Olen reilu parikymppinen nainen, takana parisuhteita: zero. Haluaisin kyllä jo seurustella, mutten niin paljon, että ryhtyisin tunteettomaan suhteeseen.
Se on melkein huvittavaa, että aina ne, jotka mielessäni arvioin tylsiksi (tai muuten vaan epäkiinnostaviksi/epäsopiviksi) ihmisiksi, alkavat lähes pakkomielteisesti osoittaa kiinnostusta. Ja silloin kun ihastun itse johonkuhun, niin ei toivoakaan vastakaiusta. En pidä korkeaa rimaa, vaan ihastun ihan tavallisiin ihmisiin.
Ehkä minun pitää vaan kärsivällisesti odottaa.
Se on melkein huvittavaa, että aina ne, jotka mielessäni arvioin tylsiksi (tai muuten vaan epäkiinnostaviksi/epäsopiviksi) ihmisiksi, alkavat lähes pakkomielteisesti osoittaa kiinnostusta. Ja silloin kun ihastun itse johonkuhun, niin ei toivoakaan vastakaiusta. En pidä korkeaa rimaa, vaan ihastun ihan tavallisiin ihmisiin.
Ehkä minun pitää vaan kärsivällisesti odottaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että reilu on vielä reilumpi.. Jotain tuossa ajatusketjussa on vikana, figure it out.
Lähestytkö ihastustasi eri tavalla? Saavatko he erilaisen kuvan sinusta?
Tai siitä ei ole koskaan tultu kertomaan, enkä ole mikään ajatustenlukija. Tiedän vaan yhden ihmisen joka on ihan omien sanojensa mukaan ollut ihastuneena muhun. Sen kuultuani olin aika epäuskoinen asian suhteen.
Mutta en usko että kovinkaan moni minuun ihastuisi. Ei mulla noita naistuttujakaan enää ole. Ventovieraista en tiedä... siis jos näkee jossain esimerkiksi baarissa, laivalla yms... tai muuten vaan jossain, niin en pysty uskomaan että minuun voisi helposti ihastua. Mut kai pitää tuntea. Mutta ei monikaan mua tunne.
24 - vuotias itse ja seurustelin viimeksi esikoulu - ala-asteikäisenä. Eli aikuisten suhteita mulla on tasan nolla.
Pari naista joita olen ystävinä tavannut ovat kyllä sanoneet ettei minussa ole mitään vikaa... ulkonäöllisesti ainakaan ja entinen naistuttavani olisi voinut omien sanojensa mukaan seurustellakin minun kanssa ellei olisi itse ollut varattu ja rakastunut toiseen mieheen. Eli mun tuurilla, jos muhun joku nainen ihastuu, he ovat joko tuiki tuntemattomia joiden kanssa ei mitään jutustelua tapahdu tai sitten he ovat varattuja / rakastuneita muihin miehiin.
Sama täällä, olen 20v nainen ja niihin joihin olen ollut ihastunut (ihastun erittäin erittäin harvoin) niin mitään ei ole tapahtunut. Huokaus. :(
"Se on melkein huvittavaa, että aina ne, jotka mielessäni arvioin tylsiksi (tai muuten vaan epäkiinnostaviksi/epäsopiviksi) ihmisiksi,"
Mielessäsi arvioit?
Minkä peruteella teet arvioininin?
Ekan kohtaamisen, ulkonäön jne. perusteellako?
Esimerkkinä minut arvioidaan aina tylsäksi ensinäkemältä sekä mitäänsanomattomaksi ehkä ulkoisestikin.
Sitten osa naisista on sanonut jälkikäteen että miten huipputyyppi olen.
Silloin on tietysti ollut liian myöhäistä...
Olisiko niin että sinä itse olet tylsä tai et ehkä ole niin kiinnostava kuin arvioit itse olevasi suhteessa noihin miehiin joita pidät tylsinä?
Minuun ei ole ollut kukaan koskaan ihastunut. Ihastumiseni olivat aina ykspuolisia, ei mitään vastakaikua ikinä tullut. Mä en yksinkertaisesti kiinnostanut ketään miestä. Ainoat jotka jotain huomiota osoittivat, olivat vanhat papat ja muutamat känniset, jotka kai ajattelivat, ett näin ruma nainen olis innossaan, kun edes joku jotain huomiota osoittaa. Enpä lähtenyt papoille "kahvia keittämään" tai kännisen yöseuraksi, saivat hakea seuraa jostain muualta. Ei tuollaset ehdotukset mieltä lämmittäneet, olo tuntui tosi halvalta =(. Tuon kummempia lähestymisiä ei ole kohdalle tullut :D. Ykspuoliset ihastumiset loppui, kun tajusin ettei tämän näkösen naisen kannata enää ihastua, kun sitä vastakaikua ei kuitenkaan koskaan tule saamaan :D. Aloittaja on vielä nuori ja koko elämä vielä edessä. Kyllä sulle tulee kohdalle se, joka vastaa sun tunteisiin sitten kun sen aika on :)
" Ykspuoliset ihastumiset loppui, kun tajusin ettei tämän näkösen naisen kannata enää ihastua, kun sitä vastakaikua ei kuitenkaan koskaan tule saamaan"
Miten tuommoinen temppu tehdään? Haluaisin tietää, koska olen jo niin iäkäs, että kaikki "sopivat" miehet ovat varattuja. Järki sanoo, että mahdollisuudet vastakaiun löytymiseen ovat tasan nolla, mutta tunteet elävät omaa elämäänsä tottelematta komentoani. Viimeisen vuoden ajan olen ollut ihastunut ihanaan mieheen.. mikä on typerää, naurettavaa, lapsellista, mutta en voi tunteelle mitään. Raivostuttavaa kidutusta, joka vie paljon ajatusenergiaa!
Itse olen myös aika vanha. Omalla kohdalla riitti, kun katsoin peiliin vähän tarkemmin ja tajusin lopultakin että olen tosi ruma nainen, joka ei miehiä kiinnosta :D. Jos joku saattais kiinnostaa mua, niin heti mieleen nousee että ei tuon näköinen mies tämän näköisestä naisesta voi kiinnostua, se on vastoin kaikkia luonnonlakeja. Noin mä tunteeni olen tappanut. Hyvänä apuna on ollut kanssaihmisten kommentit mun ulkonäöstä eli ovat suoraan sanoneet mun olevan tosi ruma nainen. Hulluhan mä olisin, jos tällä ulkonäöllä ja tässä iässä enää ketään katselisin ja eläisin jossain haavemaassa :D. Teille muille toivotan onnea ihastumistenne kanssa. Toivottavasti onnistaa ja löytyy vastakaikua :)
Juup.. kuin the story of me life! Ne harvat miehet, joihin elämän varrella olen ihastunut, eivät olisi koskeneet minuun pitkällä tikullakaan. Tuskin ovat rekisteröineet olemassaoloani. Ja että paradoksi olisi täydellinen, minusta kiinnostuneet miehet ovat aina tuntuneet aina jollaintapaa käsittämättömiltä. Olen kateellinen ihmisille, jotka luontevasti löytävät toisensa. Ikää minulla on huikeasti enemmän kuin ap:lla.