tehdään esitelmää aiheesta vammaisen lapsen oikeus syntymään..
olisi kiva tietää muiden mielipiteitä siitä saako tehdä abortin sen takia, että tutkimuksissa on selvinnyt, että lapsi voi mahdollisesti olla vammainen?
olisi kiva tietää muiden mielipiteitä siitä saako tehdä abortin sen takia, että tutkimuksissa on selvinnyt, että lapsi voi mahdollisesti olla vammainen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
... että vammaisella on oikeus syntyä siinä missä terveelläkin lapsella - eihän tämä voi olla pelkästään terveiden maailma. Itse en usko, että voisin/haluaisin keskeyttää raskautta sen vuoksi, että tulevalla lapsella on mahdollisesti jokin vamma: olisihan hän minun lapseni kuitenkin ja aivan yhtä arvokas ja rakas kuin olisi terve lapsikin. En kylläkään ole kyseisessä tilanteessa koskaan ollut, jossa olisin asiaa oikein todenteolla joutunut puntaroimaan...
Usein vammaisen sikiön abortointia perustellaan sillä, että pyritään vähentämään inhimillistä kärsimystä. Inhimillistä kärsimystä on kuitenkin ilmeisen mahdotonta arvioida: kuinka voisimme varmuudella tietää kärsiikö downsyndroomalapsi enemmän kuin joku jolla vammaa ei ole.
Minun mielestäni vammainen lapsi ei ole "virhe"; kaikkien ei tarvitse olla kauniita ja tehokkaita.
"Oikeus" sana raskaudessa on aika kamala..
Miten syntymättömällä on oikeus mihinkään, oli sitten terve tai sairas? Syntymätön ei itse päätä syntyä eikä ole lahja taivaalta tai haikaralta.. Aikuinen päättää itse elämäntilanteessaan sopiiko siihen lapsi, entä tulevaisuudessa?
On toki hienoa joillekin että jaksaa synnyttää vammautuneen lapsen ja tukea häntä, itse en olisi valmis.
Koen mieheni kanssa että lapselle pitää antaa paras mahdollinen elämä. Kyky elää itsenäisesti.
Pahimmillaan, en halua kuollessani miettiä mihin hoitoon aikuinen lapseni joutuisi kun olen poissa jos ei olisi itsenäinen.
Lapsen saaminen vaikuttaa siihen koko yhteisöön missä elän; oma suku, ystävät, työpaikka ja loppukädessä koko Suomi saa vammautuneesta joko lisäkuluja tai enemmän huolenpitoa.
Vammaisiin kohdistuu valitettavasti paljon enemmän rasismia kuin muihin ikäisiinsä, oli vammasta kärsivä minkä ikäinen tahansa.
Raskaus on aina yksilöllinen asia. Joskus sikiö on terve, joskus ei. Tärkeintä silti mielestäni on hyväksyykö oma perhe tulokkaan vai meneekö perhe rikki? Kärsii vauva vammasta tai ei vauvan pitää olla haluttu.
Vammautuminen synnytyksessä tai myöhäisemmässä elämässä on tietty asia erikseen, mutta sille ei voi mitään.
Niskaturvotusseulonta tarjoaa mahdollisuuden "parantaa" lapsen elämää, en koe sitä rasistisena hyökkäyksenä vammaisia kohtaan.
Toki ihmisten erilaisuus on rikkaus, mutta vasta kun lapsi kokee itsensä hyväksytyksi eikä koekaniiniksi!
* miten varmasti sikiö on todettu vammaiseksi
* mikä on vamman laatu, esim. down -lapset keitä tiedän, on aivan ihania joka ainoa. Jos taas sikiöllä puuttuu esim. osa aivokuoresta tmv, lapsesta ei tule elinkelpoinen, kuolema seurannee pian syntymän jälkeen - pistää miettimään, onko edes oikein antaa sikiön kehittyä, syntyä ja kuolla saman tien?
Ja mainittakoon, että itselläni on vammainen lapsi. Sitä ei olisi edes mistään saanut selville, vammaisuutta ei ennen synnytystä ollut.
Synnytys oli tosi pitkä ja vaikea, lääkäri ei päässyt paikalle kun oli kaksossynnytyksessä kiinne, ja kun lapsi lopulta syntyi, napanuora oli useaan kertaan kaulan ympäri ja lapsi sininen.
Hapenpuute aivoissa johti aivovaurioon, joka ilmenee mm. motorisina häiriöinä tai suorina puutteina sekä kielellisessä kehityksessä, jonka eteen onkin tehty tässä vaiheessa jo kymmenisen vuotta töitä. Mutta nyt tilanne onkin jo valoisampi.
mielestäni vammaisilla ihmisillä on oikeus syntyä.hyväksyn abortin vain jos sikiö todetaan elinkelvottomaksi.ei ole järkevää antaa raskauden jatkua, jos tiedetään että sikiö kuolisi joka tapauksessa.ongelma on siinä että aina ei sikiöseulontojen avulla voida selvittää onko sikiö vammainen ja kuinka vaikea vamma on. eli vanhemmat joutuvat tekemään päätöksen usein vain todennäköisyyksien perusteella. ongelmaksi myös tulee että mitä kannattaa seuloa ja millä vammaisryhmällä on oikeus syntyä ja kellä ei.tällä hetkellä seulonnoista löytyy ja eniten etsitään downin syndroomaiset sikiöt. ovatko nämä sitten vähemmän toivottuja?
"ongelma on siinä että aina ei sikiöseulontojen avulla voida selvittää onko sikiö vammainen ja kuinka vaikea vamma on. eli vanhemmat joutuvat tekemään päätöksen usein vain todennäköisyyksien perusteella."
Näinpä. Sellaista testiä/seulaa ei olekaan, joka paljastaisi kaikki poikkeavuudet. Esim. lapsivesitutkimus sulkee pois vain kromosomipoikkeavuudet, ei kaikkia vammaisuuksia. Koskaan mikään ei takaa tervettä lasta, eikä toisaalta koskaan ole 100 prosenttisen varmaa, että sairaaksi todettu lapsi todella on sitä synnyttyään.
Henk. koht. olen edelleen sitä mieltä, että vammainen lapsi on tervetullut maailmaan siinä missä tervekin.
Mutta sitäkään ei voida etukäteen, onko kyseessä elinkelvoton vai ei. Itselläni oli syntyessä selkäytimessä pullistuma,eli siinä oli ulostulleita hermoja ym. Kaikki ei ilmeisesti pitäneet minua elinkelpoisena, koska vanhemmiltani oli kysytty, että leikataanko minut. He tietenkin halusivat, että lapsi pelastuu ja leikkaus menikin hyvin. Sen jälkeen minulla on ollut monia leikkauksia, mutta olen elämääni tyytyväinen. En syö minkäänlaisia lääkkeitä, liikun kahdella jalalla, harrastan mukavia asioita ja tarkoitus olisi jatkaa syksyllä opintoja. T: 'epämuodostunut' kevään 2004 ylioppilas
Miksi kukaan ei ota sitä oikeutta esiin?
Oikeus olla syntymättä kärsimään vain siksi ,että vanhemmat niin päättävät.
Millä perusteella lapsi tulisi kärsimään. Takaako se sen, että jos lapsi on vammainen että hän kärsii. Vammaiset lapset on usein "normaalia" lapsia onnellisempia...että se siitä kärsimisestä.
Olen samaa mieltä kanssasi nimim. hely: vammaisuus ei ole yhtä kuin kärsimys, ja vastaavasti vaikka olisi kuinka terve, niin välttämättä ei siltikään kärsimyksiltä välty. Eiköhän sitä kärsimystä kuulu tietty määrä jokaisen - niin terveen kuin vammaisenkin - elämään.
Kuten psykologi Katri Koskinen on kirjoittanut, tärkeintä eivät ole kortit, vaan se miten niillä pelaa. "Elämme ajassa, jossa elää melko voimallisena harha täydellisestä elämästä. Helposti ajatellaan, että mitä paremmat fyysiset raamit ihmisellä on, sitä paremmat edellytykset hänellä olisi selvitä elämässä. Kuitenkaan aikamme ihailemat terveys ja kauneus ei suinkaan merkitse sitä, että ihmisen elämä olisi helppoa ja täydellistä ... Myös vammainen ihminen voi elää hyvää, täysipainoista elämää."
Oma raskauteni keskeytettiin sikiöllä todetun syvän kehitysvamman vuoksi. Sikiö olisi todennäköisesti kuollut jo raskausaikana tai viimeistään pian syntymänsä jälkeen. Elämäni raskain päätös oli tämän raskauden keskeyttäminen, mutta mieheni ja minun mielestä se oli tilanteessamme järkevin vaihtoehto. Tämän kokemuksen jälkeen minua raivostuttavat kaikki kirkasotsaiset abortinvastustajat, jotka eivät aina näytä tajuavan, ettei tämäkään asia ole niin mustavalkoinen kuin he kuvittelevat. Eivät kaikki aborttiin päätyvät ole itsekkäitä ja vastuuttomia typyköitä...
ymmärrän kyllä tilanteesi vaikka yleisesti vastustan aborttia. jos voidaan osoittaa, että sikiöllä ei ole elin mahdollisuuksia tai se on vaikeasti vammainen, niin ei silloin ole kenenkään edun mukaista jatkaa raskautta. abortin tekijöitä helposti halveksitaan sen takia, koska suurin osa aborteista tehdään sosiaalisista syistä ja monet naiset ovat yli 20-vuotiaita kuitenkin.
Minulle on sama mitä muut ajattelevat tai miten tuomitsevat mutta koen että itse en pystyisi vammaista lasta pitämään. Oli kyse lievästi vammaisesta tai autistisesta lapsesta tai miten tahansa. Se olisi enemmän kuin taakka. Olen aina ihannoinut ja tulen ihannoimaan terveestä lapsesta ja perheestä. Siihen ei minun osaltani kuulu vammautunut lapsi.
Ja ikävä tosiasia on,että tullessani raskaaksi haluan teettää kaikki mahdolliset kokeet joista selviää onko lapsi täysin terve. Abortti siinä tilanteessa kun tietää että lapsella on jokin vamma niin ei tunnu pahalta. Miksi pitäisin lapsen jota en koskaan voisi rakastaa kuin tervettä lasta?
Ärsyttää se turha lässytys siitä että jos tälläisen lapsen abortoi myöhään niin joutuu koko ikänsä sen kanssa elämään. Höpön löpön.