Mahdanko olla ainoa joka huomaa aina tilanteen jälkeen että olisi pitänyt sanoa sitä ja tätä tai jättää jotain sanomatta, meiliin vastatessakin tulee sama tunne heti lähetys namikkaa painaessa.
Mut niin kai se käy kun ei oikein hanskaa tuota "en kommentoi" liirum laarumia.
Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan...
Mut niin kai se käy kun ei oikein hanskaa tuota "en kommentoi" liirum laarumia.
Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan...
Vastaukset 34
Vanhimmat
on tällainen hätähousu, niin tulee usein puhuttua ajatusta nopeammin. Onneksi tällä palstalla on käytännön syistä (hidas kirjoittaja) aikaa miettiä mitä sanoo ja ehtii peruakin sanomansa jos tuntuu viisaammalta olla kommentoimatta. :)
Mutta kumpi on parempi? Katua sitä mikä tuli sanottua, vai sitä minkä jätti sanomatta?
jatkaa perään jos jäi jotain pois ja miksi katua jos sormet kirjaimilla leikkii, sinunhan sormesi ovat ja sinä ohjaat niitä.
jokaisella on oikeus jatkaa oitis omaa kommenttiaan, kun huomaa jotakin unohtuneen. Hezetallakin. :)
Totta mooses olen suurimmaksi osaksi itse vastuussa , omasta mielestäni selkeistä, sanomisistani, mutta harmittaa kyllä joskus kun huomaan lukijan siltikin käsittävän viestin väärin.
Mistä aloittaja sai aiheen.
minä omani tunnistan. Mutta jostakinhan me kaikki ideamme saadaan. Sinä ja minäkin. :)
Ja se on vaiva- ja kolotus-luettelo. Kun kaksi tämänikäistä kohtaa, niin suurinosa ajasta menee näiden iän tuomien vikojen kertomiseen, molemminpuolin.Ei ne vaivat siitä sen kummemmaksi tule.
Sitä pienillä sanoilla ja eleillä saisi lähiympäristölleen hyvää mieltä aikaan, mutta se ei kuulu suomalaisen tyyliin.
sanoo vaan joka toisen pakotuksen niin jää vähemmälle.
Eleillä on hankala näin ruudun takaa antaa viestiä, et sä nää vaikka kuinka irvistelisin ja vääntelisin naamavärkkiä, ei tuota tulosta.
Sanoilla pienillä, anna päivääsi tulla paljon ilon sirpaleita, sirpaleista koostuu helmi ja se helmi paistakoon kirkkautta tiellesi.
sanat jäihin ja koskeen putoajilta muistetaan. Mutta se, mikä olisi itse jättää sanomatta, oli se kun pappi intti kirkossa "Tahdotko?". Ei se ikuinen rakkaus kestänyt kuin reilut 20 v. Tuloksena vain muutama muksu ja isot laskut advokaatilta. Turhia höpinöitä kannattaa vältellä
Että tällaisen viestin luettuaan ajattelee, että miksi ei tuollaista ei voi pistää rekattuna, ei muuten, mutta kovin harvoin täällä noin hienoja ajatuksia näkee.
Nyt onkin sittenparempi jatkaa päivää.
Kun mulla ei ole vieläkään vaiva/kolotusluetteloa, ehkä joskus lauantaiaamuna jotain, mistä lie tullut. Mut se helpottaa ajan myötä.
Mitä muuta Sinulla on viimekädessä kun ne itkevät muksut joskus hamassa tulevaisuudessa haudallasi. Ei siellä ole laskut, eikä maallinen mammona. Siellä ovat ne tärkeimmät.
Oman aikani tännekin yritin kirjoitella, vaan yksin sain puhella....tai jos joku vastasikin, niin tarkoittamani asian vierestä eli ei kukaan ymmärtänyt, itse taasen en ilmaisullisia virheitäni nähnyt.
Sitten vihdoin uskaltauduin Galleriaan - ja kas kummaa, pääsin kokemaan vuorovaikutteista yhteydenpitoa.
Kaikkein parasta on , puhelimen ja nenäkkäinolon jälkeen, pikaviestit.
Mutta miksi vieläkin jää sanomatta jotakin....
Viimeisen viestittelymme aikana olisin halunut sanoa : minun on ikävä
Sanomatta vain jäi.
Ja nyt en enää uskalla.
kirjoittelu poikkeaa sähköposteilusta?
*kysyytyhmä*
Näkymätön minäkin täällä useinmiten tunnun olevan.
.
Jos sulla on jäänyt jotain sanomatta jollekkin, niin mikset kerro hänelle, koskaan ei liian myöhäistä ennen kuin on liian myöhäistä.
vastaan, kun kysytään.
Ei mitenkään, sillä yritin kirjoittaessani verrata eroavaisuutta tämän palstan ja Gallerian välillä. Omaan kirjoitteluun en näe suurtakaan eroa sitten G:n ja mailin välillä
voisikin sanoa jälkeenpäin, emme tässä moista asiaa harmittelisi.
Joillekin sanoille vain on aikansa, ainutkertainen.
Eikä tähän liity omisssa sanoissasi kuultavaa peruttamattomuutta.
Kuinka kipeästi omakseni tunnenkaan jonkun ajattelijan lausahduksen
"yksi sana vaan,
ajallaan kun lausutaan,
lievitys voi olla tuskaan,
taikka leimahduttaa ilmivalkeaan"
virhe, mikä on näin tilaisuuden tullen korjattava.
Vaikka "puhuinkin" Nallille, en tarkoita hänen ja minun välistä viestittelyä( Viimeisen viestittelymme aikana....)
On ollut kyllä vahva lajini. Joskus kyllä on tullut möläytettyä jotain tosi tyhmää ja katua on saanut.
Tänää taas sattui hauska tapaus, lenkkeillessäni kävin samalla tossa lähikaupassa, no siellä ihmisiä oli kauppa täynnään.
Seisoin yhden hyllyn edessä ja mietin mitä ottaisin kun yks kaks on kädet lanteilla ja mies kääntämässä itseään päin. (ihana parta, olisin voinut sulaa). Mutta ilme muuttui heti anteekspyytäväks ja selityksiä tuli kuinka oli luullut minua toiseksi henkilöksi (voi voi :(()
No siinä sitten seliteltiin ja naureskeltiin tilanteelle, Mies tosi nolona.
Mietin vain tätä aloitusta lukiessani että olisiko pitänyt jotain sanoa, muutakin.
Mutta nyt täytyy olla kaupassa taaas silmät auki.
Yllättävässä tilanteessa jää vielä enemmän sanomatta.
Seksi-Sulo käyttää Essolla usein tätä samaa konstia nähdessään vieraita simpsakoita neitosia, eikä hänen menestyksensä ole ollut mitenkään huono. Aika usein hän on tällä konstilla saatolle päässyt, mutta me hitaammat olemme jääneet nuolemaan näppejämme.
ensin ajattelin että josko Seksi-Sulo oiskin tullut täällä käymään, mutta kyllä niin nolona oli mies ettei varmaan ollut.
Eipä enää aikoihin kumminkaan päin. Useimmiten huokaisen kiitollisena kun jokin sattuman oikku tai sielunvartija ;-) saa joskus sanat juuttumaan kurkkuun tai muuten odottamaan vielä hetken.
Jos pois pitäisi ottaa, ottaisin kai nuoruuden avoimuudesta. Se liekin sitten muuttunut vanhenemisen keralla turhaankin varovaisuuteen, ei kotona, vaan muiden ihmisten keralla.
Täällä varsinkaan ei tahdo aina saada sanottua oikeita sanoja, oikealla tavalla, jolloin usein ne jää minulta sanomatta. Toisilla tuntuu niin helposti avautuvan sanaiset arkut, ja niissä on paljon aarteita.
Minun pitää olla 'sillä tuulella', että arkkuni avautuu. Lienenkö perusnuukajussi?
.
olen minäkin. Tuulensuunnalla on ratkaiseva vaikutus puheisiini. Mutta nuukajussiksi minusta ei ole, koska mielelläni jaan neuvojani toisille. :)
Tänään on ollut sisäinen pohjoistuuli, ja sanoja on tullut harvakseen.
Puolikkaani kysyi jo huolestuneena, olenko sairastunut, kun ei tule puhetta, vaikka sarvella vääntäisi.
.
Nalli jäänyt joku *oikein tärkeä juttu sanomatta.(??)
Hiukka mietityttää nyt kyllä täällä päässä.
Itsellä on toisinpäin vai olisiko sekä että.
Onnekas ihminen omaa hyvän terveyden ja huonon muistin...............
aivan Johdatukselta että jättää sanomatta, joskus taas jää vaivaamaan pitkäksikin aikaa sanaton hiljaisuus joka ehkä olisi voinut muuttaa koko tulevaisuuden kuviot.
mulle ainaski useastikkin. Voipi jäädä se mun oikea ajatus vaillinaiseksi josta sit lukija saa väärän käsityksen oikeasta ajatuksestani, mut en oo lähteny sitä korjailemaan, aattelen vaan, et mitäs tästä.. Pitäisi varmaan korjailla niitä.. En oo mikään kirjoittaja tyyppi, kuiteski pitää vaan tääl olla.:))
Minulla usein käy niin, kun tuota juttua vain aina riittää, että sitten se tärkein asia jää pois.
asia ei oo tärkeä, kun siinä ei oo väliä ja järkeä
joita ei sanota.
Joiden tilalla käytetään muita sanoja. ...ollaan yhteyksissä....soitellaan...palataan asiaan...
Mikä saa lupaamaan tyhjää. sanomaan vastoin tarkoitustaan ?
joita sanotaan vain jotain sanoakseen, kun pitää täyttää se tyhjä lähdön hetki (päästä eroon)
niitä jäähyväisfraaseja. Ennenvanhaan sanottiin kuulemiin, ainakin puhelimessa.
Sen sanan voisi ottaa käyttöön erotessakin. Kuulemiin ei kuulosta yhtä velvoittavalta :)