Olen naimisissa ja minulla on 25 vuotias tytär. joka asuu jo omillaan. Olen ollut kolme vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö sekä paniikkihäiriö.
Olen mieleltäni hyvin haavoittuvainen ja välillä masennun helposti ihmisten sanomisista, varsinkin lähiomaisten. Miehelläni sitävastoin on vahva minäkäsitys itsestään ja välillä loukkaannun hänenkin sanomisistaan todella paljon, mutta eniten loukkaannun, kun tyttäreni sanoo minulle suoraan, mitkä asiat minussa eniten häntä ärsyttävät; sekaannun kuulemma kaikkeen hänen tekemiseensä, enkä kuulemma osaa keskustella mistään. Olen kuulemma sellainen päällepäsmäri, jota kuulemma isänsä (siis mieheni) ei ole. Sen takia he tulevatkin kuulemma hyvin toimeen, sanoi tyttäreni.
Tänäänkin otimme yhteen; hän on yrittänyt monena vuotena opiskelemaan amk:hon, muttei ole koskaan päässyt ja neuvoin häntä, että aloittaisi opiskelun esim. vaikkapa ammattikoulussa tai jossain toisen asteen koulutuksessa, kun häntä sairaanhoito kiinnostaa, esim. vaikkapa lähihoitajaksi opiskelu ja sitä kautta sitten yrittäisi uudestaan amk:hon.
Siitäpä syntyi sitten suuri riita, kun sekaannun hänen asioihinsa ja minä kun tarkoitan vain hyvää, kun nyt taantuman aikana on vaikea päästä hieman huonommilla papereilla opiskelemaan amk:hon, kun hakijoita on nykyään niin paljon. Loukkaannuin todella hänen sanoistaan, enkä vieläkään ole toipunut. Minulla on todella paha mieli ja itkeskellytkin olen.
Kaikki tämä herkkyys liittyy ko. sairauteeni, enkä sille oikein mitään voi, kuin sen, että tehtöön tyttäreni, miten asian parhaakseen näkee. Enää en häntä neuvo.
Olen iältäni jo yli 50-vuotias. Oikeastaan minä ja tyttäreni emme koskaan ole oikein keskustelleet mistään pitkään ja hartaasti. Hän ei ole koskaan päästänyt minua niin lähelle, että olisi esim. kertonut jostain syvällisemmin. Jos hän on esim. ollut jossain matkoilla, ei hän koskaan kerro, millaista reissulla on ollut, vaan pintapuolisesti vain tokaisee, että oli hyvä reissu. Ja asia on sitten loppuunkäsitelty
Onko kenelläkään muulla äidillä samanmoisia ongelmia tyttärensä tai poikansa kanssa ?
Tyttäreni on luonteeltaan hyvin vahva persoona. Mielestäni hieman "sinisilmäinen" ja tunteeton (siis ei ainoastaan minua kohtaan) , vaan joka ilmenee silloin harvoin, kun hän avautuu ja kertoo jostakin kaveristaan. Välillä aivan hirvittää hänen jyrkät mielipiteensä !
Voisiko hän sairastaa samaa sairautta kuin minäkin, vaikka minulta nuo jyrkät mielipiteet puuttuvatkin ??
Olisin hyvin kiitollinen, jos joku vastaavassa tilaanteessa vastaisi tai joku, joka sairastaa myös tätä epävakaata persoonallisuushäiriötä !
Olen mieleltäni hyvin haavoittuvainen ja välillä masennun helposti ihmisten sanomisista, varsinkin lähiomaisten. Miehelläni sitävastoin on vahva minäkäsitys itsestään ja välillä loukkaannun hänenkin sanomisistaan todella paljon, mutta eniten loukkaannun, kun tyttäreni sanoo minulle suoraan, mitkä asiat minussa eniten häntä ärsyttävät; sekaannun kuulemma kaikkeen hänen tekemiseensä, enkä kuulemma osaa keskustella mistään. Olen kuulemma sellainen päällepäsmäri, jota kuulemma isänsä (siis mieheni) ei ole. Sen takia he tulevatkin kuulemma hyvin toimeen, sanoi tyttäreni.
Tänäänkin otimme yhteen; hän on yrittänyt monena vuotena opiskelemaan amk:hon, muttei ole koskaan päässyt ja neuvoin häntä, että aloittaisi opiskelun esim. vaikkapa ammattikoulussa tai jossain toisen asteen koulutuksessa, kun häntä sairaanhoito kiinnostaa, esim. vaikkapa lähihoitajaksi opiskelu ja sitä kautta sitten yrittäisi uudestaan amk:hon.
Siitäpä syntyi sitten suuri riita, kun sekaannun hänen asioihinsa ja minä kun tarkoitan vain hyvää, kun nyt taantuman aikana on vaikea päästä hieman huonommilla papereilla opiskelemaan amk:hon, kun hakijoita on nykyään niin paljon. Loukkaannuin todella hänen sanoistaan, enkä vieläkään ole toipunut. Minulla on todella paha mieli ja itkeskellytkin olen.
Kaikki tämä herkkyys liittyy ko. sairauteeni, enkä sille oikein mitään voi, kuin sen, että tehtöön tyttäreni, miten asian parhaakseen näkee. Enää en häntä neuvo.
Olen iältäni jo yli 50-vuotias. Oikeastaan minä ja tyttäreni emme koskaan ole oikein keskustelleet mistään pitkään ja hartaasti. Hän ei ole koskaan päästänyt minua niin lähelle, että olisi esim. kertonut jostain syvällisemmin. Jos hän on esim. ollut jossain matkoilla, ei hän koskaan kerro, millaista reissulla on ollut, vaan pintapuolisesti vain tokaisee, että oli hyvä reissu. Ja asia on sitten loppuunkäsitelty
Onko kenelläkään muulla äidillä samanmoisia ongelmia tyttärensä tai poikansa kanssa ?
Tyttäreni on luonteeltaan hyvin vahva persoona. Mielestäni hieman "sinisilmäinen" ja tunteeton (siis ei ainoastaan minua kohtaan) , vaan joka ilmenee silloin harvoin, kun hän avautuu ja kertoo jostakin kaveristaan. Välillä aivan hirvittää hänen jyrkät mielipiteensä !
Voisiko hän sairastaa samaa sairautta kuin minäkin, vaikka minulta nuo jyrkät mielipiteet puuttuvatkin ??
Olisin hyvin kiitollinen, jos joku vastaavassa tilaanteessa vastaisi tai joku, joka sairastaa myös tätä epävakaata persoonallisuushäiriötä !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Diagnooseihin tuskin kannattaa niin merkittävästi törmäillä? Ne on luotu lähinnä lääkkeiden ja muun hoidon pitämiseksi järjestyksessä.Eri tautien lääkkeitä käytetään myös muissakin taudeissa.Mutta olisikohahan tyttäresi perinnyt ison osan myös isänsä luonnetta taikka jonkun voimakkaat luonteenpiirteet lähisukulaisistansa?Voivatko samanluonteiset sitten aina tulla hyvin toimeen keskenään niinkuin tyttäresi ja isäsi,ehkä jonkinnaikaa kerrallaan.Hoitajien joukosta löytyy kyllä aivan tarpeeksi "piorttihirmu-tyyppisiä"? Joten jos jokin muu ala löytyisi,niin olisi ehkä yhteiskunnallinen helpoitus? Esimerkiksi miehiset alat,koska hän tulee hyvin isänsäkin kanssa toimeen.Olet ehkä itse ollut koko ikäsi jonkinverran herkkä luonteeltasi,ja kasautuneet epäinhimmillisyydet henkisellä tasolla ovat tulleet raskaksi kantaa.Jos sinulla itselläsi olisi tilaisuus viettää vähän pidempi loma poissa perheesi parista kokonaan eri ilmapiirissä,voisi se virkistää ja koota jonkinverran henkistä kokonaisuuttasi.Tyttäresi asuu jo yksin joten hänenkin olisi hyvä saada koota itseään omassa kodissaan hallitakseen asioitaan itse. Hänen isänsä ja hän tulisivat varmaan toimeen jos johonkin lomalle lähtisitkin,joten ei kannattaisi murheita heistä mukanaan kantaa.Olen nähnyt kahden ihmisen muutokset lomillaan,jotka olivat silminnähtävän hyvät.Toinen meni siskonsa kanssa Kreikkaan 2:ksi viikoksi ja toinen Työmatkalle Englantiin.He olivat kuin uusia ihmisiä palatessaan tyytyväisinä iloisen tyynenä matkoiltaan.
kuin sairas.Diagnoosit on todellakin tehty siksi,että on myöskin lääketeollisuus,joka kehittää kaiken aikaa lääkkeitä lisää.Niin paljon kuin on lääkkeitä,niin paljon on tuhansia diagnooseja.Tiedätkö muuten sellaisen asian,että lääkäreiden mielestä kaikki käyttäytyminen onsairasta samoin kuin on herkkyyskin.Joten lääkäri määrää herkkyyteen lääkettä,jotta sinut saadaan kovempiluontoiseksi.
Ole sellainen kuin haluat olla ja juuri sellainen miksi Luoja on sinut luonut.
Herkkyys on luonnon lahja sinulle.Nauti siitä,vaikka se tuntuukin täällä kovisten maailmassa joskus vaikealta.Kaikki herkät ihmiset ovat juuri sellaisia kuin sinäkin olet.Hyvä ominaisuus se on.Herkkyyttä ei kannata hävetä.
aikuisen tyttäresi valintoihin? Eli vaikka mielesi tekisi kuinka ja paljon kommentoida asioitaan niin älä tee sitä.
Pystyn hyvin samaistumaan tilanteeseesi. Otan osaa.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka yrittäisin sanoa hyvää tarkoittaen jostakin asiasta jotain, niin aina tuntuu menevän pieleen. Eli minun hyväksi ja aidoksi avuksi tarkoitetut kommentit kääntyvät matkalla minulta lapselle "määräilyksi", "haluksi hallita" tai "haluksi manipuloida" jne.
Eli on kai vain hyväksyttävä se tosiasia, että lapsi elää itse oman elämänsä, niin iloineen, suruineen, onnistumisineen kuin virheineenkin. Ja vaikka lapsi neuvoa suoraan kysyisikin, hän ei yleensä halua kuulla rehellistä vastausta, vaan jotain omaa näkemystänsä tukevaa.