Olen masentunut. Olen ollut niin kauan kuin muistan. Masennus kuitenkin todettiin vasta pari vuotta sitten. Aluksi se määriteltiin keskivaikeaksi, pari kuukautta sitten vaikeaksi. Minulle ei ole annettu lääkitystä, vain psykiatrilla käyntejä.
Tuntuu ettei mikään auta. Olen ihan yksin tämän asian kanssa. Välillä tunnen olevani iloinen, ehkä onnellinenkin, mutta silloin tunnen syyllisyyttä. Ja pian taas masennun.
Ei tämä ikinä oikeasti lopu tai mene pois. Tuntuu turhalta uskotella itselleen niin.
Minulla on poikaystävä, kolme sydänystävää (tai ainakin joskus luokittelin heidät sellaisiksi) ja useita sisaruksia. Pidin vuotta vanhempaa siskoani minulle todella läheisenä ja ehkä tärkeimpänä ihmisenä minulle. Mutta nykyään hänkään ei tahdo olla seurassani ja on minulle vihainen kaiken aikaa. Olen kai ollut töykeä tai ilkeä häntä kohtaa, en edes tiedä. Pelkään olevani tunteeton ja kykenemätön tuntemaan empatiaa.
Pidän ihmisistä, he vain eivät ilmeisesti välitä minusta kovin paljoa. Kaipaisin vain ystävää. Ei hänen tarvitsisi ymmärtää minua täydellisesti. Kunhan olisi tukena ja paikalla silloin kun tarvitsisin häntä.
Vihaan itseäni ja elämääni.
Kirjoitin tämän vain purkaakseni tuntemuksiani, tuntuu ettei ole mitään muutakaan, mitä kautta voisi lieventää pahaa oloaan.
Tuntuu ettei mikään auta. Olen ihan yksin tämän asian kanssa. Välillä tunnen olevani iloinen, ehkä onnellinenkin, mutta silloin tunnen syyllisyyttä. Ja pian taas masennun.
Ei tämä ikinä oikeasti lopu tai mene pois. Tuntuu turhalta uskotella itselleen niin.
Minulla on poikaystävä, kolme sydänystävää (tai ainakin joskus luokittelin heidät sellaisiksi) ja useita sisaruksia. Pidin vuotta vanhempaa siskoani minulle todella läheisenä ja ehkä tärkeimpänä ihmisenä minulle. Mutta nykyään hänkään ei tahdo olla seurassani ja on minulle vihainen kaiken aikaa. Olen kai ollut töykeä tai ilkeä häntä kohtaa, en edes tiedä. Pelkään olevani tunteeton ja kykenemätön tuntemaan empatiaa.
Pidän ihmisistä, he vain eivät ilmeisesti välitä minusta kovin paljoa. Kaipaisin vain ystävää. Ei hänen tarvitsisi ymmärtää minua täydellisesti. Kunhan olisi tukena ja paikalla silloin kun tarvitsisin häntä.
Vihaan itseäni ja elämääni.
Kirjoitin tämän vain purkaakseni tuntemuksiani, tuntuu ettei ole mitään muutakaan, mitä kautta voisi lieventää pahaa oloaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja onneton, koska minulla ei ole sisaruksia lähellä ja vain vammainen veli hoidettavana. Ei ainoatakaan ystävää eikä poikaystävää. Epäonni on seurannut minua viimeiset viisi vuotta. Työpaikka meni alta. Tein huonon valinnon asunnon ostossa. Korvatulehduksia toinen toisensa jälkeen. Liukastuin viime talvella ja nyt ranteeni on epämuodostunut.
Pari viikkoa sitten kaaduin pyörällä ja nyt pääsen kävelemään vain ontumalla ja kipuja vieläkin ympäri kehoa.
Mitä seuraavaksi.
Vastaan nyt huvikseni teiän viesteihin, kun tiedän, että tuntuu kivemmalta jos joku vastaa viesteihin :).
Maailma on ikävä kyllä sellanen paikka, että täältä löytää onnen hyvin harva enää nykyään ja senkin vain todellisen työn takaa.
Itse olen huomannut, että jos pakottaa itsensä tekemään jotain josta jostain piti tai joka saattaa edes vähän tuntua hauskalta, niin heti olo piristyy. Itse oon niin laiska, että harvoin jaksan käydä lenkillä tai mitään, mutta tiedän että siitä tulee rutkasti parempi fiilis.
Mutta jaksamisia vaan sinne ja kannattaa miettiä, että kuoleeko ihan luuserina, vaiko yrittää kaikkialta etsiä onnea, ja sitten jos sitä ei mistään löytynyt antaa itsensä kuolla, ja toteaa, että ei elämä ole elämisen arvoista. Paradoksaalista, mutta loogista.
Tasapainoaistiakin pitää ja voi hoitaa. Huonosti toimiva tasapainaoaisti voi kuormittaa ja väsytttää kehoa ja mieltä monella tavalla. Kokeilepa, miten asentohoito auttaa sinua. Se tarkoittaa itsehoitona toistuvasti tehtäviä liikesarjoja, joiden teho perustuu painovoimaan. Asentohoidon välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen.
Lisätietoja osoitteesta asentohoito.auttaa.fi