Aika surullista huomata miten julmia, armottomia ja rakkaudettomia uskovaisiksi itseään nimittävät ihmiset voivat olla toisilleen.
Onko päässyt unohtumaan se että Jumala on Rakkaus?
Apostoli Johannes kirjoittaa: "Jumala on Rakkaus, ja jokainen joka rakastaa on syntynyt Jumalasta, mutta se joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa..jokainen joka vihaa veljeään on valehtelija.."
Jumala ei käytä uhkailua ja kiristystä, Hän ei pakota ketään ihmistä vastoin tämän tahtoa, vaan Hän vetoaa Rakkaudellaan ja Hyvyydellään. Jumala ei käytä pakkovaltaa eikä väkivaltaa, vaan Rakkauden valtaa. On järkyttävää nähdä miten itseään "Totuuden torvina" pitävät, ovat usein kaikkein armottomimpia ja säälimättömimpiä.
Tästä syystä he luovat Jumalasta hirmuhallitsijan, julman ja armottoman diktaattorin kuvan, joka suorastaan nauttii siitä kun voi nähdä lastensa kärsivän.
Miksi uskonnot jättävät jälkeensä usein viattomia uhreja? Onko se uhrin vika, että hän on uhri, vai kenties niiden, jotka ovat tehneet hänestä uhrin?
Miksi uskonnot aiheuttavat inhimillistä hätää, tuskaa ja kärsimystä? Eikö meidän tulisi hoitaa haavoja, eikä lyödä niitä lisää?
Jos ystäväsi on kaatunut maahan, lyötkö häntä päähän ja huudat; Nouse ylös siitä?
Muistammeko Jeesuksen käyttämän varoittavan vertauskuvan armottomasta palvelijasta, joka oli saanut valtavan suuren velan anteeksi, ja kun hän kohtasi kanssapalvelijansa joka oli hänelle vain pienen määrän velkaa, kävi hänen kurkkunsa ja huusi: "Maksa minulle mitä olet velkaa." Mikä oli tämän armottoman palvelijan kohtalo?
Armoton saa armottoman kohtalon, mutta laupiaat ja armolliset armahdetaan.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, vaan antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan" Voiko armoton ihminen edes odottaa Jumalan armoa?
Oikeassa oleminenkaan ei hyödytä mitää ilman Rakkautta. Rakkaus ilman totuutta (Vääryyden salliva hyväskyntä) on välinpitämättömyyttä, totuus ilman Rakkautta on väkivaltaa ja julmuutta.
Jumala Rakastaa jokaista ihmistä, kaikkein syntisintäkin, mutta vihaa jokaista syntiä, pienintäkin. Mitä me teemme? Rakastamme syntiä (Rakkaudettomuus), ja vihaamme ihmisiä, teemme siis kaksinkertaisesti syntiä.
Surullista, mutta totta, voi kunpa oikein tajuaisimmekaan oman syntisyytemme, josta vain Jeesus voi meidät pelastaa..
Jumala meitä armahtakoon..
Onko päässyt unohtumaan se että Jumala on Rakkaus?
Apostoli Johannes kirjoittaa: "Jumala on Rakkaus, ja jokainen joka rakastaa on syntynyt Jumalasta, mutta se joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa..jokainen joka vihaa veljeään on valehtelija.."
Jumala ei käytä uhkailua ja kiristystä, Hän ei pakota ketään ihmistä vastoin tämän tahtoa, vaan Hän vetoaa Rakkaudellaan ja Hyvyydellään. Jumala ei käytä pakkovaltaa eikä väkivaltaa, vaan Rakkauden valtaa. On järkyttävää nähdä miten itseään "Totuuden torvina" pitävät, ovat usein kaikkein armottomimpia ja säälimättömimpiä.
Tästä syystä he luovat Jumalasta hirmuhallitsijan, julman ja armottoman diktaattorin kuvan, joka suorastaan nauttii siitä kun voi nähdä lastensa kärsivän.
Miksi uskonnot jättävät jälkeensä usein viattomia uhreja? Onko se uhrin vika, että hän on uhri, vai kenties niiden, jotka ovat tehneet hänestä uhrin?
Miksi uskonnot aiheuttavat inhimillistä hätää, tuskaa ja kärsimystä? Eikö meidän tulisi hoitaa haavoja, eikä lyödä niitä lisää?
Jos ystäväsi on kaatunut maahan, lyötkö häntä päähän ja huudat; Nouse ylös siitä?
Muistammeko Jeesuksen käyttämän varoittavan vertauskuvan armottomasta palvelijasta, joka oli saanut valtavan suuren velan anteeksi, ja kun hän kohtasi kanssapalvelijansa joka oli hänelle vain pienen määrän velkaa, kävi hänen kurkkunsa ja huusi: "Maksa minulle mitä olet velkaa." Mikä oli tämän armottoman palvelijan kohtalo?
Armoton saa armottoman kohtalon, mutta laupiaat ja armolliset armahdetaan.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, vaan antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan" Voiko armoton ihminen edes odottaa Jumalan armoa?
Oikeassa oleminenkaan ei hyödytä mitää ilman Rakkautta. Rakkaus ilman totuutta (Vääryyden salliva hyväskyntä) on välinpitämättömyyttä, totuus ilman Rakkautta on väkivaltaa ja julmuutta.
Jumala Rakastaa jokaista ihmistä, kaikkein syntisintäkin, mutta vihaa jokaista syntiä, pienintäkin. Mitä me teemme? Rakastamme syntiä (Rakkaudettomuus), ja vihaamme ihmisiä, teemme siis kaksinkertaisesti syntiä.
Surullista, mutta totta, voi kunpa oikein tajuaisimmekaan oman syntisyytemme, josta vain Jeesus voi meidät pelastaa..
Jumala meitä armahtakoon..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hän kaiken takana on. Kavalin hän on enkelin haamussa. Eli siis omavanhurskautena. Siksi vihollisen työstä tulee varoittaa selkokielellä. Ainoastaan Jeesus voi pelastaa syntisen, ei valitettavasti meidän "rakkautemme".
Maailma on ahjo jossa Jumalan kuluttavainen tuli koettelee uskomme. Kaikki mikä on meistä itsestämme, se palaa. Ei auta yhtään sekään vaikka me kutsuisimme omaamme rakkaudeksi.
Kultivoidusti puhuva ja hienosti käyttäytyvä ihminen voi olla motiiveiltaan erittäin itsekeskeinen ja omahyväinen ihminen. Niin tragikoomista kun se onkin. Voimat eivät kuitenkaan palvele kuvia. Jumala tietää salaisimmatkin motiivimme. Ihmisten edessä pärjää kun näyttelee hyvin, pääsee pitkälle.
Usko tai älä mutta kirjoittaessani kyyneleet vuotavat monesti valtoimenaan minun silmistäni.
Kristuksen rakkauden lahja on niin valtava ja sydämen sulattava.
Se on myös hirvittävää katsella ihmistä oman vanhurskauden saatanan kynsissä.
Ja sen tietää vain hän, ken on pelastunut sen julman "hyvä ihminen" käsittelyn lävitse. Hyvää ei ole, paitsi ainoa Jumala, se tulee aina muistaa.
Sait minutkin itkemään, muta ei kuitenkaan surusta. Kirjoituksesi oli koskettava.. Kiitos siitä!
Vain Kristus voittaa saatanan vallan. En tarkoita sitä ettenkö sinun viestiisi voi panna aamenta perään. Otit todella tärkeän asian esille.
Voi kun olet oikeassa. Koko Raamattuhan perustuu rakkauden sanomalle!! Eihän meissä ihmisissä ole itsessään rakkautta, mutta usko sen sytyttää. Palava rakkaus näkyy myös maailmalle.
*******
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Rakkaudessa ei ole pelkoa, siksi siinä ei ole myöskään vihaa jaka syntyy pelosta.
Jaumalan Rakkauden valtapiirissä olevasta ihmisestä tulee ILON lähde, kuin aurinko, Jumalan Rakkautta säteilevä ja ylitsepulppuava Jumalan Rakkauden malja, josta kaikki janoiset ja uupuneet saavat juoda, ja josta kaikki lyödyt saavat hoitoa ja balsamia haavoihinsa.
Eikä Jumalan Rakkauden lähteellä olevalta lopu annettava milloinkaan, sillä hän ei anna vähäisestä omastaan, vaan Jumalan loppumattomasta Lähteestä saamaansa Elävää Vettä.
hän on Jumalan Rakkauden välikappale, jonka pelkkä olemuskin huokuu rakkautta, itsessään hän ei ole kuitenkaan mitään erikoista, vaan hän muistaa, että kaikki on hänelle ansiottomalle pelkkää armoa ja lahjaa.
Tämä kuitenkin edellyttää nöyrtymistä ja ihmisen "vanhan minän" kuolemaa ja "saviastian" tyhjenemistä, vasta siten kun astia täysin tyhjä itsestään, voi Jumala alkaa täyttämään sitä Ylitsevuotavasti, ja se onkin sitten puhdasta ILOA.. :)
Kunpa saisimme armon olla Jumalan Rakkauden välikappaleita.
"You cen say that I´m a fool, but still I say, I have a dream"
Rakkauden vallankumous on alkamassa, oletko valmis?
Armoton saa armottoman kohtalon, mutta laupiaat ja armolliset armahdetaan.
Oletko aivan varma että tämä pitäisi paikkansa.
Oletusarviohan se vain on, sillä todellisuus on taruja ihmeellisempää.
Niinhän tuliis olla ja sellaista ihminen odottaa saavansa, mutta entäs kun saatana tulee seuroihin tai johtokunnan kokoukseen, ja pyytää saada jotakin tai joitakin rusikoida ja koetella, niin saako laupias laupeutta silloin.
Voinet arvata että kaikkea muuta kuin laupeutta se on.
Niin Raamattu kuitenkin kertoo Jeesuksen sanoneen: Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden." ja "Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi, vaan antakaa anteeksi, niin teillekin anteeki annetaan", sekä "millaisella tuomiolla sinä tuomitset lähimmäisesi, sillä sinutkin tuomitaan".
Oppikaame Jeesuksen Rakkautta jnka sanat saivat maalman järkkymään "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät".
Tässä Jeesus itse eli todeksi opetuksensa; "Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolsta jotka teitä vainoavat.
Myös kertomus Laupiaasta Samarialaisesta valottaa Laupeutta ja armollisuutta, sekä kertomua armottomasta palvelijasta kertoo varoittavasti ihmisen armottomuudesta ja kovasydämisyydestä.
Kosto ei saa aikaan muuta kuin katkeamattoman koston kierteen. Viha saa aikaan vihaa, mutta Rakkaus saa aikaan Rakkautta, ja Rakkaus voittaa vihan, kuten valo pimeyden.
Jeesus sanoi;" Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä, pysykää minun Rakkaudessani" Pysykäämme siis Kristuksen Rakkaudessa, onhan oma rakkautemme niin surullisen usein ehdollista, pyyteellistä, vajavaista ja itsekästäkin. Kun annamme Jeesuksen toimia Pyhän Hengen kautta esteettömästi kauttamme, alkaa tapahtumaan ihmeitä!
Sorrettujen ja maahanlyötyjen puolseta..
*Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi*
ja Vaikka kuinka opettelisit rakkautta niin se ei poista yhteisiäkään syntejä niinkuin ei yksityisiäkään, tietysti EVANKELJUMI, mutta miksi se synti ei vain lähde vaikka vuosia on evenkeljumia jo se yli heitelty. se on vain kiteytynyt lujempaan, että se pitäisi räjäyttää, niinkuin joskus saarnoissa kuulimme Jeesustakin tehtävän, tietyö kuulemma vaati räjäytystä; vaikka tien piti olla valmis taivaaseen asti.
Juu Isä anna heille anteeksi SILLÄ HE EIvät TIEDÄ mitä tekevät, aivan oikein eivät tiedä..
Tiedottomia tekijöitä tällä tiellä on ja kun ei meinaa aueta sana niin räjäytetään, no silloinhan tie kai katkeaa aionakin ajallisesti jos valmista tietä aletaan pommittamaan.
Vajaa on rakkaus jos ei satu mieluisa kohde sille olemaan.
Ihmisen rakkaus ja oma hyvyys on hyvin heikko ja olematon, itsessämme meillä ei ole mitään muuta annetavaa kuin kovia, loukkaavia ja katkeria sanoja, tai jopa lyöntejä.
Siksi onkin elintärkeää että olemme Jumalan Rakkauden vaikutuspiirissä. Ja että pysymme itsellemme kuolleina ja annamme Hänen Rakkautensa virrata esteettetömsti meihin, ja muihin ihmisiin meidän kauttamme-
Jeesus sanoi; "Totisesti totisesti, se joka juo minun antamaani vettä, hänen sisimmästään on, kuten kirjoituksissa sanotaan, kumpuava Elävän Veden virrat."
Vedennoutaminen jää,David noudatti vettä, ja sitten ei halunnut juoda.
Jeesuksen vaikutuspiirissä kyllä jokainen mielellään on, mutta ei sillä väliä, jos sattuu jonkun heikon pökkimään ulos siitä samaisesta.
Paljon on kärsimyksiä, mutta kuka välittää, sekin hyvä työ jonka niin vaivattomasti voisimme tehdä jää toisten tehtäviksi...
Ollaanhan melko rakkauden sokaisimia, ettemme katkeruutta emmekä kateutta näe itsessämme emmekä toisissakaan.
Tarkoitatko että olemme niin itserakkautemme sokaisemia?
Nimittäin jos todella olisimme Jeeusken Rakkaudesta häikäistyneitä, me "heijastaismme" ja säteilimme myös Hänen Rakkausttaan muihin ihmisiin,, ja olisimme Hänen Rakkautensa välikappaleita tässä maailmassa.
Kyllä on paremminkin niin päin että rakkaudettomuus, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja armottomuus johtuu juuuri siitä että olemme erossa Kristuksesta, ei siitä että olisimme liian lähellä Häntä.
Itse asiassa, -jos olisimme "liian lähellä Häntä"., me muuttusimme Hänen kaltaisikseen joka on Rakkaus..