Kävipä kerran niin että ollessani 17-vuotias, työskentelin seurakunnalla vapaaehtoisena lasten ja nuorten parissa. Kerran yksi tytöistä, vasta 12-vuotias pyysi saada puhua kanssani kahden kesken. Hän rupesi itkemään ja kertoi että hän oli harrastanut seksiä kahden eri pojan kanssa. Hän ei olisi kuulemma halunnut, mutta pojat olivat juottaneet hänet humalaan, ja sen jälkeen painostaneet seksiin. Eikä tyttö ollut kieltäytynyt, koska ei halunnut että häntä pidetään nössönä ja kakarana. No, nyt tyttö oli kuitenkin raskaana, ja hyvin ahdistunut koko tilanteesta. Ehkä näkyvin merkki ahdistuksesta oli se että hänen käsivartensa olivat täynnä syviä viiltojälkiä, mutta tämä viiltely ja masennus oli alkanut jo ennen raskautta, muun elämäntilanteen myötä... Hän sanoi että olen ainoa aikuinen jolle hän voi puhua, ja itse olin kuitenkin vielä myös alaikäinen. Hän sanoi että ei ole varma haluaako pitää lapsen vai tehdä abortin.
Juttelimme asiasta pitkään, ja sanoin että omasta mielestäni abortti saattaisi olla kuitenkin paras vaihtoehto. Sillä hän on itsekin vasta lapsi, ja hänellä on monia ongelmia omassa elämässään. Hän sanoi vihaavansa seksiä, mutta että siihen on pakko suostua ettei tule jätetyksi. Yritin saada hänet ymmärtämään sen, että seksi on ihana asia sitten kun se tapahtuu oikean ihmisen kanssa ja kun itse on siihen valmis. Kerroin myös että itse olin myös vihannut seksiä, olin aloittanut seksin aivan liian nuorena ja väärien ihmisten kanssa. Mutta 2 vuoden selibaatin jälkeen tapasin ihmisen jota rakastin ja joka rakasti minua, ja silloin seksi tuntuikin ihanalta asialta. Varasimme lopulta hänelle ajan nuorisoneuvolasta, jossa hänen aborttipäätöstään tuettiin myös lääkärin ja vanhempien puolesta. Hänet ohjattiin sitä kautta myös terapiaan. Mietimme tytön kanssa sitä, että kuinka hän on itsekin vielä lapsi, mutta viimeistään tuona kesänä hänen lapsuutensa loppui. Tällä hetkellä tyttö on jo aikuinen, päässyt yli ongelmistaan ja elää hyvää ja täysipainoista elämää. Hänellä on vakituinen miesystävä, oma asunto, työpaikka ja opiskelutkin kuulemma sujuvat hyvin.
Tuo on ainoa kerta kun olen aborttia kenellekään suositellut, enkä vieläkään kadu asiaa. Enkä kadu sitäkään että sanoin ettei hänen kannata kantaa asiasta huonoa omaatuntoa, että tärkeintä on saada hänen elämänsä kuntoon Jotkut ystäväni ovat abortin tehneet punnittuaan tarkkaan vaihtoehtoja. En halua suositella sitä kenellekään, enkä kieltää sitä keneltäkään. Rupesin kirjoittamaan tätä koska luin viestejä täällä, ja tapaus muistui jostain syystä mieleeni. Toisinaan abortti vain tuntuu olevan parempi vaihtoehto kahdesta huonosta. Ja mietinkin että minkähänlainen elämä tytöllä olisi nykyään jos hän olisi minun sijastani mennyt puhumaan jollekin joka vastustaa aborttia kaikissa tilanteissa? Tai millainen hänen elämänsä olisi jos hän ei olisi aborttia tehnyt? Olisiko se sittenkään yhtään sen huonompi kuin nykyään?
Juttelimme asiasta pitkään, ja sanoin että omasta mielestäni abortti saattaisi olla kuitenkin paras vaihtoehto. Sillä hän on itsekin vasta lapsi, ja hänellä on monia ongelmia omassa elämässään. Hän sanoi vihaavansa seksiä, mutta että siihen on pakko suostua ettei tule jätetyksi. Yritin saada hänet ymmärtämään sen, että seksi on ihana asia sitten kun se tapahtuu oikean ihmisen kanssa ja kun itse on siihen valmis. Kerroin myös että itse olin myös vihannut seksiä, olin aloittanut seksin aivan liian nuorena ja väärien ihmisten kanssa. Mutta 2 vuoden selibaatin jälkeen tapasin ihmisen jota rakastin ja joka rakasti minua, ja silloin seksi tuntuikin ihanalta asialta. Varasimme lopulta hänelle ajan nuorisoneuvolasta, jossa hänen aborttipäätöstään tuettiin myös lääkärin ja vanhempien puolesta. Hänet ohjattiin sitä kautta myös terapiaan. Mietimme tytön kanssa sitä, että kuinka hän on itsekin vielä lapsi, mutta viimeistään tuona kesänä hänen lapsuutensa loppui. Tällä hetkellä tyttö on jo aikuinen, päässyt yli ongelmistaan ja elää hyvää ja täysipainoista elämää. Hänellä on vakituinen miesystävä, oma asunto, työpaikka ja opiskelutkin kuulemma sujuvat hyvin.
Tuo on ainoa kerta kun olen aborttia kenellekään suositellut, enkä vieläkään kadu asiaa. Enkä kadu sitäkään että sanoin ettei hänen kannata kantaa asiasta huonoa omaatuntoa, että tärkeintä on saada hänen elämänsä kuntoon Jotkut ystäväni ovat abortin tehneet punnittuaan tarkkaan vaihtoehtoja. En halua suositella sitä kenellekään, enkä kieltää sitä keneltäkään. Rupesin kirjoittamaan tätä koska luin viestejä täällä, ja tapaus muistui jostain syystä mieleeni. Toisinaan abortti vain tuntuu olevan parempi vaihtoehto kahdesta huonosta. Ja mietinkin että minkähänlainen elämä tytöllä olisi nykyään jos hän olisi minun sijastani mennyt puhumaan jollekin joka vastustaa aborttia kaikissa tilanteissa? Tai millainen hänen elämänsä olisi jos hän ei olisi aborttia tehnyt? Olisiko se sittenkään yhtään sen huonompi kuin nykyään?
Vastaukset 29
Vanhimmat
pelkkää sairasta provoa ja tarinasi on hatusta vedetty, mutta ei aivan tervettäkään että hekumoit yllyttäväsi nuoria tyttöjä abortteihin... HYI, HÄPEÄ!!!
Jos tämä järkyttävä juttu olisikin totta, niin tokihan sinä pyrit pitämään itseäsi "armon enkelinä" joka pelasti tytölle "laadukkaamman" elämän.. se, että sinä et kadu houkuttelujasi, ei tarkoita etteikö se tyttö (nainen) voisi katua sitä että alentui ohjailtavaksesi, miettivän tuota menettämäänsä lasta joka ikinen päivä, minkälaista olisi jos joku olisi auttaen rohkaissut häntä lapsen pitämiseen jne. Taitaapa se kuitenkin sinullakin jossain tuntua että erään lapsen kohtalo on tunnoillasi..?
taas korkeatasoisen kommentin ihmiseltä, joka on valmis pakottamaan lapsen synnytämään kaikissa tapauksissa, myös insestissä.
Susannaa tässä ei ole arvosteleminen ja syyllistäminen. Hän kertoi rehellisesti oman mielipiteensä, muttei ole mitenkään vastuussa tytön päätöksestä. Tytön vanhemmat ovat ne, jotka ovat itse vastuussa lapsestaan. Koska kukaan terve äiti ei ehdota 12v lapselleen synnyttämistä, Susannan mielipide tuki äidin mielipidettä.
12v tyttö ei ole kypsä synnyttämään, eikä jättämään lapsuuttaan. Perheen päätös oli oikea - ja ainoa oikea.
Ei ollut provoa, sairaasta taas en tiedä. Mutta toisinaan elämässä tapahtuu asioita jotka voivat tuntua sairaalta tai väärältä. Teen nykyään töitä nuorten ja lasten parissa, useimmiten varsin ongelmaisten, ja on sitä tullut nähtyä ja koettua yhtä sun toista heidän kanssaan. Lapset joutuvat kestämään paljon sellaista mitä kenekään (etenkään lapsen) ei tulisi koskaan kokea, ja usein he vastaavat näihin tapahtumiin satuttamalla muita, mutta etenkin satuttamalla itseään.
En pidä itseäni missään nimessä armon enkelinä, enkä hekumoi nuorten tyttöjen yllyttämisestä aborttiin. Sanoin vain että toisinaan se saattaa olla paras vaihtoehto. Etenkin kun kyseessä on ihminen joka on itsekin vielä lapsi. Ihminen joka ei kunnolla edes ymmärrä mitä seksi on, saatika sen seurauksia. Ja valitettavan usein hyvin nuoret tytöt harrastavat seksiä painostuksen, tai suoranaisen pakotuksen alaisina. Tai koska luulevat että niin kuuluu tehdä, tai koska tuntevat että se on ainoa keino saada joku rakastamaan itseään.
Jos lapsi ajautuu ongelmiin, kuten tässä tapauksessa tulee raskaaksi, mielestäni aikuisen pitäisi olla se joka tukee lasta, ja joka tällöin ajattelee juuri kyseisen lapsen parasta. Esimerkiksi ensimmäisen viestin tytöstä. En edelleenkään usko että hän olisi päässyt ylitse itsetuhoisuudestaan ja masennuksestaan sillä, että olisi kantanut lasta 9 kk ja sen jälkeen joutunut selvittämään vielä adoptiosta seuraavat tunteet.
Tulin abortti palstalle, sillä se on taas ajankohtainen aihe yhden "lapseni" kohdalla. Siis se että onko abortti hänelle oikea vaihtoehto vai ei. Olen miettinyt onko internetin keskustelupalsta mahdollisuus päästä purkamaan tuntojaan, mutta luettuani näitä viestejä aion kehottaa välttämään näitä paikkoja. Ehkä terapia on se paras paikka puhua asioista. Kuten sanoin, kyllä hyväksyn täysin abortin. Se on naisen/tytön oma päätös, ja yleensä hyvin vaikea sellainen. Ei ole minun, tai kenenkään muunkaan tehtävä kritisoida tai tuomita, koska emme koskaan voi tietää toisen ihmisen tunteista/elämäntilanteesta tarpeeksi tehdäksemme niin. En kuitenkaan missään nimessä pidä itseäni abortin puoltajana. En halua yllyttää ketään tekemään aborttia, ja olen surullinen sen alun puolesta josta joskus voisi kasvaa lapsi. Mutta tärkein on kuitenkin se lapsi joka seisoo edessäni apua pyytäen. Se mikä hänelle on parasta on minulle etusijalla.
Tällä hetkellä käymme lävitse faktoja siitä millaista lapsen hoito ja sen kanssa eläminen on, adoptioon liittyviä faktoja ja minkälaisia tunteita se herättää. Sekä tietenkin myös aborttia koskevia asioita, alkion kehityksestä, miten abortti tehdään ja mitä siinä tapahtuu, sekä siihen liittyviä tunteita. Tiedän että ihminen voi tuntea syyllisyyttä ja katumusta vuosiakin operaation jälkeen. Toiset taas pääsevät asian yli helpommin. En voi sanoa onko kenenkään elämä parempi abortin tehtyään, sillä emme tiedä millainen elämä olisi ollut lapsen kanssa.
lapsiparan aborttiin ohjaili.. vaikka tyttö jopa ITSE harkitsi myös lapsensa pitämistä! Kukaan terve äiti ei aivopese lastaan aborttiin ja elinikäisiin traumoihin ilman painavia, terveydellisiä syitä!!
Syntymättömien lasten tappaminen pelkillä heppoisilla mukavuussyillä ei ole oikein - koskaan.
Täältä ei valitettavasti saa mitään muuta kuin pahaa mieltä, joten on tosiaankin parempi purkaa tuntojaan esim. työnohjauksessa, johon sinulla on toivottavasti mahdollisuus.
Hienoa, että tuet ja autat vaikeuksissa olevia nuoria. Vaikutat vastuulliselta ja lämpimältä ihmiseltä, jonka apua nuoret tarvitsevat. Niin surullisen monilta nuorilta puuttuu aikuiskontakti syystä tai toisesta.
Noin kultaisien ihmisen ei kannata pahoittaa täällä mieltään; täällä ei saa kuin lokaa päälleen, jos ei ole prikuullen samaa mieltä kuin tietty henkilö.
Tämä neuvo tuli 1 viikon kokemuksella :)
kauhea "ongelma" jos ympäristö siitä tekee sellaisen..! Voidaan vain spekuloida kuinka hänen kaltaisille tytöille kävisi jos ympärillä olisi lapsen kanssa avuttavia ja pitämistä tukevia ihmisiä.
Millä perustein väkivaltainen tappaminen (ilman todettuja terveyssyitä) voisi olla kellekään parasta? Kuinka jonkun elämän pelastamisesta voisi tulla enemmän masennusta, syyllisyyttä jne. kuin tappamisesta? Usein itsetuhoiselle juuri se lapsi tuo uutta motiivia parantaa omaakin elämää, ja lapsen tuhoaminen ainoastaan vie syvemmälle syöksykierteeseen.
"Tällä hetkellä käymme lävitse faktoja siitä millaista lapsen hoito ja sen kanssa eläminen on, adoptioon liittyviä faktoja ja minkälaisia tunteita se herättää. Sekä tietenkin myös aborttia koskevia asioita, alkion kehityksestä, miten abortti tehdään ja mitä siinä tapahtuu, sekä siihen liittyviä tunteita."
Mistä tästä hetkestä/tapauksesta nyt puhut? Aloituksesta sai sen kuvan että se 12-vuotiaan juttu tapahtui joskus kauan sitten..
että sinähän et osaa lukea. Susanna* kertoi uusimmasta tapauksestaan. Ta-vaa vies-ti uu-des-taan.
Voit esittää mielipiteitäsi, muttet saa loukata muita. Voit puhu asiasta, mutta sinulla ei ole oikeus syytellä, syyllistää eikä halventaa muita. Sellainen ei kuulu mielipiteenvapauteen. Mistä sinä tiedät minun suhteeni Jumalaa, et mistään, joten kommenttisi tekopyhyydestä oli jälleen kerran täysin asiaton.
tekopyhyys-termi taitaa olla yleisesti käytössä ihan muidenkin kuin uskovien kesken :D etkö parempaa syytöstä tällä kertaa keksinyt?
"Voit esittää mielipiteitäsi, muttet saa loukata muita. Voit puhu asiasta, mutta sinulla ei ole oikeus syytellä, syyllistää eikä halventaa muita. Sellainen ei kuulu mielipiteenvapauteen."
Noudatahan ensin itse omia ohjeitasi ja vaadi muilta vasta sen jälkeen. Jos joku syyllistyy tosiasioista puhumisesta niin voi katsella sinne peiliin ja miettiä niitä omia tekojaan.
Tiedän tasan tarkkaan msitä puhut.
Työntekijänä ei saa käyttää aivopesua, eli tavallaanhan toimit väärin sanoessasi, että sinä suosittelet aborttia. Syntisi ei kuitenkaan ollut paha, sillä olit ala-ikäinen, eli et voinut olla varsinaisessa työ tai virkasuhteessa työnantajaan. virhe tapahtui työnanatajallasi, joka on vastuussa tekemisistäsi, ei sinulla, sinunhan ei mitenkään voida olettavan tietää tai akntavan tuon ikäisenä vastuuta.
Eli työn lähtökohtanahan on tosiasioiden esittäminen. Ei missään nimessä omien mielipiteiden esittäminen.
Työn tekijän tehtävä on etsiä tietoa ja tarjota sitä tietoa olemassa olevista faktoista, ei mistään muusta. Eli nyt oeltkin jo fiksumpi ja sanoitkin,e ttä nyt teillä on faktojen metsästys meneillään.
Ongelma on se, että työntekijä esittää faktat, joihin pohjaten ihminen tkee itse päätöksensä. Kodin tehtävä on ollut kasvattaa ihmisestä faktojen arviointiin ja käsittelyyn kykenevä, itsensä tunteva persoona. Ongelma on siis se, että ei psykiatrisesti oirehtivan lapsen vanhemmat ole ihan onnistuneet siinä hommassa, eli sinulla on käsissä olento, jolla ei ole mitään itsetuntoa, minkäänlaista kykyä tietää omia tahtomisiaan ja halujaan (12-vuotiaalla ihan jo iänkin puolesta kaikki nuo vielä haussa), minkäänlaista kykyä käsitellä saamiaan faktoja. Tällainen laspi tai ihminen on erittäin helposti siis aivopestävissä; helposti tulee vain kerrottua mitä sinuna tekisin. Sitä ei saisi tehdä, mutta mutta... Onni on se, että pienempi todennäköisyys, että suosittelusi meni nyt harhaan on kuin se, että se olisi mennyt vikaan jos olisit kehoittanut pitämään lapsen, siitä olisi melko todennäköisesti tullut vahinkoa (mm. koska vanhemmat olivat selvästi eri mieltä). Vanhempihan ei ole kasvatusalan ammattilainen, eli hänen ei tarvitse miettiä näitä asioita, vaan hän voi neuvoa ja painostaa ihan mielensä mukaan. Mutta työntekijänä olet eriasemassa, vanhemmat saavat esimerkiksi uskontoa lapsilleen tuputtaa, työntekijänähän et saa sellaista tehdä.
Eli ajtkossa etsi vain faktaa, faktaa ja faktaa lapsen tai nuoren eteen tuupattavaksi. Jos hänestä ei itsestään ole päätöksen tekijäksi yritä tehdä kaikkesi korjataksesi hänen itsetuntoaan ja luottamusta itseensä, yritä saada hänet kokemaan itsensä hyväksyttäväksi ihmiseksi, jolla on oikeus mielipiteisiinsä ja vilpitön halu aiheuttaa omalle elämälleen vain hyvää. Älä vahingossakaan toiste ilmaise enää omaa mielipidettäsi, vaan anna ihmisen itse päättää, mutta ammattilaisena auta etsimään se tieto mitä tarvitaan hänelle itselleen oikeimman päätöksen tekemiseen. Vastaa jos sinulta kysytään tietoa, jos et tiedä, etsi tieto. Älä vastaa jos sinulta kysytään mielipide. Nyt aikuisena ja virka- tai työsuhteisena, nimittäin joudut vastuuseen tekemisistäsi ja sanomisistasi.
Ainakin meillä töissä käytetyin tietolähde on väestöliiton seksuaalitietopankki nuorille.
Koetas nyt taas käyttäytyä. Hän ei ole sysännyt ketään mihinkään. Kuinka monen sinä olisit PAKOTTANUT synnyttämään, se on toinen ihan yhtä hyvä kysymys.
taas miten käy kun vastauksia ei ole ja kysymykset paljastaa liian kiusallisesti aborttisakin yllyttävän toiminnan :DD ei voi muuta kuin inistä poistojaan!!!
Vastaahan nyt vaan kuinka ei sysänny sitä 12-vuotiasta ratkasevasti ja kohtalookkaasti abortin suuntaan???
eikä 17 vuotias ole aikuinen.
se aborttiin ohjaava toiminta siten vieritettiin?
Missä oli valvonta?? Päästään edelleen siihen ettei alaikäisiä voida pitää noin vastuullisissa hommissa! Mistä sen tietää monenko lapsen hän on jo suosiollisesti läh(d)ettänyt abortin suuntaan?
täytyy kertoa tosi asiat hänen kehitykselleen sopivalla tavalla, joista lapsi sitten itsekkin osaa pätellä mikä on kannattavaa ja mikä ei.
Tämä vastuu on vanhemmilla ja lasta hoitavalla lääkärillä. Ei 17 vuotiaalla joka on vielä itsekkin lapsi.
otti vastuun tämän alaikäisen vihjailevasta toiminnasta? Ja eikö yli 15-vuotias ole juridisessa vastuussa tekemisistään?
Musta oli ainaki kiva lukee toi sun viesti koska oon ite ollu melkeen samanlaises tilanteessa. Tai siis en samanlaisessa ku sä mut aikalail samanlaises kun toi tyttö josta pyuhuit... Mul alko menee aika huonosti ku mutsi ja faija eros, tai sii faja lähti vetää ja mutsi rupes dokaan entistä enemmä. Sit olin silleen aika monenki äijän kaa ja tuntu jst siltä ku sanoit et se oli ainoo tapa miten musta tuntu et joku rakastaa mua. Yleensä olin viel aika kännissäki ku rupesin polaan mutsin viinoja ja juomaan niitä... Mut siis jätkät halus aina panna ja sit mä luulin et jos en anna nii ne jättää mut, kun faijaki jätti mut... Sit ku oli 12 nii jouduin lastenkotii ku aloin oleen joka aika ongelmissa ja mutsi nii sekasin aina et mut otettii siltä pois.. Kyl se ehkä vähä mua rauhotti mut ei ihan kokonaan ja ku oli täyttäny 13 nii huomasin et oon raskaana.. Olin mää eka ihan ilonenki siitä ku halusin et mul on oma vauva nii sit mul on joku joka on kokonaa mun eikä koskaa mee pois.. Mut en mä sit oikeestaan halunnukaan sitä tai silleen, emmä osaa selittää. Mut aattelin vaan et ainoo keino on se että mä tapan itteni ku ei mistää tuu mitää.. En tiiä miks mä sit sanoin yhelle meijän hoitajalle, sellaselle aika nuorelle likalle mitä on tapahtunu.. Mut vaiks se lupas olla kertomatta kellekää nii se kerto kuitenki lääkärille siitä vauvasta ja juomisesta ja itsemurha jutuista ja kaikkee.. Mut se oli kyl parempi et se kerto sille lääkärille.. Sit mä menin sellaseen terapiaan ja lääkärille ja kaikkee mut kyl mä sit päätin tehä abortin.. Se meijän hoitaja tuli mun mukaan sinne lääkäriin enkä mä olis kyl sinne voinu mennä ilman sitä. Mul oli aika vaikee olla sen abortin jälkee kun itkin vaan yöllä ja silleen ja se hoitaja piti mua sylissä ja silitteli mun tukkaa ja kaikkee että saisin unta.. Ja se ehotti et kirjotan ylös kaiken mitä musta tuntuu ja mitä haluun sille vauvalle sanoo. Sit kun olin kirjottanu nii mentii rantaan ja poltettii ne kirjeet.. En tiiä miks mut mul tuli parempi mieli.. MUt tuli vaan mieleen se hoitaja ku luin ton ku ilman sitä mä oisin varmaa kans tehny itsemurhan tai jotai.. Ku ei mun omaa mutsia kiinnosta mikään! Mut mulki menee nykyään ihan kivasti kuitenki.. Vaiks mä edellee asun samassa lastenkodissa ku en oo tykänny mistää perheistä mut se sama hoitaja on edellee täälä ja sille mä voin puhuu aina ku haluan.. ENkä mä enää ees ryyppää nii paljoo aina joskus kyl mut en nii usein. Ja en oo ees ollu kenenkään jätkän kans sen abortin jälkee kun en haluu taas tulla raskaaks...
se ensin mieleen tullut vaihtoehto olisi ollut parempi..?
Valitettavasti et vain löytänyt ketään aikuista joka sinua olisi tukenut lapsesi kanssa.
Miksei mistään olisi tullut mitään? Nythän kaikki on myöhäistä, ainakin lapsesi kannalta..hänen elämästään ei tosiaan tullut, eikä enää koskaan voi tulla mitään.
Joo varmaa! Oisin missanu kaikki jutut mitä oon tehny fredien kans eikä muutenkaa paljoo ois kiinnostanu alottaa yläasteel maha pystyssä! Ja mitä mä oisin sen muksun kans tehny? Ottanu sen mun kans lastenkotiin vai antanu juopolle mutsille? Ei kiitos!
olet tajunnut oman parhaasi. Täällä ei aikuiset näe metsää puilta, vaan paasaa synnyttämisen puolesta, olipa nuorella tilanne mikä hyvänsä.
jonkun hoitajan oisit sillon tällön saanu? Nyt missasit kaikki ihanat, elämänmakuiset asiat lapsen kanssa, ja mikä pahinta, lapsesi missasi koko elämänsä sinun frendien kans liehumistesi takia..
Eipä se oikein siltä vaikuta.
"jonkun hoitajan oisit sillon tällön saanu? Nyt missasit kaikki ihanat, elämänmakuiset asiat lapsen kanssa, ja mikä pahinta, lapsesi missasi koko elämänsä sinun frendien kans liehumistesi takia.. "
Niin taas. Käytä nyt järkeäsi, juurihan tyttö kertoi, että äiti oli alkkis ja hän ite asui lastarissa. Siihen väliin ei vauvat 13v mahdu. Elämänmakuiset asiat lapsen kanssa odottaa sit myöhemmin, jolloin on niiden aika. 13vna on OMAN lapsuuden aika.
Täälläkin on aikuisia jotka roikkuu vaan netissä kaiken päivää ja on lapset tarhassa, kun mutsi on kotona pelastamassa alkioita.
ei ollut oma paras? Tyttöhän teki järkevästi, eikä lisännyt 3 polvea kurjuuteen.
on viedä kenenkään mahdollisuutta (joka siis kaikilla terveillä on!) hyvään elämään?
Eihän se mahdollisuus mennyt, tyttöhän teki abortin. Lapsella ei olisi ollut hyvä elämä, kun tyttö asuu lastenkodissa ja äitikin on alkoholisti. Tyttöhän saa nytt jatkaa nuoruuttaan.
saa vanhempien tukeen verrattavaa hoivaa, vai onko siellä juuri näitä 'ku lapset ei vaan synnytä!!' -sokeassa raviossaan hokevia aivopesutätejä jotka ei tappavilta mielipiteiltään liiemmin vaihtoehtoja anna?
Ei sitä koskaan tiedä odottaako ne lapsen kanssa vietetyt ajat enää koskaan myöhemmin, ei ainakaan sen abortissa surmatun kanssa.
"Täälläkin on aikuisia jotka roikkuu vaan netissä kaiken päivää ja on lapset tarhassa, kun mutsi on kotona pelastamassa alkioita."
Näkyyhän se monia harmittavan.. :D
paljo muiden fiksuuksia arvostelis :D
Minkähän takia se lapsi nyt tässä tapauksessa onkaan traumatisoitunut? Oisko jotain kannattanut taas kerran tehdä toisin?
Tyttöpolo on jo tuon ikäisenä lähtenyt abortoijien epäkypsälle tielle.. jatkuu yleensä läpi aikuisuuden.
siellä horisee kristallipalloineen, vai mistä voit tietää minkälainen elämä jollekin tulee?? :DD Katsos kun ei ne heikommat lähtökohdat tarkota että koko loppuelämä ois pilalla :)
Kyllä se koko elämä ja hyvän sellaisen mahdollisuus meni, ilman aborttiahan lapsi olisi nyt mitä todennäköisimmin hengissä ja hyvissä voimissa, eikä tytönkään tarvisi selitellä tälläisellä palstalla tekosiaan.