En tiedä kuuluuko tämä mitenkään tänne tai ylipäänsä minnekään, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Olen mieliala/syömishäiriöstä ennen kärsinyt nuori nainen ja nyt jo aika hyvinkin päässyt näistä yli. Taustalla on kaikenlaista suhdehässäkkääkin. Nyt vuoteen en ollut ajatellut parisuhdeasioita ehkä juuri masennuksen takia ollenkaan, mutta nyt syksyllä pitkästä aikaa rakastuin mieheen, jonka kanssa olemme ystäviä. Hänen puoleltaan välillä on tullut samansorttista signaalia, mutta vastikään tajusin, että ei hän ilmeisesti ole kiinnostunut minusta kuin ystävänä. Tuntuu, että romahdan uudelleen niin hyvän toipumisen jälkeen....apua, en halua tätä!!!!! miksi minun kohdallani ei ikinä voi tapahtua mitään hyvää, syyt elää ovat aika vähissä. En jaksa enää tätä raastavaa tunnetta, pelottaa, ahdistaa, itkettää...tuntuu hyvältä rakastaa taas, mutta tuntuu ettei kukaan minusta voi ikinä välittää :'( jos joku on samanlaista sekasotkua läpikäynyt, kuulisin mielelläni, miten olette päässeet takas elämän syrjään kiinni....vai pääseekö mitenkään??
pakko purkaa ajatuksia johonkin
ei jaksa enää
191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lopettaisit itsesäälissä rypemisen. Kukaan ei sinua voi rakastaa ja kunnioittaa enemmän kuin sinä itse ja sitä kautta opit oikeanlaisen rakkauden kaikkia kohtaan. Yksin on pärjättävä elämässä, ei voi ripustautua muiden varaan. Tietysti on mukavaa jakaa elämänsä muiden kanssa, mutta ei sitä voi nyt ja heti pakottaa jos ei niin vain käy.