli sen. Yli kaks vuotta oon taistellu ja nyt tuntuu, että olisin voiton puolella, tällä hetkellä. Mutta jokainen päivä on taistelua. Onneks mulla on aivan ihana poikaystävä, joka on ollu mun tuki ja turva jo monen vuoden ajan, se tekee mulle ruokaa tarkasti ohjeiden mukaan ja ostelee mun lempiherkkuja.:> Muutaman kerran oon joutunu sairaalaan noitten rytmihäiriöiden takia ja pelkään kuollakseni, että joku päivä en vaan enää herää.
Paljon tsemppiä sullekin, toivon sydämestäni että saisit jostain voimaa kammeta ittes ylös siitä suosta. Se on aluks pelottavaa, tai vieläkin, mutta siinä onnistuu kun tarpeeks haluaa. Hyvä, että olet saanut apua!!
....
Tiedän mitä tarkotat. Mutta synkimpinä hetkinä ajattele niitä unelmias, elämällä on vielä paljon annettavaa kun annat sille tilaisuuden. Mä uskon näin, vaikken aina toimikaan sen mukaan..
Mä en oo luovuttamassa. Tällä tiellä on ylä- ja alamäkiä, mutta 11 vuotta on liikaa, nyt mä haluan jotain muuta.
kuule eipä tässä muitakaan ne lihakset kiinnosta, niistä on turha kenenkään jankuttaa ja kiinteytymisestä. päätavote sairaana ihmisenä mulla on laihtuminen näytimpä miltä tahansa. ei vois vähempää kiinnostaa mikään lihaksen kiinteytyminen ja oikeiden juttujen syöminen kun laittopa kurkusta mitä tahansa alas niin hirvee morkkis päällä.