Minun on tosi hankala kohdata ihmisiä, jotka haluavat tehdä itsemurhan. He ovat niin toivottomia, elämänhalu on mennyt, eivätkä he näe muuta vaihtoehtoa kuin elämänsä päättämisen.
Voisitteko te antaa neuvoja, että miten sellainen ihminen pitäisi kohdata? Hoitoon tietysti ohjataan, mutta mitä voisi sanoa, neuvoa tai tehdä? Monet tyypilliset kommentit kuten " Yritä jaksaa, kyllä se siitä", "aika parantaa haavat","olet vielä nuori, tuo on varmaan ohimenevä vaihe", "Älä välitä vaikka menetit ihmissuhteesi, uusia miehiä/naisia tulee" jne.. Kaikki tälläiset kommentit ovat hyödyttömiä ja lähinnä herättävät ärtymystä, niistä ei ole apua. Olisin kiitollinen, jos teillä olisi jonkinlaisia vinkkejä, kuinka yrittää lohduttaa tms, mikä sitten tarpeellista onkin? Mitä sanon tai miten keskustelen, jos joku uhkaa itsemurhalla?
Voisitteko te antaa neuvoja, että miten sellainen ihminen pitäisi kohdata? Hoitoon tietysti ohjataan, mutta mitä voisi sanoa, neuvoa tai tehdä? Monet tyypilliset kommentit kuten " Yritä jaksaa, kyllä se siitä", "aika parantaa haavat","olet vielä nuori, tuo on varmaan ohimenevä vaihe", "Älä välitä vaikka menetit ihmissuhteesi, uusia miehiä/naisia tulee" jne.. Kaikki tälläiset kommentit ovat hyödyttömiä ja lähinnä herättävät ärtymystä, niistä ei ole apua. Olisin kiitollinen, jos teillä olisi jonkinlaisia vinkkejä, kuinka yrittää lohduttaa tms, mikä sitten tarpeellista onkin? Mitä sanon tai miten keskustelen, jos joku uhkaa itsemurhalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritä auttaa, miten vain itse pystyt parhaiten: ole läsnä. Jos hän tarvitsee kuuntelevan korvan, kuuntele. Jos hän tarvitsee tukevaa olkapäätä, tue. Et tietysti voi olla kokoaikaa hänen seurassaan, onhan sinila oma elämäsikin. Mutta kerro hänelle, että jos hän joskus kaipaa seuraa, niin sinä olet olemassa. Osoita, että välität. Kysy, onko mitään, mitä voisit tehdä hänen hyväkseen. Kerro jotain positiivista hänestä mutta tietysti vain, jos todella tarkoitat sitä. Osoita, että hänessä on hyviä puolia, masentunut näkee vain ne huonot itsessään. Mutta mikä lohduttaa aina edes vähän, on halaus.
Olen ollut masentunut ja harkinnut itsemurhaa vakavissanikin ja nuo mainitsemasi kommentit "olet vielä nuori" jne. ärsyttivät suunnnattomasti vaikka tiesin, että toinen yrittää vain auttaa. Aloinkin tuolloin miettimään, että mikä minua edes auttaisi, mitä ihmisten sitten pitäisi sanoa minulle. Kukaan ei kyllä koskaan kysynyt että "miksi?". En tiedä olisinko vastannut kysymykseen, mutta kieltämättä asiasta puhuminen olisi helpottanut mieltä. Nuo keinot, joita alussa heti luettelin ei välttämättä toimi kaikkien kanssa, mutta minulle ne ainakin olisi toimineet. Niitä minä olisin silloin halunnut. Onneksi elämä nyt järjestyksessä. Siitä saan kiittää paitsi terapiaa myös hyvin läheistä ystävääni, joka halasi minua.
että olotila ei helpota, jos tekee itsarin.
Mua autto ku mulle sanottiin että elä eteen päin sekunti kerrallaan ja yksi hengenveto kerrallaan.Ja jos et itse jaksa minä jaksan puolestasi,tallustellaan yhdessä tätä elämää pikkuhiljaa eteen päin jos se valo vaikka sieltä tulisikin.Nuo asiat minua auttoivat kun tiesin että otettiin tosissaan ja tajuttiin että todella heikoilla hangilla mentiin.
Itseäni lohduttaisi suuresti jos joku tulisi ja sanoisi, noista klassisistalohdutuksista poiketen, että on minun tukenani ja voin kääntyä hänen puoleensa jos surettaa. Ainakin osoittaa että toinen välittää eikä halua että tekisin itsemurhan. Ei nuo "kyllä se siitä" lausahdukset sitten pätkääkään lohduta. Ei se masentunutta paljoa auta ajatus että ehkä viiden vuoden päästä asiat näyttävät paremmilta. Eiköhän se ole parempi jos toinen pitäisi seuraa siínä ja nytten ja näyttäisi että maailmassa on ainakin yksi ystävä hänelle ja auttaisi tämän takaisin jaloilleen. Jospa masentunut saisi paremmin tällätavoin elämän ilonsa takaisin.