Opiskelen yliopistossa ja kaikki muu on hyvin paitsi tärkein asia elämässä eli ihmissuhteet. Olin ennen aktiivinen ainejärjestössäni ja kuvittelin kuuluvani joukkoon. Pikkuhiljaa minulle valkeni, että olen siinä porukassa täysin ylimääräinen ja ulkopuolinen. En ole enää pitkään aikaan käynytkään ainejärjestöjutuissa. Onko todellakin niin, että ainoa tapa saada porukassa hyväksyntää ja kavereita on kännääminen ja machoilu? Kaljan tai kaksi voi juoda ja ei siinä mitään, mutta en tykkää humalahakuisesta juomisesta. Olen sosiaalinen, huumorintajuinen ja mukava. Näistä asioista olen saanut kehuja. En keksi muutakaan syytä kuin se, että en juo alkoholia sille, että minulla ei ole kuin kaksi kaveria. Heilläkin on joskus omat juttunsa ja toinen on aika usein eri paikkakunnalla.
Tuntuu vaan kamalan yksinäiseltä, kun sosiaalisena ihmisenä menee taas yksi lauantai yksin murehtiessa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. En haluaisi viettää koko elämääni yksinkään. Välillä tulee pelottavia ajatuksia mieleen. Haluaisin vain edes muutaman oikean kaverin lisää, joidenka kanssa pitää hauskaa, urheilla tai tehdä jotain muuta kivaa.
Tuntuu vaan kamalan yksinäiseltä, kun sosiaalisena ihmisenä menee taas yksi lauantai yksin murehtiessa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. En haluaisi viettää koko elämääni yksinkään. Välillä tulee pelottavia ajatuksia mieleen. Haluaisin vain edes muutaman oikean kaverin lisää, joidenka kanssa pitää hauskaa, urheilla tai tehdä jotain muuta kivaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ymmärtäny viestiäsi mut... haluisin auttaa mut en voi... olen ihan tarpeeton..
Todennäköisesti tulet menestymään elämässäsi paremmin kuin toverisi - viina ei tee heitä viisaammiksi.
Alkoholi on ikävä kyllä ongelma monissa ryhmissä. Itse aikoinani törmäsin samaan raittiina ja sitten aloin uskoa että juominen kuuluu normaaliin asiaan. Nyt jälkeenpäin sanon että elämäni olisi ollut hienoa jos en olisi törmännyt juoppojen arvomaailmaan. Se maailma on heikkojen tapa ajella kemikaaleilla huolet pois ja elää valheellisessa todessa. Siitä seuraa tällainen nykyinen maailma jossa tentit pitää selvittää piristeillä ja hauska tehdä holilla tai huumeilla. Työ on monille kestämätöntä johon ajauduttu kun on opiskeltu liian vaativaa kemikaalien avulla - satama työ olisi ollut sopivampaa.
Opettele myönteinen elämänasenne ja opettele hymyilemään - iloinen ihminen saa aina ystäviä aivan samoin kuin aurinko saa hyvälle tuulelle.
Ei varmasti ainoa tapa, mutta usein se "paras tapa". Ikävä kyllä ihmiset eivät usein tutustu muun kuin juopottelun kautta tai sitten harrastusten (joihin sisään pääseminen ulkopuolisilta voikin olla hankalaa).
Tietysti aina voi kokeilla löytää uusia piirejä toisista ihmisistä, mutta niidenkin löytyminen voi olla hankalaa. Viime kädessä oma yrityksesi tutustua muihin ihmisiin ratkaisee. Jos yrität käyttää kaikki mahdolliset tilanteet hyväksi ovat mahdollisuutesi paremmat tutustumiseen.
Samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta minäkin koen. En löydä itseäni niistä machoilu jutuista enkä ryyppäämisistä. Paremmin sellainen herkempi ja syvällisempikin oon. Olematta kuitenkaan neitimäinen. Tällä hetkellä ei ole elämässä oikeastaan kuin tuttuja, muutama jonkinlainen kaveri. Mutta nekin suhteet tuntuu aika yksisuuntaisilta. Ei tosiaan oo kivaa kun juuri kukaan ei pidä minkäänlaista yhteyttä, soita tai käy kylässä.
Tahtoo tämä yksinäisyys saada valtaansa, eikä yksin huvita tehdä oikein mitään. Kai sitä jotain harrastuksia pitäisi kehittää, mistä saattaisi löytää jopa saman henkisiä tyyppejä. Sitä suosittelen sullekkin. Missä päin Suomea sä vaikutat. Voitais vaikka mailailla, jos kiinnostaa?
Opiskelen ja asun Tampereella. Sähköpostini on [email protected]
Samoja kokemuksia täälläkin päin. Paitsi, että itse en edes ole missään vaiheessa oikein uskaltautunut noihin ainejärjestön tilaisuuksiin, kun tiedän, että ne jutut pyörii niin täysin alkoholin ympärillä. Ei minullakaan sinällään mitään juomista vastaan ole, itse en vain suuremmin harrasta, enkä yhtään tykkää, kun siitä tulee itse tapaamisten päätarkoitus. Ja ulkopuolisiahan sitä nyt sitten ollaan opiskelupiireissä. Eikä muutosta näkyvissä.
Luin tuon juttusi ja tulin siihen tulokseen,että älä tuosta juoma porukasta välitä.Hae yhteisöstäsi sellainen
porukka,joille ei se juominen ole niin tärkeää.Vaan ne teidän yhteiset asiat,kyllä löytyy varmasti kavereita.
Jotka ajattelevat saman tapaiseasti kuin sinäkin.Sanoit opiskelevasi yliopistossa,uskon siitä opiskelija
määrästä löytyvän sulle uusia kavereita.Eikun tsemppiä sulle!
Niin ihana kuulla että sun kaltasias poikia on olemassa, kun lähes kaikille kännäily on niin älyttömän tärkeetä. En tiedä mistä sun kaltasias löytyy, koska mun opiskeluporukoissa sellasia ei pyöri. Oot ihana =D
Tapa itsesi.