Kysyn teiltä lasta haluavat teinit. Miksi ihmeessä haluatte lasta niin nuorena? minä en sitä tajua vaikka kuinka koetan miettiä. Itse olen nyt 28 vuotias ja odotamme ensimmäistä lasta. En olisi koskaan voinut kuvitella saavani nuorempana lasta. Oli ihanaa mennä ja tulla kavereiden kanssa, ELÄÄ, sanan kaikessa merkityksessä.
Liikutun kun näen kadulla nuoren isän tai äidin lapsen kanssa ja mietin vain miksi ihmeessä. Miettikää nuoret kahdesti kun haluatte vauvoja. Vauva lapsi on vain hetken ja sitä ei voi sitten heittää romukoppaan itse kasvamaan kun vanhemmat haluavat tulla ja mennä / aloittaa uuden nuoruuden.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille.
Liikutun kun näen kadulla nuoren isän tai äidin lapsen kanssa ja mietin vain miksi ihmeessä. Miettikää nuoret kahdesti kun haluatte vauvoja. Vauva lapsi on vain hetken ja sitä ei voi sitten heittää romukoppaan itse kasvamaan kun vanhemmat haluavat tulla ja mennä / aloittaa uuden nuoruuden.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olin just täyttämässä 19 kun saatiin miehen kanssa ensimmäinen lapsi. Toivottiin kauan ennekuin sai alkunsa. En osaa sanoa mitään erityistä syytä siihen miksi just silloin haluttiin lapsi. Mutta haluttiin oma perhe ja kokea ne vanhemmuuden ilot ja surut. Päivääkään ei olla kaduttu ja nyt odotetaan toista. Äitiys on maailman ihanin asia ja jotkut vain kokevat olevansa valmiita nuorempina kuin toiset. Ei kai siinä sen suurempia selittelemään. Terv. Äiti 20, Isi 27, Esikko 1,5 ja Pikkukakkonen rv 9 5 :)
Aika harvoin teinit on suunnitellut tulevansa raskaaksi nuorena, tottakai jotkut ihan suunnittelee mutta kyllä suurinosa teineistä on tullut vahingossa raskaaksi esim. yhen illan jutuista. Aika huolestuttavaa kyllä..
On tosiaan järkyttävää kun tullaan vahingossa raskaaksi.
Eikö koulussa panosteta ehkäisyn tärkeyteen ja jos esim. kumi rikkoontuu niin mitä sitten tehdään. Tietenkin katumuspilleri, mutta se EI ole ehkäisy, hätäkeino.
Vain harvat kykenee vanhemmuuteen nuorena ja jotkut eivät kykene vanhemmuuteen edes vanhemmalla iällä.
Asialla pitäisi tehdä jotain, mutta ei näköjään viitsitä.
Minä kuuluun tähän järkyttävään vahingossa raskaaksi tulleiden-ryhmään.
Hölmö olin kun en ehkäisyä käyttänyt, ja kenties vielä hölmömpi kun en jälkiehkäisypilleriä ottanut.
Mutta päätös on minun, olisihan minulla vielä vaihtoehtoja abortti ja adoptio, mutta kannan vastuuni, kahta edellämainuttua vaihtoehtoa en ole edes tosissani harkinnut, enkä tule harkitsemaan, omasta mielipiteestäni johtuen näitä kohtaan.
Vastuun kannan lapsestani tulevaisuudessa ylpeydellä ja kunnialla, muiden mielipiteistä viisveisaten.
Sanon, vaikka ei oleellista olekkaan, lapsen syntyessä olen 19v.
Tuota en ymmärrä että ehkäisyä ei käytetä ja sitten ihmetellään että ollaan raskaana, tai se että ihmiset luulee että kun käyttää kondomia niin ei voi tulla raskaaksi.
Mutta on näitä vahinkoja käynyt missä on syönyt pillereitä, yhtään unohtamatta ja on silti tullut raskaaksi.
Olin esikoisen syntyessä 19 vuotias, neuvolantäti sanoi kivasti, että jotkut ne vaan kasvavat aikaisemmin aikuiseksi, ja niinhän se on, jotkut ei kasva ikinä, mitäpä sitä sen enempää ihmettemään!? Vaikka kyllä itseänikin vähän välillä ihmetyttää mummolta näyttävä pienen lapsen äiti... Mutta kukin taplaa tyylillään ja hyvä niin!!!
Voisin kuitenkin sanoa oman kokemuksen perusteella nuoremmista vanhemmista, että on heidän lapset ainakin paremmin kasvatettuja, kun näiden, jotka tekevät itse itsellensä lapsenlapsia, plus muut, se nyt ei kuitenkaan ole välttämättä iästä kiinni, niin kuin jo tulikin ilmi...
Mihin perustat väitteen, että vain harvat kykenevät vanhemmuuteen nuorena? Ihmeellinen väite.
Meillä suunniteltuja ollut molemmat raskaudet, esikoisemme 1v 4kk ja toinen lapsi tulossa maaliskuussa 2010. Esikoisen syntyessä olin 18-vuotias ja avomieheni 24-vuotias, molemmilla tulevaisuuden suunnitelmat selvät, yhteiset haaveet ja elämä muutenkin. Nuorena sitä jaksaa paremmin leikkiä ja vauvaiässä valvoa yöt, palautuu raskaudesta & synnytyksestä helpommin ja vielä lastenlastenkin (mahdollisesti myös lastenlastenlasten) kanssa jaksaa leikkiä ja mennä. Lisäksi on energiaa tehdä lasten- ja kodinhoidon lisäksi niitä omia juttuja esim.itse käyn päivittäin ratsastamassa ja mies käy veljensä kanssa pelailemassa, talous on kunnossa, miehellä ammatti ja vakityö, itselläni työtä, muttei ammattia, koska kävin lukiota ja suunnitelmissa perustaa hevosalan yritys eli siltäkin osin tulevaisuus selvillä. Lapsi varmasti molempien elämän keskipiste ja kotiäitinä oon vähintään siihen saakka, et lapsi on 3v, jolloin menee hoitoon, jos osaa puhua sujuvasti (on kuuro, menossa vuoden loppuun mennessä leikkaukseen ja sitten vasta opetellaan puhumaan. Myös toisen lapsen kanssa olen kotona vähintään siihen saakka, kun täyttää kolme, sillä mielestäni alle kolmevuotias ei osaa kavereiden seurasta samalla tavalla nauttia kuin vanhemmat, vaan paikkansa on kotona vanhempien ja sisaruksien kanssa. Koimme molemmat lapsien isän kanssa olevamme täysin valmiita vanhemmiksi ja sitä kyllä mietittiin paaaljon enemmän kuin kaksi kertaa, eikä missään vaiheessa arveluttanut, vaan päätös molemmille selvä eli lapset saadaan nuorena - jos saadaan. Meille tämä on elämää sanan kaikessa merkityksessä enkä todellakaan kaipaa biletystä tms, mitä muut ikäiseni tekevät vapaa-ajallaan. En juo tai polta, mies polttaa, mutta juo vain harvoin ja vähän kerrallaan, jota en katso ollenkaan pahaksi, kun ei lasten tarvii juomista katsella tai siitä kärsiä. Itse säälin noita ikäisiäni bilettäviä nuoria, kuten myös yli 26-vuotiaita sinkkuja, joilla ei ole mtn vakituista vaan elävät elämäänsä hetkessä.. Itse en voisi kuvitella eläväni sellaista elämää, vaan jokaisella oma elämä ja omat haaveet, joten ehkä he ovat tyytyväisiä elämäänsä kuten minä olen omaani. Tiedän kyllä, etteivät kaikki ikäiseni tai vanhemmatkaan ole valmiita vanhemmiksi ja ymmärrän muiden ihmisten (niiden, jotka eivät ole näin eläneet tai sitten ovat, mutta heillä on ollut vaikeaa) ajatuksia, mutten sitä, kun yleistetään ja tehdään kaikesta niin mustavalkoista.
ai kuinka niin alle 3 vuotias ei osaa kavereiden seurasta nauttia? mistäs sitten tulee vuorovaikutus taidot ja sosiaalisuus? niin joo sisaruksilta? ja oletko ajatellut että lapset oppivat toisiltaan paljon uusia tekoja? ja myös puhumaan nopeammin vanhemmilta lapsilta, vielä jos esikoiselle se on vähän hankalaa. eikä tämä tarkoita nyt sitä että lapsi ihan pienenä pitäisi hoitoon laittaa, mutta itse ainaan kolmea vuotta en kotiäitinä suunnitellut olla.
Kyllä täällä ainakin raskaus oli suunniteltu juttu. Olin 18,5 kun esikoiseni sain. Olen aina halunnut vain äidiksi, äidiksi ja äidiksi. Kaikilla on elämässään erilaiset tilanteet ja toiveet. Joku tahtoo ensin saada ammatin, sitten lapset, jotkut toisin päin ja niin edes päin.
En koe olevani "teiniäiti" missään muodossa, vaan nuori äiti. Teiniäiti on mielestäni sanana loukkaava ja pitää sisällään ehkä juuri sellaista "vahinkolapsi yhden illan kännisäädöstä" sanomaa. Mutta täähän on vaan mun mielipide :)
Mutta joka tapauksessa, äidiksi kasvu alkaa samalla tavalla siitä hetkestä kun lasta aletaan odottamaan, oli sitä sitten parikymppinen tai nelikymppinen :P
Niin lapsen pitäminen ei varmaankaan ole vahinko. Voi tehdä abortin tai antaa adoptioon. Kyllä he varmasti ovat miettineet, mitä tehdä lapsen kanssa. Ja he ovat tehneet niinkuin parhaaksi näkevät ja yrittävät parhaansa ja rakastavat. Ainakin ne teiniäidit ja isät, keitä minä tunnen :D
Ja on se on aika urheaa.
Joo, ei rakkaus lapseen katso ikää, yhtähyvin voi 16 rakastaa lastaan kuin 30 vuotiaskin..