Onko muita, jotka olisivat masentuneet todella pahasti pakotettua hoitoon/psykiatrille?
Kun jouduin hoitoon, masennuin mieleltäni todella pahasti, olen alkanut suunittelemaan itsemurhaa ja ei huvita tehdä enää mitään. Minun tulisi nostaa painoa ja lopettaa oksentaminen. Oksantamisen lopettamiseen suostuisin kyllä ilomielin, koska se ei ole koskaan ollut niinkään ongelma, olen halunnut harrastaa oksentamista. En koe järkyttäviä omatunnon tuskia vaikken aina oksentaisikaan, olen paljon iloisempi (paitsi ehkä hieman väsyneempi) mitä kevyempi olen. Painoindeksini on vähän alle 15, voisin jopa suostua nostamaan painoa 16-17 tienoille, mutta lääkäri määräsi minulle painon indeksille 20. En ole ikinä painanut niin paljoa, en edes terveenä ja painavimmilla, tuntuu todella kohtuuttomalta.
En ole alkanut oksentamaan painonpudotuksen, trauman tai itsetunnollisten ongelmien takia. En ole ikinä tunkenut kurkkuuni mitään, kaikki vain tapahtui luonostaan. Poltan, juon ja en elä mitenkään terveellistä elämää, olen sellainen rempseä ihminen, joka haluaa kokea maailmaa. Holhoaminen ja hoito ei sovi luonteellinen, koska ne tavallaan loukkaavat "egoani" ja sen takia koen hoidon huonoksi. Kaiken lisäksi asun niin pienellä paikalla, että psykiatrit/lääkärit on sitä mieltä, että kaikki johtuu kauneuspaineista (not), stressistä(not- en osaa stressata) ja muusta mitä kliseisemmästä syystä. Olen yrittänyt selittää, ettei se johdu mistään noista ja olen "hoitojen" myötä muuttunut alakuloisemmaksi, vihaisemmaksi ja masentuneemmaksi.
Kun jouduin hoitoon, masennuin mieleltäni todella pahasti, olen alkanut suunittelemaan itsemurhaa ja ei huvita tehdä enää mitään. Minun tulisi nostaa painoa ja lopettaa oksentaminen. Oksantamisen lopettamiseen suostuisin kyllä ilomielin, koska se ei ole koskaan ollut niinkään ongelma, olen halunnut harrastaa oksentamista. En koe järkyttäviä omatunnon tuskia vaikken aina oksentaisikaan, olen paljon iloisempi (paitsi ehkä hieman väsyneempi) mitä kevyempi olen. Painoindeksini on vähän alle 15, voisin jopa suostua nostamaan painoa 16-17 tienoille, mutta lääkäri määräsi minulle painon indeksille 20. En ole ikinä painanut niin paljoa, en edes terveenä ja painavimmilla, tuntuu todella kohtuuttomalta.
En ole alkanut oksentamaan painonpudotuksen, trauman tai itsetunnollisten ongelmien takia. En ole ikinä tunkenut kurkkuuni mitään, kaikki vain tapahtui luonostaan. Poltan, juon ja en elä mitenkään terveellistä elämää, olen sellainen rempseä ihminen, joka haluaa kokea maailmaa. Holhoaminen ja hoito ei sovi luonteellinen, koska ne tavallaan loukkaavat "egoani" ja sen takia koen hoidon huonoksi. Kaiken lisäksi asun niin pienellä paikalla, että psykiatrit/lääkärit on sitä mieltä, että kaikki johtuu kauneuspaineista (not), stressistä(not- en osaa stressata) ja muusta mitä kliseisemmästä syystä. Olen yrittänyt selittää, ettei se johdu mistään noista ja olen "hoitojen" myötä muuttunut alakuloisemmaksi, vihaisemmaksi ja masentuneemmaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minut kun hoitoon pistivät, asiat pahenivat todella. Menin sairaalaan painossa 47 kg, ja -tadaa- kuukautta myöhemmin pääsin osastolta 44.5 kiloisena. Se oli kyllä tosi säälittävää. Eivät piitanneet aasin perseen vertaa siitä mitä söin/jätin syömättä. Olin sattuimoisin erään bulimikon kanssa samassa huoneessa, ja jumppasimme öisin. Ruokailussa aina kaadoin maitoni ikkunalaudan kukalle ja kaiken mahdollisen ruoan tungin taskuuni ja sitten vedin vessasta alas. Osastolle mennessäni söin vielä jonkin verran, mutta pois tultuani en uskaltanut syödä enää käytännössä mitään.
Sitten muutaman toisen osastojakson jälkeen hommat alkoivat sujua paremmin... Mutta lopullinen paraneminen lähti vauhtiin vasta kun terapiasessiot ja punnitukset loppuivat.
Olen juuri miettinyt tuota, että jos minulle annettaisiin oma mahdollisuus parantua ennen tuota pakotettua hoitoa, se varmasti lähtisi etenemään järkevemmin. Nyt tunnen itseni loukatuksi ja nurkkaan ajetuksi, yritän selittää tunnetta psykiatreilleni, mutta he eivät tunnu ottavan tosissaan/tajuavan mitä tarkoitan.
Niin joo ja kaiken lisäksi he yrittivät tunkea syömishäiriötäni pojan piikkiin, mutta valitettavasti olen lesbo :D Mietin tässä pääni puhki miten voisin hakeutua eroon tästä hoidosta, hakea mahdollisesti parempaa tai virittäytyä itse suorittamaan hidasta paranemisprosessia. En usko, että pakotettu lihotus, punnitus ja tietty kalorimäärä millään tavalla auttaa tilannettani.
Turhauttaa...
Minuakin masensi todella pahasti psyk. "hoidot". Oon ollu joku vuosi sitten psyk. "hoito"osastolla pakkosyötettävänä, lihoin "normaali"painoseks useita kiloja. Semmonen ajoi mut suunnittelemaan itsemurhaa. Mut ei kannata antaa "hoidon" ajaa itsemurhaan, pitää olla vahvempi.