jotkut ovat väittäneet
että tuuli ja pilvet tuoksuu
hiljaisuus on hirvittävää meteliä korville
ja ettei ihminen kykene elämään yksin
tiedän
ettei alakuloni anna mahdollisuutta kokea
tavoittaa lempeimpiä lauseitasi
eikä käteni yllä koskettamaan
hiuksia
avointa syliäsi eikä kuulla
miten yö astuu kuin varkain illan päälle
nakertaa sen pala palalta pois
älä unohda
anna minun vain hoippua ja vahvistua ¨
lopettaa kasvaminen pienemmäksi
etsiä ja löytää taas aistit
että tuuli ja pilvet tuoksuu
hiljaisuus on hirvittävää meteliä korville
ja ettei ihminen kykene elämään yksin
tiedän
ettei alakuloni anna mahdollisuutta kokea
tavoittaa lempeimpiä lauseitasi
eikä käteni yllä koskettamaan
hiuksia
avointa syliäsi eikä kuulla
miten yö astuu kuin varkain illan päälle
nakertaa sen pala palalta pois
älä unohda
anna minun vain hoippua ja vahvistua ¨
lopettaa kasvaminen pienemmäksi
etsiä ja löytää taas aistit
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oli ihmeellisen voimauttava tämä runo. Kiitos runostasi. Siitä virtasi täyttä energiaa alakulooni. Voimat palautuivat. Jos pallollamme kahvat ois, niistä nyt kiinni pitää vois. Niin paljon voimaa.
Oikein hyvää, aurinkoista, iloista, kevyttä, lämmintä, värikästä ja voimauttavaa syyssunnuntaita.
mukava kuulla, että sait runostani energiaa
vaikka kirjoitinkin sen einiinvaloisassa mielentilassa.
Kaikkea hyvää myös omaan elämääsi ja
lämmin kiitos lempeästä palautteesta.
Rakas, älä koskaan muutu, älä anna
kokemusten sumentaa, mikä nyt katseessasi
on minulle tärkeää ja Rakasta, mikä on
niin osan sinua minussa.
Anna aina tuoksuisi tulla juuri, niin
kuin se nyt tulee ja vaikka olemme eläneet
vuosikymmeni, sinussa minä haistan aina
nuoruuden Sinun ihossa.
Suo minulle aikaa, jotta saan Sinua
Rakastaa, vuosikymmeniä lisää, että näen
kuinka aika sinua kaunistaa. Anna päivien
tulla, ne hellien sinut ohittaa.
Kun aamu heräät, minun sylissä olet, päivässä
olen Rakas turvanasi. Kun ilta meihin saapuu,
minä Sinulle itseni avaan, kun illan silmä
sammuu, on yö aikaa Rakastaa...
siksi, älä muuta koskaan pois minusta..
http://www.youtube.com/watch?v=9aGMDMnTZOY&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkaus on joka päivä kasvamista,
Rakastaminen uuden oppimista.
Ei koskaan kasva valmiiksi, ei
opi Rakastamaan kylksi.
Mutta hyvä jos sitten, aikanaan, kokee
Rakastaneensa kokonaan ja antanut
sille kaikkensa.
Rakkausrunossasi tuntui Naisen oma, herkkä,
kosketus Rakastamiseen ja Rakkauteen.
Se on miehelle aina mystinen ja
hieno tunne ja tunnelma.
Kynäsi jälki, teksti, on aina tuore
ja uudistunut. Tämäkin Runosi oli
niin syvää ja koskettavaa.
Kruunuksi tuo viimeinen säe,
taidolla kirjoitettuna.
Erittäin hieno Runosi.
Iloa ja voimia Sinulle päivääsi.
samanlaisia miehiä enemmän kuin sinä m57.Olet ihana.Kiitos että olet.
Runo puhuttelee sisintä hyvin tehokkaasti. Siinä on lämpöä, toiveikkutta ja kaikkea mitä elämänkokemusta
ja rakkautta omaava ihminen voi toiselle antaa. Liikutun ja ihmettelen, mistä oikein saat sanasi ja rohkeutesi sisintäsi niin kauniisti avata. Sanat loppuvat ja en voi muuta kuin katsoa silmiisi ja hymyillä. Pakahduttavaa.
Kiitos.
Iloa ensi viikolle ja kaikille tuleville päiville - minä ajattelen aina lämmöllä . . .
ylistyslaulu naiselle,
sille kaikelle kauneudelle ja vuosille/vuosikymmenille
rakkaudessa. Lohdullinen
' Rakas, älä koskaan muutu, älä anna
kokemusten sumentaa, mikä nyt katseessasi
on minulle tärkeää ja Rakasta, mikä on
niin osan sinua minussa '
Mielestäni yksi erityisen koskettava osuus runossasi
on se, miten aika voi olla kaunistavaa naiselle ja päivien
ohittaminen hellyydellä. Nainenhan on erityisen herkkä
kapistus kuitenkin vuosien kululle, varmaan paljon enemmän
kuin mies, luulisin. Runosi saa joka ainoa kerta lukijan sanat-
tomaksi ja vaikeaksi antamaan niille niiden ansaitsemaa arvoa.
Kiittää niin, että se tuntuisi ja tulisi Sinuun.
Perehdyt niin syvällisesti itse lukemaasi ja täydennät tekstisi
niin upeilla liitteillä, että on suuri nautinto kuunnella niitä
ja unohtua tekstiisi.
Kiitos, se tulee sydämestäni. Olkoon päiväsi mitä parhain.
Kyllä minä uskallan, kun vain olet vierellä
ja tiedän että olet onnellinen. Minä
jaksan ja olen vahva, enkä minä luovuta,
olet minulle niin tärkeä, läheinen.
Kun osoitat että saan tulla taas käymään,
on maailma niin kaunis, maa vehreää.
Näen jo kuinka sylisi minua odottaa,
saan tunnustella Sinua, kättäsi lempeää.
Ja minä tulen, niin kuin olisit olisin
nuoruuteni voimissa, uudesti syntynyt.
Joka hetki lähempänä sinua, matka
lyhenisi, joku suurempi välillämme ylittynyt.
Viimein olisi käsivarsillasi, hymysi
luona, siellä missä minun paikka on maailmassa.
Enkä enää poistuisi, perääntyisi, Sinussa aina,
niin pitkään, kun olisin olemassa...
siksi minä uskallan, sinussa..
http://www.youtube.com/watch?v=rBaLyPQF-Fo&feature=related
Olet minulle
lämpö
joka sulattaa
valo
joka auttaa näkemään reitin eteenpäin
ilo
joka antaa rohkeutta hypellä kevein askelin
juuri nyt. Kiitos - rohkaisu ilahdutti ja tuli tarpeeseen. Levollista iltaa.
Vaikka joskus kohtaa mystistä ja tumaa
pahuutta, sanoja syövyttäviä kohdalla
sydämen, olet myös Sinä, joka kaiken taittaa,
joka, jossan näen vaalean puhtauden.
Ei, et hohkaa punaisena kuin kuuma hiillos,
mutta lämpöä ja se tulee syvälle, et lausu,
mikä ei tule sydämestä, sekaikki, mikä on
Sinusta, tulee balsamiksi haavoille.
Vaikka mystinen petollisuus liikkuu maassa,
Sinä kaiken paremmaksi vaihdat, vaikka
pahan silmä päivässä liukuu, senkin yläpuolella
Sinä olet aurinkoni, voimaasi vuodat.
Ja kun tiedä: sinä olet, se minulle on voimia,
uskoa tähän kokonaisuuteen, ihmiseen. Vaikka
mustapukuiset hoitajat kulkevat pitkin kynsin,
kun näen Sinut, uskon, luotan, taas Rakkauteen.
http://www.youtube.com/watch?v=hhrmI0hQRo8&feature=related
Ei sanoja
vain hymy
kosketus - tässä olen.
Näetkö - rakkaus antaa elämälle merkityksen.
Tulin onnelliseksi.
Kiitos - Sinä ihmeellisen taitava kirjoittaja - lämpöä iltaasi.
Tuuli tuoksuu hyvältä, uskoisin niin
liika hiljaisuus, rasittaa korvia, hmmm...
yksin ei ole hyvä olla, ei
alakuloisuuteen vaipuneena, on vaikeaa osata kuunnella
ja yö taittaa päivän ennen kuin huomaakaan
vahva on hyvä olla ja siihen on pyrittävä, mutta
joskus ihmisen täytyy kasvaa pieneksi ymmärtääkseen paremmin.
Pidin runosi lukunautinnosta, mukavaa syyspäivän jatkoa. :)
minäkin uskon siihen, että tuuli oikeasti tuoksuu.
Se hiljaisuus, se voi olla todellakin korvia särkevää
tai sitten vaihtoehtoisesti soida korvissa musiikin
lailla, riippuen mielialasta.
Pieneksi kasvaminen taitaa olla minulle kaikkein eniten
totta ja konkreettisinta asia runostani, mikä lie mieleni
syvyydessä.
Miellyttävää palautettasi oli ihana lukea,
kiitos ja syksyistä kauneutta sinne jonnekin Sinulle.
...enää kommentoida runoja ilman, että tulee leimatuksi vastausten kerjääjäksi omaan runoon, heh...
Otan riskin ja muutaman sanan haluan kertoa runostasi. Siinä on jokaikisessä säkeistössä hienoja lauseita, kuten esim. "lopettaa kasvaminen pienemmäksi". Erittäin tunteellinen runo elämän kasvukivuista. Näin minä tätä luen ja kiitän, että sain sen lukea.
on näämmä poistettu jonkun toimesta.
Kiitän palautteestasi ja mukavaa huomata,
että nostit ' pieneksi kasvamisen ' esille koska olen
mieltynyt siihen itsekin ja varmaan juuri sen
vuoksi käyttänyt sitä aiemminkin joissain ru-
noissani.
... rakkautta pieni sydän vielä pienemmäksi käy
käpertyy itseensä
kun paljon hoivaa ja hoitoa tarvitsee
käsiä jotka syliin vetää ja kovasti puristaa
suudelmia jotka viettelee ja valmistelee
rakkauden tuloon.
ilman rakkautta ei ole mitään
mikä kasvaisi ...
kylläpä oli pienen ja herkän ihmisen kaikuja anovia
suoraan sydämestään.
tosi koskettavia säkeitä.
hyvä upea linda !!!
joka sanoi tässä jossakin vaiheessa kesää,
ettei kaipaa enää miestä rinnalleen. Minusta
se on sama asia, kuin elää ilman rakkautta ja
tuntuu oikeastaan aika luonnottomalta ainakin
minusta. Minusta tuntuu ainakin siltä, että
rakkaus on meille synnyinlahja joka on vain
kasvava luonnonvara, ei kuoeva tunne.
Kirjoitat hyvin kauniisti Runopoika, niin äärettömän
kauniisti. Se kaikki kertoo jo, miten lempeä olet
luonteeltasi ja Sinussa elää Suuri Runoilijasielu.
Kiitän, olkoon Sinunkin päiväsi iloa täynnä.
Rakkauden sanat menee täydellisesti perille vain otolliseen maaperään,
alakuloinen tarvitsisi juuri ne sanat vahvistuakseen, mutta hän ei jaksa avata sydäntänsä...
anna minun vahvistua, älä hylkää minua ja tulee vielä päivä jolloin nään maailman
kauneuden kaikilla aisteilla. Avaan sydämeni sinulle rakas, odotathan minua.
Tällaisia ajatuksia runosi herätti. Käyn täällä vaan lukemassa runoja, en itse kirjoita (osaa).
Olen lukenut sinun runojasi aikaisemminkin, en vaan ole niitä kommentoinut. Olen pitänyt
lukemastani, mutta tämä Rakkausruno on erilainen ja minusta tämä oli, paras on ehkä
väärä sana, mutta huippuhyvä :) Etenkin minua puhutti loppukappale:
älä unohda
anna minun vain hoippua ja vahvistua ¨
lopettaa kasvaminen pienemmäksi
etsiä ja löytää taas aistit
voisin väittää vastaan, ettet osaisi kirjoittaa runoja.
Lueppa oma palautteesi alku, jonka minulle kirjoitit.
Siinä jos missä on aihetta runoon, uepita lauseita
jotka ovat kuin runoa konsanaan. Joten älä vähättele
itseäsi sillä saralla, vaan käytä ne aiheet, pue runoiksi.
Olen otettu saamastani ja nöyrästi Sinua kiitän.
Tämä oli hyvä runo alusta loppuun, laatua pullollaan. Loppua kohti vain meno parani. Muutama minua erityisesti miellyttänyt kohta:
- otsikko on todella tehokas.se ettei sitä runossa mainita kertaakaan antaa sille lisäsyvyyttä ja -merkitystä
- käteni ei yllä koskettamaan [väli/hyppy tyhjään kohtaan] hiuksia
- yö astuu kuin varkain illan päälle
- aistien uudelleen etsntä ja löytäminen
Tarkemmin analysoimatta.. annoin lähinnä tämän runon tunnelman puhua minulle.. hieno päätös viikolle.
jos oletkin loistava runoilija, siis olet.
Niin täytyy kunniaksesi myös sanoa, että
palautteesi ei jätä milloinkaan kylmäksi. Se
todentaa aina sen, että olet pureutunut
lukemaasi ja annat ainutkertaista palautetta
joka kerran.
Pyrkimykseni on aina ollut, etten runon otsikkoa
tai sen osaa käyttäisi itse runossa, mutta myönnän
kyllä epäonnistuneeni siinä joskus.
Kuulehan, kyllä oli minullekin todella hieno viikon alku
palautteesi.
Kiitos !
Ei tämmösiä saa kirjottaa!
(pitäis Sun jo tietää...)
Ihan liian kaunis, näin aamutuimaan, pistää itkettämään :O
mie olen sanaton, anteeksi.
Ymmärrätkö Sie, sa_na_ton !
Kiitän sytämmellisesti ystäväni.
Jos noin on ?
Haluan että tunteesi lentää
olkapäilleni poistaen yksinäisyyden
hunnun harteiltani, suutelemalla
poskeani,hellimällä hiuksiani,
hyväilemällä vartaloani.
Jolloin tunnen taas
naisellisuuteni, tarpeellisuuteni,
rakkauden elämään.
Tarpeen rakastaa ja saada
rakkautta.
Kaipaan noita pieniä sanoja
helliä kosketuksia,
kättäsi hiuksillani,
huulia huulillani.
Sinä annat olemuksellasi
tunteillasi,sanoillasi,
tarkoituksen elämälleni
ja rakkaudelleni.
Ethän unohda minua ?
Tunteissa hoipertelevaa
silti lämpimästi ajattelevaa,
rakkaudenpolkuja kaipaavaa
yksinäisyyden äänissä
harhailevaa lausettasi.
Noin tunsin. T: J
sellaista hoiperteluahan tämä elämä on,
rakkaus ja elämä. Joskus kompastuu, kaatuu
ja saa vammoja. Mutta useinmiten kaiketi
kuitenkin pääsee ruhjeitta huomiseen.
Aina jää taakse jotain, osa on sellaista jonka
haluaisi sinne unohtuvan ja osan haluaa väkisinkin
puristaa/kiinnittää itseensä. Muistona, kauniina
muistona sydämeen.
Sinun ja Viisseiskan runot on aina ihan omaa luokkaansa.
Jokainen palaute on tervetullut rakentavaa kritiikkiäkään
unohtamatta. Mutta jos ihminen perehtyy niin syvällisesti
ap:n kirjoittajan runoon, että se synnyttää itseltä runon,
niin se on ihailtavaa, arvostettavaa käyttäytymistä. Se vain
on aina yhtä vaikeaa palkita, kun ei tässä voi enemmin sitä
tehdä, kuin kiittää. Kiittää ja tallettaa omiin tiedostoihin
runot, kuin korun lippaaseen.
Kiitos Sinä pienisuuri ihminen, upea Runoilija ja ystävä.
hieno runo..jotenki runostasi sai energiaa..
vahvistua..etsiä..löytää..
raikas runo tuli hyvä mieli:))
voiko juuri hienompaa palautetta enää saada,
kuin Sinun, salaperäisen Enkulin kirjoittamana tässä
luen.
Niin tuli minullekin hyvä mieli sanoistasi,
KIITOS !
tämähän alkaa käydä tavaksi. Runoosi on helppo samaistua, eikä sen enempää, paitsi tykkasin tästäkin.
ahkeruudellesi,
olet ollut kannustava aina palautteissasi Verq ja
löydät usein paljon sellaista runoistani, mikä ei
ole tullut kirjoittaessa edes mieleen. Mutta kun
Sinua luen, niin huomaan, että todellakin - olisihan
se noinkin voinut olla.
Samaistuminen on useinkin helppoa, minulle myös
lukiessani muiden hengentuotteita.
Ihana kuulla, että oli mieleesi.
Kiitän ja pokkaan.